Sätti on tuonut ihmisiä lähelle. Joskus on riidelty, joskus halailtu, ruodittu elämää, naurettu ja ihmetelty miksi on niin vaikeaa uutena löytää paikkaansa sieltä. Ja miksi niin vaikeaa löytää todellista ystävää?
Luin hetken puolisonsa sätille menettäneiden ihmisten ajatuksia ja itkin. Joku murehtii menetystään, toinen puolustelee jokaisen vapautta tehdä virtuaalisesti mitä haluaa, kolmas haukkuu edelliset selkärangattomiksi nahjuksiksi jotka eivät pidä kiinni kumppaneistaan. Usein saa kommenteista lukea myös moralisoivia kehotuksia hankkia oikea elämä.
Mulle selvisi vasta että tietoa liikkuu ihmisten (enemmän naisten?) kesken siitä kuka sättäilee kenenkin kanssa privaatisti, ketä on tapailtu, kenestä voisi saada seuraa yhdeksi yöksi, millainen sättikaveri on, kannattaako ruveta juttuihin ollenkaan. Sekin järkyttää.
Sätin parhaimpia puolia ovat anonyymius ja tasavertaisuus, se että sellaisilla ihmisillä jotka eivät voi lähteä etsimään juttukaveria, on mahdollisuus tulla, jopa löytää ystäviä.
Auvoinen kuva romuttuu kuitenkin, kun rupeaa miettimään tarkemmin. Jotta yleensä pääsee keskusteluihin mukaan, on oltava nopsa, lyhytsanainen ja sukkela: sätti muuttaa ihmistä. Lyhyet ilmaisut johtavat usein väärinymmärryksiin, jopa riitoihin. Nimimerkin vaihtamisella voi luoda uudet kasvot, sätti on jonkinlaista teatteria joka ei ikinä lopu ja jossa on loppumaton määrä roolihahmoja.
Pelottavaa on se miten itse alkaa suhtautua sättimiseen (se on varmaan kuvaavampi termi tälle touhulle): tutustuu uusiin ihmisiin joista ei parin päivän kuluttua muista paljonkaan ja sitten on vain huono omatunto. Tai hyväksyy sen ihan luonnollisena että eilinen tuttu ei tänään ole tuntevinaankaan enää, seurustelee uuden kanssa eikä ehdi jututtaa. Tai jos joku viestittää privaan kesken keskustelun ja kohteliaasti sanoo ettei voi nyt jutella, niin saa huutia. Tai jos joku huomaa että privailen, voi saada joltakin aiemmalta keskustelukumppanilta kommentin josta ei tiedä oliko se rukkanen naamaan vai ystävällistä virnuilua.
Toisten ärsyttäminen on lisääntynyt. Osa on toistensa tuntevien ihmisten leikkiä, mutta kaikki eivät sitä ymmärrä. Joskus olo on kuin supermarketissa: valinta-altaan kouhijoita, näytteillä olijoita, tarjouksia huutelevia, tulevia ja poistuvia, epätietoisia asiakkaita, jonoja, taskuvarkaita ja vahtijoita, hintalappuja kiinnitteleviä, käytävää tukkivia naapuruksia.
Myönnän että sellaista elämä voi olla ulkopuolellakin toisinaan ja että ihminen voi aina valita kenen kanssa seurustelee ja ketä kuuntelee. Harmi vain, että silti huomaan muuttuneeni kovemmaksi, etsiväni jotain enkä kuitenkaan mitään. Mielikuvien maailma, jossa aina on uusia mahdollisuuksia, ja jossa ei tarvitse pysähtyä kuuntelemaan ihmistä ei taida olla minua varten.
