Vivi, Mike ja Natalie kävelivät rauhallisin mielin pienen matkustajalautan kannella naureskellen naurettavuudelle nimeltä Danny.
"Voitteko kuvitella, että pelkäsin häntä?" Vivi naurahti ja katsoi vuorotellen Mikea ja Natalieta.
"Voimme!" Natalie huudahti. "Yhtä hyvin kuin te sen kuinka mottaan häntä mökkini haukkumisesta" Hän jatkoi vakavana.
Mike oli kuin puulla päähän lyöty. "Mitä?" Hän kysyi. Natalie katsoi häneen kysyvästi. "Niin, mitä tarkoitit kun sanoit, että hän haukkui mökkiäsi?" Mike selvensi äimistyneelle Natalielle.
"No Danny erehtyi kerran sanomaan mökkiäni hökkeröksi, muistatko sen illan Vivi?" Natalie selosti ja käänsi päänsä hiljaa pysyneeseen Viviin.
"Ne tapahtumat puistattavat vieläkin" Hän vastasi vaisusti. "Mitä tapahtui?" Mike kysyi uteliaana ja hypähti Vivin ja Natalien eteen yrittäen estää heitä kävelemästä eteenpäin.
Natalie ja Mike selostivat kaiken mitä silloin oli tapahtunut.
"Giovanni vielä joutuu korvaamaan pyötäni" Natalie naurahti.
Vivi ja Natalie jatkoivat kävelyänsä ja Mike jäi taaemmas. He ohittivat ovaen joka avautui Miken nenän edestä. "Danny mitä sinä..?" Hän suhahti ja työnsi ovesta tulleen Dannyn takaisin huoneeseen. "Tulen ihan kohta tytöt!" Hän huudahti Natalien ja Vivin perään ja sulki oven mennessään Dannyn perässä huoneeseen.
"Danny" Mike aloitti ja laittoi kätensä puuskaan.
Danny katsoi Mikea hieman pelästyneenä.
"Niin?" hän kysyi ja nielaisi.
"Mitä.. ihmettä.. sinä... TEET TÄÄLLÄ!?" Mike raivosi ja lähestyi uhkaavasti Dannya kohti. Danny perääntyi sitä kauemmas mitä lähemmäs Mike tuli ja Danny kaatui ovea vasten joka aukesi.
"Niin antaa kuulua." Mike sanoi ja käveli lähemmäs Dannya.
"Isäni, hän käski minun tulla tänne." Danny sopersi ja nuosi pystyyn ja perääntyi seinää vasten. "Ai, selvä" Mike sanoi ja pysähtyi.
Oli hiljaista viereisestä huoneesta kuului puheensorinaa.
"Giovanni on myös täällä eikö niin?" Mike kuiskasi.
Danny nyökkäsi ja he painautuivat lähemmäs ovea, joka johtaisi huoneeseen missä Giovanni olisi. Giovanni puhui jonkun kanssa. Keskustelu oli pitkä ja sekä Mike että Danny kuulivat sen lähes kokonaan. Puhe loppui vähäksi aikaa. Miken hengitys vinkui jännityksestä ja Danny oli polvillaan oven vieresssä, pelokkaana, että joku huomaisi heidät.
Sitten kuului vain yksi lause. Lause joka sai Miken ja Dannyn perääntymään ovesta.
He katsoivat toisiaan järkyttyneesti. Hiljaisuutta ei kestänyt kauaa, kun Mike sanoi Dannylle vihaisena "Ei sitten sanaakaan!" hän tuhahti lauseensa päätteeksi ja mietti kuulemaansa uutista.
"Mutta se ei ole 100% varmaa" kuului viereisestä huoneesta, Danny ja Mike huokaisivat helpotuksesta.
"Tarvitsen raitista ilmaa" Mike sanoi ja lähti ulos.
Mike käveli kantta pitkin ja hänen vastaansa tuli Toni joka kiikutti pientä pakettia. "Tässä, Mike tiedät mitä tehdä, minulla on kiire" Hän jatkoi ja ojensi kantamuksensa Mikelle ja katosi samantien näkyvistä. "Selvä" Mike vastasi vaikka Toni ei enää kuullutkaan. Hän käveli vielä kannella ja löysi Vivin ja Natalien jäätelöt kädessänsä.
"Tiesitkö, Mike.." Natalie aloitti "Että sinulla on outo käsitys pikku hetkisestä." hän jatkoi ja nuolaisi päärynäjäätelöään.
Mike naurahti ja istuutui heidän pöytäänsä.
He kuuntelivat kuinka vesi liplatti kauniissa auronkoisessa säässä. Tunnelma oli huipussaan.
Rauhallisen hiljaisuuden rikkoi särisevä ääni. "Plim plom! Saavumme kohta määränpäähän kerätkää kimpsunne ja kampsunne ja valmistautukaa että teidät häädetään lautalta. Hyvää päivänjatkoa toll..asiakkaat! plim plom!"
"Siinä vasta kuuluttaja" Natalie tuhahti ja söi loputkin jäätelöstään ja murusteli vohvelin lintupokémoneille.
Lautta pysähtyi. "Perillä!" Natalie sanoi ja venytteli, kun oli astunut pois lautalta.
"Täällä on kaunista" Vivi sanoi ja tutkaili ympäristöä.
Mike oli vaivautunut ja oli onnellinen, että kukaan ei huomannut hänen vaivautuneisuuttaan.
"Minä ainakin käyn uimassa!" Natalie sanoi ja Vivi yhtyi ideaan ja otti korunsa pois laittaen sen pyyhkeensä päälle.
Mike tajusi, että tämä on kenties ainoa tilaisuus vaihtaa korut. Hän toimi nopeasti hyvin nopeasti. Sillä aikaa, kun Vivi sukelsi eikä nähnyt mitään Mike nappasi korun pyyhkeen päältä ja laittoi jäljitelmän tilalle.
Vivi nousi pintaan ja Natelie roiskaisi häntä.
"Älä!" hän tuhahti. "Niin voit vaikka kastua!" Natelie huudahti kauhuissaan ja nauroi hysteeristä tekonaurua.
"Kohta piirisi kärähtävät kävelevä pokédex" Vivi sanoi ja roiskaisi Natalieta takaisin.
"Vai niin" Natelie sanoi muuttaensa samalla äänensä möreäksi. "Minulla onkin uudet vettä hylkivät kuoret!" Hän nauroi ja roiskaisi Viviä joka sukelsi.
Mike katsoi hymyillen heitä ja mietti mielessään sitä hetkeä kun he huomaisivat petoksen ja sitä kuinka hänen tulisi jättää heidän porukkansa.
"Voitteko kuvitella, että pelkäsin häntä?" Vivi naurahti ja katsoi vuorotellen Mikea ja Natalieta.
"Voimme!" Natalie huudahti. "Yhtä hyvin kuin te sen kuinka mottaan häntä mökkini haukkumisesta" Hän jatkoi vakavana.
Mike oli kuin puulla päähän lyöty. "Mitä?" Hän kysyi. Natalie katsoi häneen kysyvästi. "Niin, mitä tarkoitit kun sanoit, että hän haukkui mökkiäsi?" Mike selvensi äimistyneelle Natalielle.
"No Danny erehtyi kerran sanomaan mökkiäni hökkeröksi, muistatko sen illan Vivi?" Natalie selosti ja käänsi päänsä hiljaa pysyneeseen Viviin.
"Ne tapahtumat puistattavat vieläkin" Hän vastasi vaisusti. "Mitä tapahtui?" Mike kysyi uteliaana ja hypähti Vivin ja Natalien eteen yrittäen estää heitä kävelemästä eteenpäin.
Natalie ja Mike selostivat kaiken mitä silloin oli tapahtunut.
"Giovanni vielä joutuu korvaamaan pyötäni" Natalie naurahti.
Vivi ja Natalie jatkoivat kävelyänsä ja Mike jäi taaemmas. He ohittivat ovaen joka avautui Miken nenän edestä. "Danny mitä sinä..?" Hän suhahti ja työnsi ovesta tulleen Dannyn takaisin huoneeseen. "Tulen ihan kohta tytöt!" Hän huudahti Natalien ja Vivin perään ja sulki oven mennessään Dannyn perässä huoneeseen.
"Danny" Mike aloitti ja laittoi kätensä puuskaan.
Danny katsoi Mikea hieman pelästyneenä.
"Niin?" hän kysyi ja nielaisi.
"Mitä.. ihmettä.. sinä... TEET TÄÄLLÄ!?" Mike raivosi ja lähestyi uhkaavasti Dannya kohti. Danny perääntyi sitä kauemmas mitä lähemmäs Mike tuli ja Danny kaatui ovea vasten joka aukesi.
