mulla on huono itse tunto tiedän sen, mä oon ihan
tavallisen näkönen tyttö, hyvin yksinäinen, enkä
tiedä "ansaitsenko" rakkautta. ja pystyykö kukaan
mua rakastaan.Mä oon kokenu melki kaikkee mut mä
en koskaan oo saanu vasta rakkautta ja nyky
yhteiskunnassahan on vähä kummalllinen jos ei oo
ennen 16 v seurustellu...(sellasta tää on, ei voi
mitään) Millanen mun pitäs olla että mä erottusin
kaikkien noiden "meikkikanojen" ja kauniiden
viehättävien, hauskojen, puheliaiden joukosta. mä
lohdutan itteeni että kyllä tää tästä et ei kai
maailma vois olla niin julma et jättäis mut
yksin. Mut mä en paljoo puhu poikien (en kyllä
tyttöjenkää kaa) mä on niin ujo, mulle sanottiin
et mä oon just sellanen kun mä oon ja mä en olis
mä jos mä esittäisin jotain puheliasta jo
sosiaalista...mä en siis olis aito. Mulla ei oo
minkä vuoks yrittää, ei mitään jonka vuoksi elää,
mulla ei oo elämässä mitään pää määrää....ja
kevät tulee... näkee kun kaikki tulee
jätkänsä/muijansa kanssa vastaan mutta sä se
kävelet yksin vuodesta toiseen... masentaa ja jos
näin "huonon" ihmiseen joku joskus rakastus ja
näytääs sen nin ehkä nousisin tästä mun ikuisesta
masennuksesta.Tää on tää on "klassinen" kuinka mä
saisin jonku rakastumaan itseeni?
tavallisen näkönen tyttö, hyvin yksinäinen, enkä
tiedä "ansaitsenko" rakkautta. ja pystyykö kukaan
mua rakastaan.Mä oon kokenu melki kaikkee mut mä
en koskaan oo saanu vasta rakkautta ja nyky
yhteiskunnassahan on vähä kummalllinen jos ei oo
ennen 16 v seurustellu...(sellasta tää on, ei voi
mitään) Millanen mun pitäs olla että mä erottusin
kaikkien noiden "meikkikanojen" ja kauniiden
viehättävien, hauskojen, puheliaiden joukosta. mä
lohdutan itteeni että kyllä tää tästä et ei kai
maailma vois olla niin julma et jättäis mut
yksin. Mut mä en paljoo puhu poikien (en kyllä
tyttöjenkää kaa) mä on niin ujo, mulle sanottiin
et mä oon just sellanen kun mä oon ja mä en olis
mä jos mä esittäisin jotain puheliasta jo
sosiaalista...mä en siis olis aito. Mulla ei oo
minkä vuoks yrittää, ei mitään jonka vuoksi elää,
mulla ei oo elämässä mitään pää määrää....ja
kevät tulee... näkee kun kaikki tulee
jätkänsä/muijansa kanssa vastaan mutta sä se
kävelet yksin vuodesta toiseen... masentaa ja jos
näin "huonon" ihmiseen joku joskus rakastus ja
näytääs sen nin ehkä nousisin tästä mun ikuisesta
masennuksesta.Tää on tää on "klassinen" kuinka mä
saisin jonku rakastumaan itseeni?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mutta haluaisitko itse epäsosiaalista kumppania.
No ehkä, mutta sitäkäään et voi saada ellet tee
asian eteen jotain. Harmi jos et oo sosiaalinen,
mutta hyvä et oot aito. Aitoudesta huolimatta
ihmiset muuttuu, joten jos vaikka kokeilisit ja
harjoittelisit puhumista vieraille ihmisille niin
voisit vaikka pystyä tutustumaan johonkin
mielenkiintoiseen persoonaan. Ei sulla taida olla
mitään menetettävääkään.
Vaikka on aitoa olla oma itsensä, omaa itseään
voi silti muuttaa.
Pitää vaan puhuu..mut mä oon (ainakin omasta
mielestäni) mokannu itteni niin usein puhuessani
toisille, että sitäkin välttää kun pelkää taas
nolaavansa ittensä. pää asia et ei ala esittän
mitään, pakko kai sitä on puhuu, ja pakkohan se
on.
Olin nuorempana hieman epäsosiaalinen, eikä mulla
ollut ystäviäkään... Vähitellen tutustuin
ihmisiin ja löysin myös itseni. En vieläkään ole
kovin avoin, mutta se ei ole elämääni haitannut.
Ei ehkä pitäisi suositella, mutta alkoholin
kanssa läträtessä kummasti sai läheisiä ystäviä
ja paremman itsetunnon... Odotahan kun täytät 18
ja pääset baareihin niin varmasti löytyy vientiä.