On haikeaa erota. Kuitenkin, jossain on ollut joku ystävä, joku merkityksellinen ihminen, johon on voinut tutustua oikeasti. Heille toivotan tähtien tuiketta sydämeen. Joskus on saanut ratkiriemukkaasti nauraakin. Niitä hetkiä kaipaan. *:)
Luin hetken puolisonsa sätille menettäneiden ihmisten ajatuksia ja itkin. Joku murehtii menetystään, toinen puolustelee jokaisen vapautta tehdä virtuaalisesti mitä haluaa, kolmas haukkuu edelliset selkärangattomiksi nahjuksiksi jotka eivät pidä kiinni kumppaneistaan. Usein saa kommenteista lukea myös moralisoivia kehotuksia hankkia oikea elämä.
Mulle selvisi vasta että tietoa liikkuu ihmisten (enemmän naisten?) kesken siitä kuka sättäilee kenenkin kanssa privaatisti, ketä on tapailtu, kenestä voisi saada seuraa yhdeksi yöksi, millainen sättikaveri on, kannattaako ruveta juttuihin ollenkaan. Sekin järkyttää.
Sätin parhaimpia puolia ovat anonyymius ja tasavertaisuus, se että sellaisilla ihmisillä jotka eivät voi lähteä etsimään juttukaveria, on mahdollisuus tulla, jopa löytää ystäviä.
Auvoinen kuva romuttuu kuitenkin, kun rupeaa miettimään tarkemmin. Jotta yleensä pääsee keskusteluihin mukaan, on oltava nopsa, lyhytsanainen ja sukkela: sätti muuttaa ihmistä. Lyhyet ilmaisut johtavat usein väärinymmärryksiin, jopa riitoihin. Nimimerkin vaihtamisella voi luoda uudet kasvot, sätti on jonkinlaista teatteria joka ei ikinä lopu ja jossa on loppumaton määrä roolihahmoja.
Pelottavaa on se miten itse alkaa suhtautua sättimiseen (se on varmaan kuvaavampi termi tälle touhulle): tutustuu uusiin ihmisiin joista ei parin päivän kuluttua muista paljonkaan ja sitten on vain huono omatunto. Tai hyväksyy sen ihan luonnollisena että eilinen tuttu ei tänään ole tuntevinaankaan enää, seurustelee uuden kanssa eikä ehdi jututtaa. Tai jos joku viestittää privaan kesken keskustelun ja kohteliaasti sanoo ettei voi nyt jutella, niin saa huutia. Tai jos joku huomaa että privailen, voi saada joltakin aiemmalta keskustelukumppanilta kommentin josta ei tiedä oliko se rukkanen naamaan vai ystävällistä virnuilua.
Toisten ärsyttäminen on lisääntynyt. Osa on toistensa tuntevien ihmisten leikkiä, mutta kaikki eivät sitä ymmärrä. Joskus olo on kuin supermarketissa: valinta-altaan kouhijoita, näytteillä olijoita, tarjouksia huutelevia, tulevia ja poistuvia, epätietoisia asiakkaita, jonoja, taskuvarkaita ja vahtijoita, hintalappuja kiinnitteleviä, käytävää tukkivia naapuruksia.
Myönnän että sellaista elämä voi olla ulkopuolellakin toisinaan ja että ihminen voi aina valita kenen kanssa seurustelee ja ketä kuuntelee. Harmi vain, että silti huomaan muuttuneeni kovemmaksi, etsiväni jotain enkä kuitenkaan mitään. Mielikuvien maailma, jossa aina on uusia mahdollisuuksia, ja jossa ei tarvitse pysähtyä kuuntelemaan ihmistä ei taida olla minua varten.
On haikeaa erota. Kuitenkin, jossain on ollut joku ystävä, joku merkityksellinen ihminen, johon on voinut tutustua oikeasti. Heille toivotan tähtien tuiketta sydämeen. Joskus on saanut ratkiriemukkaasti nauraakin. Niitä hetkiä kaipaan. *:)
Vastaukset 29
Vanhimmat
harmi kun häivyt, sinunlaisiasi täällä on vähän mutta noita hölösuita sitäkin enemmän....kaikkea hyvää elämääsi nyt ja tulevaisuudessa :)
Asia on noinkin - eipä siihen juuri mitään lisättävää.
