Eli antakaas ihan kunnolla palautetta seuraavasta otteesta. Kirjotusvirheitä saattaa olla.
New Yorkin yössä ravintola Gordon’sissa istuu kaksi miestä pöydässä, toisella on paksu sikari ja toisella tavallista halpaa tupakkaa. Ilma on ummehtunutta ja savu leijailee paikallaan. Sikarimies siemaisee skottilaistaan ja sanoo:
-Huomenna olet sitten paikalla.
Tupakoivan miehen ahavoitunut iho vääntyy poskista ja hänen suunsa aukeaa. Näyttää siltä, että hänen viiksensä taipuisivat suuhun. Hän vastaa olevansa paikalla, jolloin viikset tulevat suusta ulos ilmavirran vaikutuksesta. Hän sukii viiksiään, imaisee viimeiset savut tupakastaan ja tumppaa sen tuhkakuppiin. Hänen sormensa ovat oudot kumimaiset, ohuet ja niiden päät ovat pallomaiset, aivan kuin nuppineulat.
Ravintolassa on hälinää. Eräs tummaan pukuun pukeutunut mies notkuu baaritiskillä puhuen puhelimeensa, pokerikonetta pelaa vanhempi nainen kolikkokuppi kädessään. Nainen haisee kahville. Sisään astuu toinen nainen, hän on paljon nuorempi. Ray kömpii ylös pöydästä ja poistuu miestenhuoneen puolelle, ovi ei tahdo aueta, hän avaa kuitenkin jo housujaan, ovi aukeaa.
Tupakoiva mies alkaa syömään viiksiään. Hänen viiksiinsä on tarttunut savukkeita, samassa ovesta sisään astunut nainen seisoo baaritiskillä vain rintaliivit ja seksikkäät pikkuhousut yllään. Hän koskettelee itseään ja voihkii, miehet heittelevät hänelle lompakkoja, jolloin rintaliivit tipahtavat. Tupakoiva mies syö jo sormiaan, ne pistelevät hänen suutaan, ainakin hän kiroilee ja irvistelee.
Paloauto soittaa sireeniään aivan ravintolan ulkopuollella, tarjoilijan mukaan testaavat että kuuluuko. Sireenit huutavat. Nainen, joka on riisuuntunut huutaa palomiehelle, että kuuluu. Kuuluu. Vai kuu luu kuu on kyllä juustoa.
Mikko Kämäräinen herää ja sulkee herätyskellon. Hän raahautuu puoliunisena keittiöön ja napsauttaa kahvin keittimen päälle, jonka hän on illalla laittanut valmiiksi. Hän laittaa aina kaikki asiat etukäteen valmiiksi, niinkuin hän oli illalla ennen nukkumaan menoaan mitannut kahvin ja kaatanut veden kahvinkeittimeen.
-Perkeleen viiksiunet, riittää jo.
Hän sanoo ääneen ja avaa jääkaapin oven, käsi tarttuu kelmuun käärittyyn aamupalaleipään, senkin hän teki etukäteen illalla. Leipä on kerrosleipä tai oikeastaan tuplakerrosleipä, sellainen joita voi ostaa huoltoasemilta tosin ei kolmion muotoinen. Leivässä on hampurilais-majoneesia, juustoa, suolakurkkua ja meetvurstia. Voita leivässä ei ole, sitä ei ole koko jääkaapissa. Hän ei käytä voita, koska armeijassa, jonka hän kävi kymmenen vuotta sitten, oli voi pakattu erillispakattuihin pieniin rasioihin joita oli vittumainen avata. Silloin hän ei ajanhaaskauksen vuoksi käyttänyt voita, joten miksi sitten sen jälkeen.
Mikko oli joskus vuosia sitten laskenut leikkisästi että säästäisi aikaa, jopa kymmenen tuntia vuodessa vain sillä ettei käyttäisi voita. Hän oli kertonut laskelmistaan silloiselle tyttöystävälleen Hannalle, joka oli tylysti tokaissut että Mikko on siis muissakin asioissa hidas, ei pelkästään sängyssä. Hanna vai oliko se Jaana olikin ollu sängyssä hätäinen ja aina oli ollut kiire, jonnekin muualle jotain muuta tekemään.
Mikko söi leivästään vain puolet, koska se oli vettynyt jääkaapissa yön aikana ja maistui lähinnä märältä hampurilaiselta, vaikka ei tiennyt miltä märkä hampurilainen maistuu, mutta se siitä tuli mieleen. Kahvi oli hyvää. Suihkussa käytyään ja paidan silitettyään Mikko puki päällensä uuden pukunsa, jolloin housun lahkeessa ollut nuppineula pisti häntä pohkeeseen.
