MIKSI

Hymyile, sillä huomenna kaikki on huonommin!

..mulla on menny sellaset reilut puolivuotta niin
huonosti, et oon miettiny varmaan miljoona kertaa
itsaria.. ois siistii tusauttaa aivosa pihalle ja
päästä tästä kaikesta... tuntuu ettei oikeen
muuta mahollisuutta oo. mun itsetunto on
olematon, ja vaikka mun ns.frendit yrittääkin
piristää mua koko ajan sillä että oon tosi
siisti tyyppi jne, oon ihan maassa. mulla on
menny välit poikki mun parhaan kaverin kans, eikä
mulla oo ketään kelle puhua.. mulla on kyllä
muutamia frendejä, mut ne kaikki kuiteski vihaa
mua.. mä oon outo....

...Että et ole ainoa...mä oon kerran miettiny
itsaria...onnex vaan kerran. Mulla on ihana
jätkäfrendi, mutta mä pelkään, pelkään et mä
menetän sen, ja vieläpä mun bestikselle...en mä
usko, että se tekis sitä mulle koskaan...me
ollaan luettu toistemme päivikset, ja kyllä se
siellä lukee, että mä tapan itteni, jos mä
rakkaani menetän. Mä rakastan sitä niin paljon.
Välit on bestiksen kanssa muutenkin niin ja näin,
asutaan aika kaukana ja bestis muuttaa kesän alus
viel kauemmas...Mä EN HALUA MENETTÄÄ SITÄ!!!
Mutsi...sil saattaa olla syöpä...selvii kans
kesäl, et onx kasvaimet pahan laatusii (täl
hetkel ei onnex oo...)
Mun bestis lisäks on alkanu kai käyttää huumeit,
sano kokeilevansa hasaa, on vetäny pillereitä,
viiltelee itteesä, dokaa koko ajan jne...MÄ en
kestä et se tuhoo ittesä, mut se vaan sanoo, et
ei siin oo mitään pahaa...Maailma on kurja paikka
välillä, mutta kyllä kaikki
selviää...toivottavasti.

Rakasta tänään, sillä huomenna voi olla liian
myöhäistä!

~Onnellinen Onneton~

Kun nyt tällänen keskustelu on käynnissä, voin
sanoo, että mulla on menny viimeset 10 vuotta
huonosti, mut ei se mikskään siitä muutu, välillä
viiltelen itteäni, että helpottais, ei helpota
sit kuitenkaan. Viinaa juon vähän liikaa, se
helpottaa välillä. Kaikkien joilla on kavereita
pitäs olla onnellisia että niitä on!
Ei se paska fiilis mihinkään lähde itestään,
pitää tehä jotain asialle, vaikka sit ampua
ittensä jos tuntuu että se on paras ratkasu, sitä
oon miettiny kans monta kertaa, mut en mä uskalla
sellasta tehdä, koska viimestään siinä vaiheessa
kun on sormi liipamisella tulee mieleen, että
mites mun kissa pärjää ilman mua!?
Perkele, eläkää ja nauttikaa, vaikka tuntuu
kuinka pahalta, se valosakin päivä koittaa vielä,
jos ette ittenne takia, niin edes muitten,
jokaisella on varmasti joku joka välittää,
mullakin on mun kissa, joka ei pysy hengissä
ilman mua, ajatelkaa!

minäkin ajattelen ehkä liiankin usein ja miksi
noin ei sais ajatella...pitäs pitää ikuista kesto
hymyy, mut miks hymyillä jos kaikki on
todellisuudessa niin päin peetä kun olla voi.
Ihan tottä mä luulen että kekesin kaikki mun
jutut tai ongelmat iis omasta päästä mutta onko
nää sit sellasii ongelmii jotak on "tarkotettu"
mulle? joo-o mut siis kun mulla ei oo jätkää (oli
kyllä vähän vispilä kauppaa mut se meni sit vähä
niinku se meni) ja mulla on niin
ongelmiimuutenkin, mulla on "huono" maine...tai
ainakin mua tuijotetaan pitkään käytävillä..ehkä
joku on laittanu sanaa kiertään.....ei vaan jaksa
hymyillä, j amiks valehdella ittelllen.