Paitsi että onneksi on kuitenkin ihmisiä, joilla on aikaa pysähtyä kuuntelemaan, jotka oikeasti ovat huolissaan siitä mitä kuuluu - onko kaikki hyvin.
Toivottavasti et katoa kuitenkaan...
..olet. Eniten ihmetyttää ne ihmiset, joiden kanssa olet jutellut ihan mukavia ja seuraavalla kerralla eivät ole tuntevinaan..
Mutta ehkä se on niin että tämä "virtuaali-maailma" tekee meistä ihmisistä sellaisia.
Meitä on niin moneen junaan ja osa/loput jää asemalle.
Olin aivan järkyttynyt lukemastani,ja myös hyvin surullinen.Tunnen syyllisyyttä myös omalta osaltani,jos olen vienyt ajatuksiasi tuohon suuntaan chätin maailmasta.
Tämä maailma on aivan sama kuin se mikä on todellisuudessakin.Tämä on todellisuutta,joka kuitenkin muuttuu koko ajan paremmaksi.Niin mekin,kunhan meille annetaan vain mahdollisuus.
Tunteet vievät meitä tänään yhteen suuntaan ja huomenna toiseen ja Itsemme ilmaisu on alisteista niille,halusimmepa sitä sitten tai emme.Aina emme osaa kuunnella,vaikka tiedämme että nyt olisi kuuntelemisen paikka.Sellaisia me vain olemme.
Täydellisyyttä meidän tulee toki aina tavoitella,sen saavuttaminen vain ei aina ole niin helppoa.Kuin ei toistemme ymmärtäminenkään.
Tämä maailma ei koskaan korvaa käden kosketusta.Ei valoisan hymyn tuomaa lämpöä,mutta tämä maailma täällä tuo sinut lähemmäksi.Se antaa meille uuden mahdollisuuden.Olen itse löytänyt täältä rakkauden merkityksen ja suuren määrän loistavia ihmisiä,uniikkeja timantteja.Osa vielä hiomattomia,mutta niin kauniita.Niiden etsimistä ja löytämistä toivoisin sinunkin vielä jatkavan.Älä jätä meitä.Sillä sinä olet juuri yksi niistä kaikkein kauneimmista.Jota vain on niin vaikea tavoittaa...
Kiitos viestistäsi, se pakahduttaa kauneudellaan. Et ole mitenkään erityisesti syynä ajatteluuni, se on kiteytynyt syksyn aikana varsin monen mietiskelytuokion aikana. Tietysti on lohduttavaa kuulla, ystäväni, että välität ja uskallat jakaa lievää lohduttomuuttani.
Siihen en usko että sätti menisi parempaan suuntaan (kuten ei-vakkari tuolla jäljempänä totesi), siksi en usko että minullakaan olisi suurta merkitystä sen viemisessä johonkin suuntaan.
On hyvin kiintoisaa kuulla että olet löytänyt rakkaudelle merkityksen!
"Jota vain on vaikea tavoittaa".. niin, se on juuri sitä mistä puhun, sätti luo ilmapiirin jossa on paljon ihmisiä, paljon uusia ihmisiä, paljon niitä jotka haluavat keskustella, vaikea on keskittyä mihinkään. En minäkään siihen näköjään pysty.
Minulla on vahva usko siihen,että tämä maailma ja ihmiset täällä muuttuvat vain parempaan ja parempaan.Kun me vain siihen uskomme.Ja kun me kaikki olemme valmiit kantamaan oman kortemme kekoon.
Kaikki käyvät elämänkaaren haasteet ja henkisen kasvun portaat läpi.Kukin omalla ajallaan ja omalla tavallaan.Kukin omien lähtökohtiensa ja elämäntaipaleensa viitoittamaa tietä.