-Perkeleen viiksiunet! VIIKSIUNET!
Mikko mölisi. Miten unessa, jollain voi olla muka sellaiset viikset, jotka menevät suuhun? Ja sen lisäksi vielä nuppineulan näköiset sormet! Ei helvetti.
New Yorkin yössä ravintola Gordon’sissa istuu kaksi miestä pöydässä, toisella on paksu sikari ja toisella tavallista halpaa tupakkaa. Ilma on ummehtunutta ja savu leijailee paikallaan. Sikarimies siemaisee skottilaistaan ja sanoo:
-Huomenna olet sitten paikalla.
Tupakoivan miehen ahavoitunut iho vääntyy poskista ja hänen suunsa aukeaa. Näyttää siltä, että hänen viiksensä taipuisivat suuhun. Hän vastaa olevansa paikalla, jolloin viikset tulevat suusta ulos ilmavirran vaikutuksesta. Hän sukii viiksiään, imaisee viimeiset savut tupakastaan ja tumppaa sen tuhkakuppiin. Hänen sormensa ovat oudot kumimaiset, ohuet ja niiden päät ovat pallomaiset, aivan kuin nuppineulat.
Ravintolassa on hälinää. Eräs tummaan pukuun pukeutunut mies notkuu baaritiskillä puhuen puhelimeensa, pokerikonetta pelaa vanhempi nainen kolikkokuppi kädessään. Nainen haisee kahville. Sisään astuu toinen nainen, hän on paljon nuorempi. Ray kömpii ylös pöydästä ja poistuu miestenhuoneen puolelle, ovi ei tahdo aueta, hän avaa kuitenkin jo housujaan, ovi aukeaa.
Tupakoiva mies alkaa syömään viiksiään. Hänen viiksiinsä on tarttunut savukkeita, samassa ovesta sisään astunut nainen seisoo baaritiskillä vain rintaliivit ja seksikkäät pikkuhousut yllään. Hän koskettelee itseään ja voihkii, miehet heittelevät hänelle lompakkoja, jolloin rintaliivit tipahtavat. Tupakoiva mies syö jo sormiaan, ne pistelevät hänen suutaan, ainakin hän kiroilee ja irvistelee.
Paloauto soittaa sireeniään aivan ravintolan ulkopuollella, tarjoilijan mukaan testaavat että kuuluuko. Sireenit huutavat. Nainen, joka on riisuuntunut huutaa palomiehelle, että kuuluu. Kuuluu. Vai kuu luu kuu on kyllä juustoa.
Mikko Kämäräinen herää ja sulkee herätyskellon. Hän raahautuu puoliunisena keittiöön ja napsauttaa kahvin keittimen päälle, jonka hän on illalla laittanut valmiiksi. Hän laittaa aina kaikki asiat etukäteen valmiiksi, niinkuin hän oli illalla ennen nukkumaan menoaan mitannut kahvin ja kaatanut veden kahvinkeittimeen.
-Perkeleen viiksiunet, riittää jo.
Hän sanoo ääneen ja avaa jääkaapin oven, käsi tarttuu kelmuun käärittyyn aamupalaleipään, senkin hän teki etukäteen illalla. Leipä on kerrosleipä tai oikeastaan tuplakerrosleipä, sellainen joita voi ostaa huoltoasemilta tosin ei kolmion muotoinen. Leivässä on hampurilais-majoneesia, juustoa, suolakurkkua ja meetvurstia. Voita leivässä ei ole, sitä ei ole koko jääkaapissa. Hän ei käytä voita, koska armeijassa, jonka hän kävi kymmenen vuotta sitten, oli voi pakattu erillispakattuihin pieniin rasioihin joita oli vittumainen avata. Silloin hän ei ajanhaaskauksen vuoksi käyttänyt voita, joten miksi sitten sen jälkeen.
Mikko oli joskus vuosia sitten laskenut leikkisästi että säästäisi aikaa, jopa kymmenen tuntia vuodessa vain sillä ettei käyttäisi voita. Hän oli kertonut laskelmistaan silloiselle tyttöystävälleen Hannalle, joka oli tylysti tokaissut että Mikko on siis muissakin asioissa hidas, ei pelkästään sängyssä. Hanna vai oliko se Jaana olikin ollu sängyssä hätäinen ja aina oli ollut kiire, jonnekin muualle jotain muuta tekemään.
Mikko söi leivästään vain puolet, koska se oli vettynyt jääkaapissa yön aikana ja maistui lähinnä märältä hampurilaiselta, vaikka ei tiennyt miltä märkä hampurilainen maistuu, mutta se siitä tuli mieleen. Kahvi oli hyvää. Suihkussa käytyään ja paidan silitettyään Mikko puki päällensä uuden pukunsa, jolloin housun lahkeessa ollut nuppineula pisti häntä pohkeeseen.
