Hei!huomasin vasta tällaisen sivun ja aiheen joten ajattelin kertoa tilanteeni. Minulla todettiin murrosiässä synnynnäinen emättimen kehityshäiriö, joka on harvinainen tila. Tavallisesti tähän tilaan liittyy myös kohdun puuttuminen ja näin minun tapauksessani myös on.
Tätä kehityshäiriötä arvellaan olevan yhdellä 5000:sta suomalaisesta naisesta.
Mikä isku se olikaan nuorelle ihmiselle kun odottelin kuukautisia tulevaksi ja mitään ei kuulunut ja sitten ilmenikin joitakin tutkimuksia myöhemmin tämmöinen asia!Olen nyt 30 ja kun tuo todettiin olin 16, herkässä ja haavoittuvassa iässä. Minulla on onneksi sellainen luonne ja persoonallisuus että en ole tällä asialla elämääni saanut murjotuksen tai alakuloisuuden valtaan, tietysti joskus tulee haikea olo ja tietoisuus siitä että en voi edes haaveilla äidiksi tulemista, koska minussa ei ole kirjaimellisesti "paikkaa"jossa lapsi saisi alkunsa ja kehittyä.Voi mikä ihanuus se olisi kun minäkin voisin kantaa omaa lasta masussani, minun ja mieheni näköistä ja oloista, sitä olen miettinyt aika ajoin!
Tiijän että on muitakin tyttöjä/naisia,jotka ovat kohdanneet tämän asian elämässään.
Minulla on ihana aviomies ja hän on ottanut asian vastaan esimerkillisesti, ei syyttäen vaan kohdaten asian inhimillisen asiallisesti. Jos Luojan tahto on niin että emme biologisia lapsia saa, olkoon niin.Olen hyväksynyt sen.
Jos teitä on muitakin ja uskallatte ottaa osaa tähän aiheeseen, olen iloinen. Muutkin toki kommentteja ja jos vaikka juuri sun lähipiirissäsi on tällainen tapaus kuin minun,niin kerro toki jos voit.
Tätä kehityshäiriötä arvellaan olevan yhdellä 5000:sta suomalaisesta naisesta.
Mikä isku se olikaan nuorelle ihmiselle kun odottelin kuukautisia tulevaksi ja mitään ei kuulunut ja sitten ilmenikin joitakin tutkimuksia myöhemmin tämmöinen asia!Olen nyt 30 ja kun tuo todettiin olin 16, herkässä ja haavoittuvassa iässä. Minulla on onneksi sellainen luonne ja persoonallisuus että en ole tällä asialla elämääni saanut murjotuksen tai alakuloisuuden valtaan, tietysti joskus tulee haikea olo ja tietoisuus siitä että en voi edes haaveilla äidiksi tulemista, koska minussa ei ole kirjaimellisesti "paikkaa"jossa lapsi saisi alkunsa ja kehittyä.Voi mikä ihanuus se olisi kun minäkin voisin kantaa omaa lasta masussani, minun ja mieheni näköistä ja oloista, sitä olen miettinyt aika ajoin!
Tiijän että on muitakin tyttöjä/naisia,jotka ovat kohdanneet tämän asian elämässään.
Minulla on ihana aviomies ja hän on ottanut asian vastaan esimerkillisesti, ei syyttäen vaan kohdaten asian inhimillisen asiallisesti. Jos Luojan tahto on niin että emme biologisia lapsia saa, olkoon niin.Olen hyväksynyt sen.
Jos teitä on muitakin ja uskallatte ottaa osaa tähän aiheeseen, olen iloinen. Muutkin toki kommentteja ja jos vaikka juuri sun lähipiirissäsi on tällainen tapaus kuin minun,niin kerro toki jos voit.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Että vapaaehtoisesti hyväksyi noin fatalistisesti että jos se kerran näin on mennäkseen niin sitten menköön?
Ei jaksa uskoa moista mutta hyvä jos sait sellaisen miehen joka ei halua lapsia.
Sitten se alkaa 40v mouruamaan oikein tosissaan niitä ja hakee nouremman akan ja tekee niitä kans.
Niin, onhan tässä oltu jo lähes 10 vuotta yhdessä että on sitä keretty monenmoisia keskusteluja käymään yhdessä tästä asiasta.Mutta kyllä se noin on että mulla on semmonen "ukko" joka ymmärtää ja on hyväksynyt asianlaidan niinkuin se on.Kahdestaan tässä ollaan oltu ja tykätäänkin näin olla edelleen.
Minä vain ihmettelen että mitä siinä on nyt noin ihmeellistä "ukkoni" käyttäytymisessä asiaa kohtaan?Et tunne meitä etkä millaisia olemme...
Kaikkea hyvää sulle silti!
keskusteluun näin arasta asiasta, niin kuin jo varmaan ehditkin huomata. Muitakin on, totta kai. Ei se siitä ole kiinni etteikö olisi.
näistä "älämölökommenteista".Ystävättärelläni on sama ongelma.Olemme vaan päätyneet siihen lopputulokseen,että ollaan tyytyväisiä,kun parisuhde kestää.Ja se kestää sullakin!!Itselläni on yksi lapsi ja olen saanut kuulla kommentteja että miksi ei sisarusta...joskus tuntuu,ettei mikään hyvä.Asia on teidän juttu,se on tärkeintä miten itse sen olette käsitelleet!!
Hyvää jatkoa sinulle Amelie,ei naisen arvo ole kuitenkaan lapsista kiinni.Ehkä lattea kommentti,mutta vilpittömässä tarkoituksessa esitetty.
Ensinnäkin toivon sinulle kaikkea hyvää. Tiedän millasta se on olla lapseton omasta riippumattomasta syystä. Minkäs sinä sille voit, että sinulla ei ole paikkaa, jossa lapsi voi kasvaa. Uskon myöskin sen, että tämän tiedon saaminen on ollut kova isku, mutta kuten itse sanoit, sinulla on vahva luonne ja sen ansiosta olet asiasta selvinnyt. Monelle muulle kun ei välttämättä olisi käynyt näin hyvin.
Siihen mitä kerroit miehestäsi ja hänen suhtautumisesta asiaan, on todellakin jotain esimerkillistä!! On todella mahtavaa huomata, että maailmasta löytyy vielä noinkin järkeviä ja ymmärtäväisiä miehiä!! Nostan miehellesi hattua.
Nämä muutamat kommentit täällä miehestäsi ovat todella törkeitä, joten jätä ne omaan arvoonsa. Kuten itse sanoit, sinä parhaiten tiedät millainen miehesi on, ei kukaan muu. Kaikkea hyvää teille jatkossa!!
Että sain kivaa palautetta. Kiitos niistä!!
Jatketaan tästä ja nautitaan elämästä (melkein runosuoni alkoi sykkimään..:) )
mulla on sama ongelma kun sulle eli mulla havaittiin samanlainen propleema kun sulla ja olis kiva jos kirjoittaisit mulle vaikka sähköpostia niin olis kiva vaihtaa ajatuksia
mun osoite oon [email protected]
Minäkin. Sama juttu mulla siis.
Kiva ois vaihtaa ajatuksia? Onko Amelie ja Enkeli vielä kuulolla? Hmm... 9 vuotta on kulunu... tuskin.. No, joku muu?