Matka ei ole helppo, me kaikki tarvitesemme tien näyttäjiä.Sinä minua ja minä sinua.Kaikki toinen toisiamme.Loppujen lopuksi jokainen tulee huomaamaan sen,että vain aidot tunteet ja rehellisyys,myös itseään kohtaan,ovat ainoa oikea tie.
Jokainen meistä on itse oman itsensä vihollinen ja henkisen kehityksensä este.Kaikille meille on täällä oma tehtävämme.Kaikki nämä ihmiset,jotka täällä kohtaavat.Kaikilla meillä on jotain annettavaa toisillemme.
Ennen sitä,meidän on kuitenkin opeteltava kuuntelemaan hiljaisuutta.Eikä minun vähiten;-)
Punnittua puhetta:
"Sinä kuuntelet ja katselet öistä taivasta.Se puhuu sinulle omaa rauhallista kieltään"
Anna kuitenkin itsellesi aikaa hullutteluun ja leikkimiseen.Löydä riemukas lapsenmielesi uudelleen,riippumatta siitä minkä ikäinen olet.Silloin elämästä tulee paljon hauskempaa;))
Kiitos, että olet olemassa.
aina.. ja kiitos samoin.. *:)
Kun uusi päivä tulee,näyttävät asiat jo aivan toiselta.Pelko,hätä ja itsekkyys väistyvät,tulee tilalle vain rauha.Niin nuo kaikki meitä sokaisevat,että todellisuus katoaa.Sinun valintsi on sinun.Se mikä sopii yhdelle,ei aina sovi toiselle.VAIN SINÄ tiedät mikä on sinulle parasta.
Seuraa aina sydämesi ja oivallustesi viitoittamaa tietä,niin pelko on silloin aivan turhaa.Kun hälytyskello kilkahtaa jossain vaimeastikkin,ole varovainen.Vain silloin kaikki ei ole oikein.Muuten matkasi on turvallinen;))
Älä unohda todellista tehtävääsi tässä elämässä.Sinun tulee olla tiennäyttäjä meille,jotka emme tähtitaivaan merkitystä ymmärrä.Kirjoita se kirja.Avarra meitä.Etsi se viisaus itsestäsi ja ole lempeä itsellesi.
Rakkaudella Novelle
täällä chattimaailmassa usein hämärtyy.. Kaikki on luvallista ja sallittua, mikään ei ole enää pyhää. Kaikki, mikä on toisella, on lupa ottaa ja toisen onni rikkoa. Joskus ihmettelen, miksi yleensä olen tässä mukana..
Tosin, olen kyllä saanut oikeitakin ystäviä chatin kautta. Sinunlaisiasi ajattelevia ihmisiä kaivattaisiin lisää chattimaailmaankin.
Olen ehkä liian kiltti tähän chattimaailmaan, mutta liian heikko päästääkseni irti.
Ymmärrän tuon kiltteyden epäsopivuuden - sehän se onkin joka hiljalleen katoaa kun ihminen muuttuu. Heikko ihminen on oikeastaan luja, koska hänellä ei ole enää menetettävää, vain saavutettavaa! Joka kerta kun rakennat jotakin uudestaan, saat aikaan hieman vahvempaa, jossakin vaiheessa se on luja kestämään (melkein) mitä vain.
Rakasta itseäsi, usko siihen että sydämessä se aina asuu, vaikka sitä ei huomaisikaan!
kiitos kauniista sanoistasi. Hiukan lohduttaa. Toivon kaikkea hyvää elämääsi koko sydämestäni.
Olen vasta vähän aikaa seuraillut tätä touhua....mielenkiinnolla!! Mukaan "joutuu" helposti,poispääsy varmaan huomattavasti vaikeampaa. Mutta sosiaalisena ihmisenä kyllä pärjää.
Muista että kiltteys ja herkkyys ovat valtavat voimavarat,kun niitä oikein osaa hyödyntää...:))
Ja minä luulen että niitä ajattelevia ihmisiä on täälläkin paljon....mutta ei vaan aina tiet kohtaa...
