Lapseni isälle...

Oltiin 14 vuotiaita kun tavattiin ensimmäisen
kerran. Kihloihin menimme 24.12.1996 jolloin
oltiin 16 vuotta. Kukaan ei ottanu tosissaan
kihlautumistamme kunnes muutimme yhteen lukion
ajaksi. Rahavaikeuksiemme vuoksi jouduin käymään
iltatöissä nakkikioskilla. Olin todella väsynyt
ja masentunut pari kuukautta, suhteemme repeili.
Heräsin eräänä yönä ja kuulin kuinka itkit.
Kysyin mikä oli, sanoit että pelkäät menettäväsi
minut. Päätimme ottaa pari viikkoa lomaa koulusta
ja lähdimme Kanarialle, se loma oli täydellinen.
Muutimme isompaan rivitalo asuntoon kun olimme 19
vuotta, keväällä 2000 menimme naimisiin. Tulin
häiden jälkeen raskaaksi, olimme innoissaan
uudesta tulevasta vauvastamme. Tyttövauvamme
syntyi joulukuun 14. päivä, vauvamme oli
keskonen. Tammikuussa isäsi soitti minulle. Olin
juuri vaihtamassa Saralle vaippaa. Isäsi sanoi
sinun lähteneen, en ymmärtänyt minne, kun isäsi
sanoi että voisin käydä tunnistamassa sinun
tavarasi poliisilaitoksella, tajusin sinun
tehneen itsemurhan! elämäni romahti, Sara
otettiin minulta pois juomiseni takia, sinä rakas
Kimmoni jätit minut yksin. Etkö tajua etten voi
elää ilamn sinua, olet elämäni ja sieluni!
6398
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

ja kauniskin, kun rakastitte toisianne noin.

Äänestä

Näitä viestejä ei kuolleet pysty tulkitsemaan,
koska aivojen toiminto off.

Kuolema = normal

ihmiset kuolee ja ennen sitä esim. juo vettä, kun
on jano.

Äänestä

Älä välitä edellisen tunteettomasta ja typerästä
kommentista. Otan todella osaa suruusi. En tiedä,
miten itse jaksaisin tilanteessasi... Yritä olla
vahva ja pelastaa elämäsi, sillä se voi vielä
muuttua elämisen arvoiseksi. Sinulla on lapsi,
jota varmasti rakastat enemmän kuin itseäsi. Voit
saada hänet takaisin, jos jaksat vielä yrittää.
Alkoholi voi tuntua nyt ratkaisulta, mutta se
vain pahentaa tilannettasi (kuten olet varmasti
jo huomannut). Yritä löytää ystäviä, joille voit
purkaa tunteitasi ja jotka voisivat auttaa sinua
jaksamaan. Tapahtuneesta on vielä niin vähän
aikaa, että pystyt varmasti tuen kanssa jättämään
juomisesi. Lapsesikin voi auttaa sinua yrittämään
ja selviämään. Voi nyt tuntua mahdottomalta,
mutta vuosien päästä voit olla valmis rakastamaan
toista miestä. Ehkä vietät vielä joskus
onnellista perhe-elämää ja tunnet kuinka maailma
hymyilee. Toivon sinulle sydämeni pohjasta
elämisen arvoista elämää!

Äänestä
  • Kävin tänään sairaalassa. Totesivat minun
    tarvitsevan ammatti auttajan apua. Ensi viikolla
    menen psykiatrille. Näin tänään Saraa, koskea en
    saanut. Tuska oli valtava kun omaan lapseen en
    saanut koskea, he vain luulivat että satuttaisin
    pienokaistani. Sara oli kasvanut valtavasti ja
    huomasin että hän on elämäni enkä halua menettää
    häntä lopullisesti. Kyllä minä pärjään, kiitos
    kun autoit kirjoituksellasi.

    Äänestä

kun luin tota...minkä takia se teki itsarin vaik
sil oli sut ja ihana vauva???kyl sä jaksat,elämä
on elämistä varten,pidä sä siitä kiinni!NÄYTÄ
ETTÄ OO VAHVA!!!pärjäile!!!!

Äänestä

kamalaa...otan osaa suruusi!!
kyyneleet alkoi valumaan kun luin juttusi!! mutta
kaikesta huolimatta yritä jaksaa!!!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Itsemurhan partaalla kirjoitti:

Oltiin 14 vuotiaita kun tavattiin ensimmäisen
kerran. Kihloihin menimme 24.12.1996 jolloin
oltiin 16 vuotta. Kukaan ei ottanu tosissaan
kihlautumistamme kunnes muutimme yhteen lukion
ajaksi. Rahavaikeuksiemme vuoksi jouduin käymään
iltatöissä nakkikioskilla. Olin todella väsynyt
ja masentunut pari kuukautta, suhteemme repeili.
Heräsin eräänä yönä ja kuulin kuinka itkit.
Kysyin mikä oli, sanoit että pelkäät menettäväsi
minut. Päätimme ottaa pari viikkoa lomaa koulusta
ja lähdimme Kanarialle, se loma oli täydellinen.
Muutimme isompaan rivitalo asuntoon kun olimme 19
vuotta, keväällä 2000 menimme naimisiin. Tulin
häiden jälkeen raskaaksi, olimme innoissaan
uudesta tulevasta vauvastamme. Tyttövauvamme
syntyi joulukuun 14. päivä, vauvamme oli
keskonen. Tammikuussa isäsi soitti minulle. Olin
juuri vaihtamassa Saralle vaippaa. Isäsi sanoi
sinun lähteneen, en ymmärtänyt minne, kun isäsi
sanoi että voisin käydä tunnistamassa sinun
tavarasi poliisilaitoksella, tajusin sinun
tehneen itsemurhan! elämäni romahti, Sara
otettiin minulta pois juomiseni takia, sinä rakas
Kimmoni jätit minut yksin. Etkö tajua etten voi
elää ilamn sinua, olet elämäni ja sieluni!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu