valehtelija

miten mä tän selittäisin. mä rakastuin ystävääni
mutta se ei minuun ja myöhemmin meidän ystävyys
kärsi sen takia että kerroin tunteistani. emme
enää puhuneet toisillemme. pari päivää sitten
pyysin ystävältäni että puhuisimme asiat selviksi
ja puhuimme. sanoin etten enää yritä sitä vaikka
hän oli sen kuvan saanut. sovimme olevamme taas
ystäviä. nyt kaikki muut ystävät sanovat että se
on hyvä kun olemme taas ystäviä, en menettänyt
hyvää ystävää. tuon päivän jälkeen olen ollut
silti surullinen, koska tästä lähin elämäni on
teeskentelyä etten välitä enää vaikka rakastan
lujaa. ystäville sanon että kaikki on hyvin, minä
valehtelen hyville ystäville mutta yöllä omassa
rauhassani itken hiljaa ja kaipaan. yhtäkkiä
elämästäni tulee valhetta toisen perään. en pysty
kertomaan ystäville kuinka lujaa muhun sattuu
mutta vihaan itseäni kun valehtelen. en vain
halua sääliä, en kestäisi sitä. en mä tiedä mitä
mä tällä haen kun kirjotin tänne mutta ainakin
sain sen sanottua. elämän pitää jatkua, en vain
tiedä jaksanko!
2233
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

..kyllä hankalassa tilanteessa.. :(
Sun kannattaisi vain koittaa kohdistaa energiasi
johonkin muuhun (joo, tideän kyllä:helpommin
sanottu kuin tehty..) :)
Kyllä se siitä =)
Mitään muuta lohduttavaa en kyllä keksi.. Mutta
onhan se mukavaa jos joku sanoo edes jotain, kun
et kerran voi sanoa mitään edes ystävillesi :)

Äänestä
  • kiitos tosta viestistä.
    olen yrittäny tehdä jotain muuta ja kyllä se
    auttaa.
    kaippa tää aikaa myöten unohtuu. ainahan sanotaan
    et aika parantaa.
    kiitos tosiaan tosta!
    hyvät kesät sulle!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


surullinen kirjoitti:

miten mä tän selittäisin. mä rakastuin ystävääni
mutta se ei minuun ja myöhemmin meidän ystävyys
kärsi sen takia että kerroin tunteistani. emme
enää puhuneet toisillemme. pari päivää sitten
pyysin ystävältäni että puhuisimme asiat selviksi
ja puhuimme. sanoin etten enää yritä sitä vaikka
hän oli sen kuvan saanut. sovimme olevamme taas
ystäviä. nyt kaikki muut ystävät sanovat että se
on hyvä kun olemme taas ystäviä, en menettänyt
hyvää ystävää. tuon päivän jälkeen olen ollut
silti surullinen, koska tästä lähin elämäni on
teeskentelyä etten välitä enää vaikka rakastan
lujaa. ystäville sanon että kaikki on hyvin, minä
valehtelen hyville ystäville mutta yöllä omassa
rauhassani itken hiljaa ja kaipaan. yhtäkkiä
elämästäni tulee valhetta toisen perään. en pysty
kertomaan ystäville kuinka lujaa muhun sattuu
mutta vihaan itseäni kun valehtelen. en vain
halua sääliä, en kestäisi sitä. en mä tiedä mitä
mä tällä haen kun kirjotin tänne mutta ainakin
sain sen sanottua. elämän pitää jatkua, en vain
tiedä jaksanko!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu