On tullut toinen isyyden vahvistamispäätös KKO:ta marraskuussa, joka on lähtöisin Orimattilan käräjäoikeuden käsittelystä.
KKO ei isyyttä kuolleelle vahvistanut ja viiden vuoden määräaika (siirtymäsäännös) piti kuten lainsäännös kuuluu.
Tällä palstalla oli juttua aijemmin ja oli esillä KKO:1993:58, jossa asiantuntijoina esiintyneet puolsivat ratkaisua ennakkotapauksena. Tuo tapaus on yksittäinen tapaus ja tulkintaa käyttäen annettu äännestyksen jälkeen.
Maallikkona sain vahvistuksen lain tulkinnalleni: isyyttä ei voida kuolleelle vahvistaa ennen vuotta 1976 syntyneille ja isyys on ollut vahvistettava tuomiolla viimeistään 1.10.1981 ellei isä tunnustanut lasta.
Biologisesta isyydestä tulee olla aina riittävä näyttö isyyskanteen hyväksymiselle.
KKO ei isyyttä kuolleelle vahvistanut ja viiden vuoden määräaika (siirtymäsäännös) piti kuten lainsäännös kuuluu.
Tällä palstalla oli juttua aijemmin ja oli esillä KKO:1993:58, jossa asiantuntijoina esiintyneet puolsivat ratkaisua ennakkotapauksena. Tuo tapaus on yksittäinen tapaus ja tulkintaa käyttäen annettu äännestyksen jälkeen.
Maallikkona sain vahvistuksen lain tulkinnalleni: isyyttä ei voida kuolleelle vahvistaa ennen vuotta 1976 syntyneille ja isyys on ollut vahvistettava tuomiolla viimeistään 1.10.1981 ellei isä tunnustanut lasta.
Biologisesta isyydestä tulee olla aina riittävä näyttö isyyskanteen hyväksymiselle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
KKO 1993:58 ja KKO 2003:107 ovat lähtökohdiltaan erilaisiin tapauksiin annettuja ennakkopäätöksiä.
Lyhyesti: uudessa päätöksessä KKO 2003 lapsi, jonka isyyttä vaadittiin vahvistettavaksi, oli avioliiton ulkopuolella syntynyt ennen 1.10.1976, jolloin isyyslaki tuli voimaan. Ennen tätä päivää syntyneiden lasten isyyttä ei voi enää vahvistaa, koska kanne asiasta olisi tullut nostaa viiden vuoden kuluessa isyyslain voimaantulosta lukien (isyyslain voimaanpanolaki 7 §).
Vuoden 1993 päätös koski lasta, jonka isyys oli perustunut voimassa olleeseen avioliittoon lapsen syntyessä nytkin ennen 1.10.1976 (ns. isyysolettama, ks. isyyslaki 2 §). Tämän lapsen isyyttä oli sittemmin isyyslain tultua voimaan ja tämän viiden vuoden siirtymäajan jo kuluttua umpeen, vaadittu vahvistettavaksi. Korkein oikeus totesi, että viiden vuoden määräaikaa kanteen nostamiselle ei voi soveltaa, koska silloin kun kanne ko. lapsen isyyden vahvistamiseksi isyyslain mukaan olisi tullut nostaa, lapsella oli ollut virallinen isä avioliiton perusteella (lapsen äidin aviomies).
>>Biologisesta isyydestä tulee olla aina riittävä näyttö isyyskanteen hyväksymiselle.
Näytöstä ei edellä mainituissa päätöksissä ollut lainkaan kyse.
Jos lapsi on syntynyt avioliitossa, niin tarvitseeko enää lähteä isää hakemaan, ellei ole kyse perintöoikeudesta - toisella miehellä voi olla kymmenkertaisesti toiseen nähden jättää jaetaavaa kuolemansa jälkeen. Hakeeko nämä aikamiehet vain rahaa, vain mikä se on tarkoitus?!
Aivan eriasia on nämä au-lapset jos he ovat isättömiä, mutta eihän nyt kuoleman jälkeen isyyttä vahvistueta, vai mitä laki sanoo - ei taida sanoa mitään.
Pitää käydä tarkistamassa nuo päätökset. Sehän nyt kuitenkin on selvä, että isyys pitää olla tunnustettu ennenkuin voi luottaa omaavansa oikean isänsä. Jos minä epäilisin jotakuta toista isäkseni, niin helvettisoikoon heti verikokeisiin faijan kanssa. Kopio olen, joten ei anna aihetta edes epäillä moista.
KKO:n ratkaisu 1993:58 on ollut yksittäistapaus ja siinä mielessä ei sovellu ennakkopäätökseksi. Päätös tehty tulkintaa käyttäen ja olihan tuo Lehtimaja eriävässä mielipiteessään perustellut sen hyvin. Kuitenkin tuohon päätökseen vedoten on ainakin yksi isyyden vahvistaminen tehty, eikä ole ollut samanlainen tapaus, vaan juuri sellainen kun nyt tuli päätös KKO:2003:107. Lienekö osanneet asianomaiset valittajat lähteä tuomiovirheenä purkua hakemaan.
Olen kyllä samaa mieltä kuin KKO tuossa viimeisessä päätöksessä, että peruste viiden vuoden määräajalle voidaan nähdä oikeusvarmuusnäkökohtana. Toivottavasti tämän jälkeen, ei kukaan lähde perintöpottia hakemaan turhantähden ja toivottavasti kaikkia isättömiä ja isällisiä kohdellaan tuomioistuimissa tasavertaisina kuten laki edellyttää.