kaikille kuinka ylpeä olen omasta äidistäni. Hän on yksinhuoltaja. Olen 21 vuotias ja tiedän ettei hänellä ollut helppoa 4 lapsen yksinhuoltajana. Isäni on alkoholisti. On ollut siitä asti kun he tapasivat. Kaikki tietää varmasti mitä siitä seuraa kun isä juo liikaa...luulisin ainakin, että tiedätte.
Sain itse nähdä miten rankkaa elämä voi olla. Vaikeaa sitä oli miettiä silloin, keskellä kaikkea sekasortoa.
Olen nyt onnellinen. Koko perheestäni. Meillä on niin erilainen suhde toisiimme. Läheinen. Todella läheinen. Isääni en ole nähnyt 8 vuoteen. Mietin häntä silloin tällöin, mutta en ikävöi.
Toivon, että kaikki yksinhuoltajat olisivat löytäneet voimansa lapsistaan, kullakin heistä on omanlaisensa tarina. Tiedän ja uskon, että jokaisen yksinhuoltajan lapsi/lapset ovat ylpeitä äidistään/isästään. Te yh:t olette niille kaikki kaikessa. Käyttäkää siis yhteinen aikanne hyväksi.
Voimia ja jaksamista kaikille!
Sain itse nähdä miten rankkaa elämä voi olla. Vaikeaa sitä oli miettiä silloin, keskellä kaikkea sekasortoa.
Olen nyt onnellinen. Koko perheestäni. Meillä on niin erilainen suhde toisiimme. Läheinen. Todella läheinen. Isääni en ole nähnyt 8 vuoteen. Mietin häntä silloin tällöin, mutta en ikävöi.
Toivon, että kaikki yksinhuoltajat olisivat löytäneet voimansa lapsistaan, kullakin heistä on omanlaisensa tarina. Tiedän ja uskon, että jokaisen yksinhuoltajan lapsi/lapset ovat ylpeitä äidistään/isästään. Te yh:t olette niille kaikki kaikessa. Käyttäkää siis yhteinen aikanne hyväksi.
Voimia ja jaksamista kaikille!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiitos Greizy kannustavista sanoistasi.
Tänä päivänä en oikein osaa olla yhtään onnellinen yksinhuoltajuudestani (virallisesti yhteishuolto).
Lasteni isä myöskin hylkäsi perheen pullon takia.
Perheesi vaikuttaa onnellisesta ja tasapainoiselta.
Mikä on äitisi onnellisuuden salaisuus?
Ehkä Al-Anon-vertaisryhmä.
Sinulle suosittelen tarvittaessa AAL-vertaisryhmiä.
Miksi et ota yhteyttä isääsi. Ties vaikka olisi raitistunut AA:n avulla.
Alkoholismin sairastuttanut perhe voi olla liiankin sisäänlämpiävä.
Minua ainakin jo ahdistaa tämä jatkuva yhdessäolo. Onneksi välipäivinä olen työssä poissa kotoani.
Äiti ei saa mielestäni tulla maailman navaksi lapsilleen. Maailmassa pitää olla muitakin tärkeitä henkilöitä.
Minä ainakin yritän joka päivä tehdä itseni tarpeettomaksi.
Vaikkka en ole nähnyt isääni olen silti kuullut ettei hänellä mene vieläkään oikeen hyvin.Apua on yrittänyt hakea mutta lääkäreiden lykkäämät "auttavat" pillerit ovat tullut osaksi hänen juomiseensa. Isäni ei apua oma-aloitteisesti halua, joten siihen on vaikeaa puuttua.
En tiedä miksi en häntä ole halunnut tavata...Hän on kyllä yhteydessä siskooni, jolla on lapsi eli isälleni lapsenlapsi. Tätä lasta hän käy katsomassa sillä ehdolla että hän on tapaamisissa selvinpäin.
Harmittavinta tilanteessa on se, ettei hän ymmärrä omaa terveydentilansa heikentymistä, onhan hän sen verran sekavassa tilanteessa melkein joka päivä. Hänet on myös hakattu moneen kertaa (hakeutuu itse ongelmiin), jonka johdosta pelkään jatkuvasti hänen puolestaan. Apua hänelle ei pysty järjestämään sekä hänen oman jääräpäisyyden vuoksi että avun vähäisen tarjonnan vuoksi.
Äitini onnellisuuden salaisuus on varmasti se että hän on pystynyt kasvattamaan meistä lapsista pärjääviä, sosiaalisia ja muut huomioon ottavia. En tiedä miten hän on jaksanut kaikki ne vuodet, emme me olleet varmastikaan mitään ihannelapsia aina.
Kukaan meistä ei ole kuitenkaan käynyt missään keskusteluryhmissä, olen sitä joskus kyllä ajatellut.
Kaikista yh:sta uskon, että he tekevät parhaansa lastensa tähden, mutta toivon että he ottavat myös oman tarpeensa huomioon...