On myös varmasti paljon samanlaisia jätkiä kuin
sinä ja ehkä joku heistä kiinnostuu juuri
sinusta. Katsopa luokkatovereitasi, moniko jätkä
seurustelee? (Ollessani vielä lukiossa ainoastaan
pari...)
sulla on vielä hyvin aikaa löytää rakkaus ja
ihminen jonka kanssa se tunne jakaa. Itsetunto on
kaikilla huono tuossa iässä, tai ainakin melkein
kaikilla ja sen takiahan jotkut 15-16vuotiaat
tytön hupakot itseään kylillä jakaakin. Kerjäävät
reppanat hyväksyntää.
Yritä hyväksyä ensin itses ennenkuin haluat
poikien sut hyväksyvän, siten vältyt ainakin
pahimmilta hyväksikäyttäjiltä kun huomaat ettei
sun elämän ainoa tarkoitus (ja asia joka sinut
tekee normaaliksi tytöksi) ole se että
seurustelet.
oon 14 vuotta ja mua on pyydetty about 12 kertaa
ja silti oon seurustellu vaan kerran. mulla taas
on liikaaki suosiota...mua ahdistellaan eikä
sekään oo kivaa. onhan se imarreltavaa että
on "pidetty" mutta liika on liikaa. ei voi olla
kenenkää pojan kanssa pelkkä ystävä kun kohta
tulee viesti että taidan olla rakastunu suhun ja
sehän pilaa koko ystävyyden...
Viisaasti ajateltu ja rohkaisevasti
sanottu..kiitti..
Ei ketään voi saada rakastumaan sinuun. Sinun
pitää ensin rakastaa ja arvostaa itseäsi, että
joku toinen voisi rakastaa ja arvostaa sinua.
Kaikki me olemme rakkauden arvoisia. Jos
uskottelet itsellesi olevasi huono, kaikki muutkin
pitävät sinua huonona. Ajatukset pitää kääntää
ihan toiseen suuntaan. Sano itsellesi aamuisin,
että olen ihan hyvä tyyppi ja tästä päivästä tulee
hyvä päivä.
Itse aloin seurustella ensimmäisen kerran vasta
18-vuotiaana. Ei se minusta ollut liian myöhään.
Rakkaus antaa paljon ja ottaa paljon; voithan
ajatella lohdutukseksesi, että säästyt ainakin
monelta sydänsurulta, kun olet yksin. Ei se
tietysti nyt siltä tunnu, mutta niin se vain on.
Rakkaus löytyy usein parhaiten kun sitä ei etsi.
Ole oma itsesi, aito, jos olet ujo niin olet.
Maailmassa on varmasti paljon poikia, jotka
haluaisivat juuri sinun kaltaisesi tyttökaverin.
Pidä silmät auki, hymyile, ole iloinen. Se voi
tapahtua milloin tahansa! Oikein hyvää kevättä
sinulle!
Mua pidetään täälä hieman tyhmänä tai jonain en
oikeen ittekkään tiä mikä mussa on... no mut mä
lähen täält mitä todennnäkösemmin pois jonnekki,
sielä mä voin alottaa "kaiken alusta" ja mulla ei
oo ikävää menneisyyttä, viinankaakin on tullu
läträttyy...no kukaan jätkä muhun ei oo iskeny
silmiään kun onhan niitä muakin kauniinmpii:
Mulle on sanotuu toi ennenkin et pitäs vaan eka
rakastaa itteensä, mut se on aika vaikeeta. Kiiti
neuvoista. Kyllä mä nyt oon huomattavasti muutunu
viime vuodesta.
Ihmettelen silti, miksi kaikki haluaa jätkä /
muijja kaveria ymt. Ei mulla ole koskaan ollut
mitään muijjakamuu, mutta en mä kyllä kaipaakkaan
ketään rinnalleni. Mulla on ystäviä ja kavereita
niin muijii kuin jätkiikin, mutta eipä ole
koskaan tullut mieleen että hommaisin ketään
erityistä rinalleni.
Mun kaverit puhuu just tota samaa kun säkin, tota
samaa virttä että "mäkin haluun kun muillakin on -
en mä haluu olla erilainen hiljainen nyssykä
kuin muut" sit vaivutan epätoivoon ja ollaan
surullisia, kun ei saada sitä mitä muut ovat
saaneet.
Mä olen onnellinen vaikkei mulla ketään olekkaan
eli se on ihan OK. Jos joskus tulee joku tytteli
niin se on sit OK, mutta ketään mä en lähde
tavoitteleen (tai en koita väkipakolla ihastua)
vain sen tähden että kaikilla mun kavereillakin
on joku. Se on niiden elämä ja mulla on omani ja
mä teen sitä mitä mä haluun - yksin tai kaksin,
sama se.
Toisaalta mä olen kyl sit sellanen persoona et en
mä tarviikka mitään seuraa vaan mä rakastan
enemmän omaa itseäni ja omaa rauhaani kuin ketään
tai mitään muuta - miksi siis rakastua /
seurustella?