...ei ole olemassakaan, tämä on minun mielipiteeni. Miten jotain voi oikeasti rakastaa? miten te uskallatte sanoa toiselle että "minä rakastan sinua"?
en halua tuntea olevani rakastettu, en kaipaa rakkautta enkä halua rakastaa
eli olenko outo?
en halua tuntea olevani rakastettu, en kaipaa rakkautta enkä halua rakastaa
eli olenko outo?
Vastaukset 9
Vanhimmat
itse asiassa en mäkään usko rakkauteen. miten muka voi oikeesti rakastaa jotain ihmistä? en usko että kukaan vois koskaan ainakaan mua tosissaan rakastaa... ku puhutaan rakkaudesta, ni yleensä siitä saa sellasen käsityksen et se on jotain suurta ja yliluonnollista. vai onko rakkaus sitte vaan välittämistä? joskus oon ajatellu että ehkä rakkaus on vaan tavallaan vaisto, sellanen vietti... yksinäisyyttä vastaan, lisääntymistä varten. eläimiähän me loppujen lopuks vaan ollaan. tottakai haluaisin rakastaa ja olla rakastettu mut... en sitte tiedä... vaikeeta.
musta rakkaus on paljo samaa ku välittäminen toisesta ihmisestä. Mä ainaki haluan tuntee että joku välittää, ja joku pitää kädestä ja silittää:)
Mutta rakkauteen tarvitaan aina 2, mutta välittää voi jostain vaikkei se kohde tuntis samaa..?
Sitotumiskammoset ihmiset on ilkeitä muita kohtaan, valehtelis vaikka ennemmin, että välittää, jos muuten ei osaa/pysty sanoon mitään positiivista. Mä olin 4 kuukautta yhden naaman kans, josta mä tykkäsin enemmän ku kestään toisesta koskaan, se vaan ei sanonu ikinä mulle vaikka että tykkää, se vaan kehui tyyliin "sulla on helvetin hyvät rinnat"..
hohhoijaa..
rakkaus on vähä hankala juttu varsinki näin nuorena... olin kesällä yhen tyypin kanssa, joka väitti (ja väittää vieläki.. tai ainaki vähän aikaa sitte, en tiedä tänhetkistä tilannetta) rakastavansa mua, mut mä en vaan pystyny rehellisesti sanoo että mä rakastaisin sitä, koska en vaan rakasta. mä kyllä olisin halunnu, mutta kun ei niin ei.tai sitten en vaan tiedä mitä rakkaus oikeesti on. en oikeastaan varmaankaan uskalla rakastaa ketään tosissani, koska pelkään ettei se sitte tosissaan rakasta mua.. toisen tunteista ku ei voi koskaan olla varma.
noh, tää nyt vähä sivuutti tän varsinaisen aiheen...
En mä ainakaan tiedä mitä on rakkaus, en tiedä, oonko mä sitä koskaan edes kokenu, mutta just tähän tyyppiin mä olin aidosti "rakastunu", tykkäsin ja välitin, ja kerroin sen sille, ja näytin. Se ei osa tai sitte vaan halua näyttää mulle mitään positiivisia tunteita, muuta kuin makaamalla mun mahan päällä ja nostelemalla. Kaikkea sitä, josta tavallaan vois päätellä jotain, mutta se ei tee tai sano mitään sellasta, mitä se ehkä joutuu katumaan.
On se vaikeeta joo..mä haluisin jo pikkuhiljaa unohtaa tän tyypin, nähtiin tässä joku viikko sitte ja taas mä jäin siihen pahasti kiinni, vaikka se selkeesti antoi lopulta ymmärtää, ettei halua mitään sen vakavampaa. Se on tosi arka aihe mulle, ja sattuu tosi paljon..
KAIKKIIN KOHTIIN täällä keskustelussa ja jokaisesta saa eri käsityksen.. Rakastan.. sitä naamaa ??? Sulla ei taida olla mitään oikeita ajatuksia, heität tänne miltä milloinkin tuntuu. Ei auta ketään tommonen "ailahtelu". SORI.
jooh voi olla..mä en oo se ihminen, joka tietää rakkaudesta yhtään mitään, tai se, joka osais neuvoa muita, mutta niitä oikeita ajatuksia mulla kyllä on, nyt tuntuu, etten tiedä, miten päin mun pitäs oikeen ajatella näitä rakkausjuttuja..
Mä oon pahoillani, jos joku ottaa itteensä siitä, et mun ajatukset on ristiriitasia, mut kai mä opettelen sit vaikka tän kautta oppiin tunteen paremmin itteeni tai jtn.. Mut todellaki nää kirjotukset ja ajatukset on aitoja ja omia..
Et ole outo, uskon vain, ettet ole rakkautta vielä kokenut. Se on sanoinkuvailematon onnentunne...joka aiheuttaa liian usein myös kipua... Mutta sen itse rakkauden tähden kärsii mitä vain -kerran rakastunut-
Olet vain tottunut olemaan yksin itsesi kanssa...
Ja joka on ihan hyväkin asia joiltakin kannoilta..
Etköhän sinä aikanaan ala tuntea sitä hellyyden kaipuuta jota vain toinen osapuoli voi antaa... :)
...tulevaisuus sen näyttää