..kun kuvittelee, että toisetkin ihmiset ovat rehellisiä. En kestä pahuutta, en sitä, kuinka tarkoituksella valehdellaan, petetään, loukataan ja satutetaan.
Miksi vain "oma napa" on tärkeä?? Miksi toisille ei suotaisi mitään hyvää??
Tiedän, että hyvät tunteet ja luonteen piirteet on voimavara. Mutta minuun sattuu..
Et ois voinu paremmin sanoa!
Kiitos tähtimies hienosta pohdinnasta!!!
... jatkan...
Kuin sättitähtiä yössä, pieniä ohikiitäviä hetkiä, ja kohta jäljellä ei ole kuin hiljaisuus... mutta sillointällöin taivaalle jää kiintotähtiä kuin Otava tai Pohjantähti, niiden seurassa löytyy uusia ulottovuuksia, keskustelun aiheita. Pohdiskeleva sättäilijä on monen mielestä vakavikko, synkkä jne... ohikiitäviin hetkiin tarvitaan iloisia, kimaltavia sätti-ihmisiä, jotka virtuaalisesti laukkaavaat kuin tammat ja orit mehukkaalla pellolla...
sanat helisevät, herjat lentävät, mutta aina jossakin keskustelussa joku kysyy aidosti sinulta
" kuinka voit" - silloin tietää, että istahtaminen tietokoneen läheisyyteen on ollut tarkoituksellista.
*halaa hellästi virtuaalituttujaan ja jatkaa matkaansa etsimään Otavaa...* :-)
Kiitos, tähtimies!
Miellyttävää luettavaa ja niin totta joka sana. Realistinen kuvaus sairaasta "sättimaailmasta", joka sotkee niin monen ihmisen mielen nykypäivänä, puhumattakaan ihmissuhteista.
Alleviivaan joka sanan n. 3 vuoden kokemuksella. Tosin en suomi24:n huoneissa liiku kuin todella harvoin, jopa kuukausienkin taukojen jälkeen, mutta kaikki tuo pysyy ja säilyy ennallaan, jopa pahenee vain.
Väitän, että "tämä maailma" oli puhtaampi ja rehellisempi vielä muutama vuosikin sitten.
....miten oikeassa oletkaan!
Todelliset ystävät erottaa kuitenkin aina massasta. Onneksi näin on....;)
Ihanaa. Tuollainen teksti on harvinaista. Olet erikoisen mukava mies! Hyvää jatkoa.
vaikka oletkin, niin olisi sinun luullut hieman omaavan normaaljärkeä, mitä kirjoitusalustaasi tulee.
Asiaa ja aiheesta, mutta aivan väärälle palstalle taas kerran.;))
Periaatteellinen piste vastauksellani kirjoitukseesi.
(_!_)
chat on typeryyksiä yleisellä, ehdotteluja yksityisellä puolella. jos joku on täällä muuhunkin törmännyt, onneksi olkoon.
joskus näitä palstoja selaillessa tulee mieleen, että monet kuvittelevat chatin olevan paljon enemmän, kuin se todellisuudessa on.
mielikuvitus saa siivet, erilaiset tunteet suunnataan nimimerkkeihin, joiden takana elävistä ihmisistä ei tiedetä mitään.
onhan siinä ajattelemista.
näet pintakiillon läpi. Asian ydin on suttuinen juttu.
kiitos kirjoituksestasi! Se on harkittu ja sisällöltään kaunis, pohdiskeleva, taustoja tutkiva ja ihmistä ymmärtämään pyrkivä...se on hyvin, hyvin harvinaista näillä palstoilla, missä enimmäkseen voi lukea ihmisten sättivän ja mitätöivän toisiaan ja minäkeskeisesti korostavan omaa erinomaisuuttaan ja omia oikeuksiaan ja vapauksiaan kunnioittamatta ja säälimättä mitään.