-Perkeleen viiksiunet! VIIKSIUNET!
Mikko mölisi. Miten unessa, jollain voi olla muka sellaiset viikset, jotka menevät suuhun? Ja sen lisäksi vielä nuppineulan näköiset sormet! Ei helvetti.
Vastaukset 9
Vanhimmat
siis mitä häh toi alku oli iha seko!
aika unenomainen häsellys, briljanttia. hekotutti.
tyyli on kai jotai tervoo ja paasilinnaa ja böxii.
onks toi viiksiläppä joku insideri?!!
kirjota lisää ettei mee yöunet.
mul on viikset.
Hyvä taide ei toista kliseita ja jos toistaa, kertoo toistolla jotain esim. parodian keinoin. Unet ovat juuri siinä mielessä hankalia, että niistä pitää kirjoittaa aivan helvetin hyvin ja myös hyvin kokonaisuuteen sopivasti, koska "ja sitten heräsin"- jutut ovat ala-asteiden aineita, eivät vielä kirjallisuutta, ellei tosiaan käsittele asiaa niin loistavasti, että oksat pois. En siis suosittele kirjailijan alulle unia aiheina. Unet ovat toki hyvää materiaalia, mutta hyvää materiaalia pitää osata käyttää. Böxi voisi vaikka kirjoittaa unista, mutta niin kuin ne olisivat totta. Luota lukijaan sen verran, että lukija saa itse keksiä sen, onko kirjoitettu mahdollisesti päähenkilön/kertojan unta vai ei.
betty on oikeassa, tuo herääminen kyllä lässäytti koko jutun... ja eihän unessakaan oikein ehtinyt tapahtua mitään, toisin sanoen: eihän koko tarina oikeastaan kertonut mitään...! sinänsä harmi, koska varsinaiset sanat olivat mielenkiintoisia, joskin lauseet aika pitkiä ja yksityiskohtaisia makuuni, mutta koetapa nyt kehittää juonta...
kiitos palautteesta.
kyseessä on ote kirjastani...
tämä kohta arvelutti minua, mutta toisaalta kokonaisuus ratkaisee... tjsp.
kirjoitan ilman minkäänlaista itsekritiikkä, jolloin jutut lipsuvat käsistä... =D
onnea, jos pystyt kirjoittamaan kokonaisen kirjan! välillä on varmaan hyvä heittää itsekritiikki nurkkaan, muutenhan se voi muodostua ylitsepääsemättömäksi esteeksi. mutta viimeistään kun olet kirjoittanut kaiken mitä aiotkin, on varmaan hyvä lukea kirja seitsemääntoista kertaan läpi kriittisellä katseella ja tehdä muutoksia. kehittyä!
Niin ja pitää kirjoittaa kirja useampaan kertaan, karsia ja tiivistää. Ei kukaan jaksa lukea kirjaa, jossa kerrotaan sivutolkulla vaikkapa voista. Uni ja herääminen olivat aivan irti toisistaan, kuin kuilu välissä. Siirtymävaihe on tärkeä, hätkähtäminen "todellisuuteen". Sanoit paljon, mutta et kuitenkaan mitään.
Aiot siis kirjoittaa kirjan? Voinko olettaa, että tarkoitat romaania?
Ennen romaanin kirjoittamista on muutamia seikkoja, joita tulisi huomioida. Useimmiten kirjoittaminen kannattaa aloittaa novelleista. Hyvä novelli voi olla jopa 200-sivuinen. Kuitenkin kehottaisin ensin kirjoittamaan mahdollisimman lyhyitä. Opettele tiivistämään! Kaikki turha on syytä karsia pois. Mitä enemmän saat sanottua muutamalla virkkeellä, sen parempi. Lue mestareiden kirjoja. Nobelisteila löytyy luonnollisesti hyviä teoksia. Uusista kirjailijoisa hyvä esimerkki loistavasta kirjoittamisesta on brasilialainen Paulo Coelho. Coelhon Alkemisti on todella opettavainen kirja kaikille, erityisesti kirjailijaksi aikoville.
Lisäksi, jos olet kovin nuori, kannattaa miettiä, onko sinulla vielä riittävästi elämänkokemusta kirjoittaaksesi kokonaisen romaanin.
Lue paljon, hyvin paljon. Se on ehkä tärkein vinkki kirjailijaksi aikovalle.
hyvää materiaalia, muokattavaa toki on.
Joo, ihan hyvä. Kerroit ainakin tarkasti, mitä tapahtuu. Eikä niitä kirjoitusvirheitä kyllä ainakaan paljon löytynyt... =)