"Niin antaa kuulua." Mike sanoi ja käveli lähemmäs Dannya.
"Isäni, hän käski minun tulla tänne." Danny sopersi ja nuosi pystyyn ja perääntyi seinää vasten. "Ai, selvä" Mike sanoi ja pysähtyi.
Oli hiljaista viereisestä huoneesta kuului puheensorinaa.
"Giovanni on myös täällä eikö niin?" Mike kuiskasi.
Danny nyökkäsi ja he painautuivat lähemmäs ovea, joka johtaisi huoneeseen missä Giovanni olisi. Giovanni puhui jonkun kanssa. Keskustelu oli pitkä ja sekä Mike että Danny kuulivat sen lähes kokonaan. Puhe loppui vähäksi aikaa. Miken hengitys vinkui jännityksestä ja Danny oli polvillaan oven vieresssä, pelokkaana, että joku huomaisi heidät.
Sitten kuului vain yksi lause. Lause joka sai Miken ja Dannyn perääntymään ovesta.
He katsoivat toisiaan järkyttyneesti. Hiljaisuutta ei kestänyt kauaa, kun Mike sanoi Dannylle vihaisena "Ei sitten sanaakaan!" hän tuhahti lauseensa päätteeksi ja mietti kuulemaansa uutista.
"Mutta se ei ole 100% varmaa" kuului viereisestä huoneesta, Danny ja Mike huokaisivat helpotuksesta.
"Tarvitsen raitista ilmaa" Mike sanoi ja lähti ulos.
Mike käveli kantta pitkin ja hänen vastaansa tuli Toni joka kiikutti pientä pakettia. "Tässä, Mike tiedät mitä tehdä, minulla on kiire" Hän jatkoi ja ojensi kantamuksensa Mikelle ja katosi samantien näkyvistä. "Selvä" Mike vastasi vaikka Toni ei enää kuullutkaan. Hän käveli vielä kannella ja löysi Vivin ja Natalien jäätelöt kädessänsä.
"Tiesitkö, Mike.." Natalie aloitti "Että sinulla on outo käsitys pikku hetkisestä." hän jatkoi ja nuolaisi päärynäjäätelöään.
Mike naurahti ja istuutui heidän pöytäänsä.
He kuuntelivat kuinka vesi liplatti kauniissa auronkoisessa säässä. Tunnelma oli huipussaan.
Rauhallisen hiljaisuuden rikkoi särisevä ääni. "Plim plom! Saavumme kohta määränpäähän kerätkää kimpsunne ja kampsunne ja valmistautukaa että teidät häädetään lautalta. Hyvää päivänjatkoa toll..asiakkaat! plim plom!"
"Siinä vasta kuuluttaja" Natalie tuhahti ja söi loputkin jäätelöstään ja murusteli vohvelin lintupokémoneille.
Lautta pysähtyi. "Perillä!" Natalie sanoi ja venytteli, kun oli astunut pois lautalta.
"Täällä on kaunista" Vivi sanoi ja tutkaili ympäristöä.
Mike oli vaivautunut ja oli onnellinen, että kukaan ei huomannut hänen vaivautuneisuuttaan.
"Minä ainakin käyn uimassa!" Natalie sanoi ja Vivi yhtyi ideaan ja otti korunsa pois laittaen sen pyyhkeensä päälle.
Mike tajusi, että tämä on kenties ainoa tilaisuus vaihtaa korut. Hän toimi nopeasti hyvin nopeasti. Sillä aikaa, kun Vivi sukelsi eikä nähnyt mitään Mike nappasi korun pyyhkeen päältä ja laittoi jäljitelmän tilalle.
Vivi nousi pintaan ja Natelie roiskaisi häntä.
"Älä!" hän tuhahti. "Niin voit vaikka kastua!" Natelie huudahti kauhuissaan ja nauroi hysteeristä tekonaurua.
"Kohta piirisi kärähtävät kävelevä pokédex" Vivi sanoi ja roiskaisi Natalieta takaisin.
"Vai niin" Natelie sanoi muuttaensa samalla äänensä möreäksi. "Minulla onkin uudet vettä hylkivät kuoret!" Hän nauroi ja roiskaisi Viviä joka sukelsi.
Mike katsoi hymyillen heitä ja mietti mielessään sitä hetkeä kun he huomaisivat petoksen ja sitä kuinka hänen tulisi jättää heidän porukkansa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.