On surullista lukea kaikesta siitä murheesta, mitä ihmiset chathuumassa tuottavat toisilleen ja läheisilleen. Jokainen parisuhde on haavoittuva eikä suhteessa aina voi mennä hyvin: sellaisina elämän hetkinä ihminen on hauras ja altis uskomaan, että jonkun toisen kanssa kaikki olisi paremmin...jonkun sellaisen, joka ehkä yhtä hauraana on yhtäläisen herkkä ajautumaan suhteeseen, jonka toivoo pesevän pois kaiken pettymyksen. Ei elämässä kuitenkaan käy niin.
Me kannamme mukanamme kaikki tekomme ja tekojemme seuraukset, tahdommepa tai emme...me myös annamme mallin lapsillemme siitä, mitä on rakkaus, vaikeuksissa kestäminen, vastuun kantaminen, sitoutuminen siihen, mitä on kumppanilleen luvannut. Erityisesti ihmettelen niitä ihmisiä, jotka soutavat suhteesta toiseen ja vielä ylpeilevät sillä palstoilla tyyliin "näin ja näin monta miestä olen tavannut". Eikö enemminkin tulisi sääliä ihmistä, joka ei osaa tai uskalla kiintyä syvästi kehenkään tai jonka luonne ja olemus ei houkuta ketään kiintymään häneen syvästi?
Viidakon laki tuntuu toimivan chatin tunnesuhteissakin: elä, vamppaa, ota, omista... ja anna toisen kuolla, tee toiselle kaikki se paha, minkä joku joskus on tehnyt sinulle!
Kiitos ihanasta vastauksestasi! Tätä keskustelua olisi toki sopivampi jatkaa cafen puolella.
Itse halusin vain ilmoittaa poistumisestani kanavalta, sekä siihen vaikuttaneista syistä (ja siksi näen että tämä oli ilmoitukselleni aivan oikea paikka). En tosin arvannut miten syvällistä pohdintaa asia herätti. Kiitos siitä kaikille!
No minä olen tavannut ainoastaan yhden henkilön ja koska kemiat eivät yhtyneet eikä sieluni ollut siinä mukana en halunnut suhdetta jatkaa olisin vain turhaan tuhlannut toisen energiaa ja eteenpäin pääsemistä.Kyllä jokaisesta suhteesta pitää tietenkin vastuu ottaa ja sanoa sitten rehellisesti jos ei juttu luista.
No minä en aio enää kyllä tavata ketään jonka kanssa chättäilen ja olen chättäilynkin lopettanut
turhaa aivan turhaa,kyllä se oikea löytyy virtuaalimaailman ulkopuolelta jos on löytyäkseen,mitenkään kuitenkaan väheksymättä niitä chätti suhteita jotka ovat onnistuneet.
Rakkautta ,valoa ja kaikkea hyvää teille rakkaat kanssamatkaajat.
on lähtenyt pillun perään ovelalla tavalla :D
sinun maailmasi on ruma.
Ei henkilökohtaisen onnen tavoittelu ole synti.
Seksuaalisuus on osa hyvää elämää.
Ei tämä elämä vain seksin ympärillä pyöri. Ainakin omaan maailmaani mahtuu paljon muutakin. Joskus ihmettelen myös ihmisten suppeaa ajatusmaailmaa..
Tähtimiehen kirjoitus on 100%:sesti asiaa. Tässä maailmassa tapahtuu niin paljon kaikenlaista rumaa ja väärää. Mutta onko meidän ihan pakko ajelehtia "virran mukana"??
ei ole ja uskonkin, että sellaisia ihmisiä on kumminkin enemmän, joiden elämässä on paljon hyvää sisältöä ja jotka arvostavat hyvää. Tänne palstoille varmaan vain osuu enemmän niitä yksinäisiä ja elämässä pettyneitä ja katkeroituneita, joilla on ilkeä sana joka asiaan ja se täällä sitten näkyy.
Olen iloinen kun on tähtimiehen ja chattitytön kaltaisia ihmisiä, jotka uskaltavat olla erilaisia kuin maailmassa nykyään on trendikästä!