Sosiaalisuudesta...

Kyllä minuakin välillä inhottaa puhua uusille ihmisille... Mielestäni sinun kannattaisi uusia ihmisiä tavatessasi ajatella, ettei tämä nyt ole mikään maailmanloppu, vaan puhut luontevasti. Ei se nyt niin vaikeaa ole.

...että se paranee lähinnä niin, että jännityksestään ja peloistaan huolimatta menee vain ja juttelee uusille ihmisille. Eli tilanteessa, jossa ujostelet ja pysyt "normaalisti" hiljaa, et olekaan hiljaa vaan avaat suusi. Ihan siitä vaan sosiaalisemmaksi muuttuminen tuskin onnistuu, mutta kun on kerran voittanut epävarmuutensa ja ujoutensa, se onnistuu kyllä toisenkin kerran, ja se alkaa käydä helpommin. Pikkuhiljaa se ujous ja epävarmuus sitten vähenee, ja sosiaalistuu.

Lyhyesti sanottuna sosiaalisuus siis paranee harjoittelemalla. Helpommin kyllä sanottu kuin tehty, voin näin itse ujona ja siis uusien ihmisten kanssa epäsosiaalisena ihmisenä sanoa. En itse siis ole juuri onnistunut parantamaan sosiaalisuuttani, mutta tiedän kyllä, että noin se paranisi kuin kerroin. Kun uskaltaisi avata suunsa sellaisessa tilanteessa, missä se jännittää, huomaisi, että sitä jännitti turhaan. Sellaiset epävarmuutta herättävät ajatukset kannattaa pyrkiä unohtamaan, kuten että mitä se toinen, kenelle jotain sanot, mahtaa sinusta ajatella ym.