Oonkohan mä jotenkin sairas, oon 25 punk-poitsu,
asiat ei aina oikeen mmee silleen kun pitäis.
Ainoat asiat mitkä mua pitää hengissä on työ
tyttöystävä ja musiikki. Mä masennuun tosi
helposti ja sillon teen aina jotain tyhmää
ittelleni. Sit kun joudun joskus joudun istuun
yksin illalla himassa niin päähän tulee helvetin
itsetuhosia ajatuksia. Nyt oon ruvennut
pelkäämään että tyttökaveri jättää mut, jos niin
käy, niin mun on helkkarin helppoa vaan
yksinkertasesti hypätä jostain kerrostalon
katolta, vaikka se onkin aika raukkamainen teko,
mut jos ei oo syytä elää, niin kai sitä saa sit
lentää vapauteen.
asiat ei aina oikeen mmee silleen kun pitäis.
Ainoat asiat mitkä mua pitää hengissä on työ
tyttöystävä ja musiikki. Mä masennuun tosi
helposti ja sillon teen aina jotain tyhmää
ittelleni. Sit kun joudun joskus joudun istuun
yksin illalla himassa niin päähän tulee helvetin
itsetuhosia ajatuksia. Nyt oon ruvennut
pelkäämään että tyttökaveri jättää mut, jos niin
käy, niin mun on helkkarin helppoa vaan
yksinkertasesti hypätä jostain kerrostalon
katolta, vaikka se onkin aika raukkamainen teko,
mut jos ei oo syytä elää, niin kai sitä saa sit
lentää vapauteen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
saa lentää vapauteen, jos siltä tuntuu. siksihän
Jumala antoi meille vapaan tahdon.
lukiessani tota sun viestiä, se tuntu tutulta.
mulla ei aina asiat mee hyvin ja masennun
helposti. joskus toivon kuolevani vaikka pitäs
sitä arvostaa elämää kun jumala sen on antanu.
kuulin viikko sitten ystävän isoveljestä että
sillä on aivokasvain ja vähän elinaikaa. sillä on
kaks pientä lasta ja sillon tajusin että mun
pitää arvostaa elämää kun se mulla on. sillä ei
pian sitä oo.
yksinäisinä iltoina sitä miettii kaikkee pahaa,
joskus pelkään että tekisin itselleni jotain.
yritä jaksaa elämää ja tiedän miltä tuntuu kun
pelkää menettävänsä rakkaat ihmiset.
puhuminen tyttöystäväsi kanssa ehkä auttaa. kerro
hänelle miltä sinusta tuntuu. se voi helpottaa.
hyvää kesää sinulle, ja kaikille muillekin!
ei millään pahalla, mutta oot kyllä naurettava.
Noi itsemurha-ajatukset ja ranteiden viiltelyt
kuuluu murrosikäsille ja iästäs vois päätellä
että murkkuikä on jo kaukana takana päin.
Ryhdistäydy. Hautaan pääset lopulta kuitenkin
mutta vain kerran eletään.
se ei ole ollenkaan naurettavaa.
sulla kait ei ole mennyt kovinkaan huonosti
koskaan..?
se ei kuulu murrosikäisille. tajuatko että on
ihmisiä joille joku pienikin asia voi olla koko
elämä? jos sen menettää, jäljelle ei jää mitään.
mutta kyllähän sellainen ihminen löytää vaikka
mitä joka on vielä järjissään. mutta kaikki eivät
enää voi nähdä sitä mitä täällä on.
ja luonnon kauneus on ei mitään. ei sitä enää
ole. saastetta ja luonnonoikkuja. ei se ole
mitään kauneutta enää sellaisen silmissä jolla
menee huonosti.
mulla ei oo mennyt kovinkaan huonosti ikinä.
Pahoja masennuksia ei oo ollut murkkuiän jälkeen
yhtään ja jälkeenpäin ajateltuna ne on ollut vain
lapsellisuuttani. Hyvin/huonosti meneminen on
kiinni omasta itsestä ja viitsimisestä. Itseään
pitää arvostaa sen verran että nousee ylös
sonnasta ja hoitaa asiansa kuntoon. Rahahuolet
tai yksinäisyys ei riitä syyksi masentua, kun
ymmärtää että nekin on vain osa elämää ja
todennäköisesti vain lyhyt elämänvaihe voi
pienistä takaiskuistakin nauttia.
Mun elämä ei ole ollut mitenkään helppoa, mutta
tommoset ajatukset ei oo käyny mielessäkään.
Lopeta tommone. Iso mies ja ruikuttaa täällä
kuinka masentunut on.
Kunhan pidät mielessä, että itsarissa ei ole
mitään romanttista tai tavoiteltavaa, sen sijaan
susta tulee asfalttiin melkoisen ruma kasa, jota
ei ole kaunis katsoa.
Jos tuntuu siltä että loputtomasti mättää, niin
ajattele asia niin, että sinähän elät pitkän
elämän - vaikka kostoksi...
Toisaalta, ei tollainen pelko muijakaverin
menettämisestä oo fiksua, tietämättäsi alat elää
sen mukaan ja varmasti se nostaa kytkintä kun sä
muutut ihmisenä eläessäs "tulevaa ennakoiden"
sä kuullostat ihan mun jätkäkamulta..paitsi et se
on vähän nuorempi..=)Mä oon aina sanonut sille et
ei kannata ottaa asioita niin vakavasti ja oon
sanonut etten mä aio jättää sitä..meil on kyl
tilanne rauhoittunut,onnex.
Hei c'mon!!Sul on kämppä,työ ja tyttöystävä,eix
asiat oo suhteellisen hyvin..???!!!=)
Vai onx jotain muita murheita joita et kertonut?
Ootko puhunut muijas kans,luulisin et se
ymmärtää..=)Be happy..
Mä tiedän..tai ainki luulen tietäväni miltä susta
tuntuu...mulla oli hetki sitten sellanen kausi et
tuntu ettei mikään onnistu..en vaa ees tienny mix
aina iltasin itkin jne...ja tein sen virheen
etten kertonu siitä kellekkään! mut sitten mä
sain yhen tosi hyvän kaverin..(mulla on paljon
kamuja) tän kans mä aina nauroin ja aina on yli
hauskaa yhes!! nyt mulla on ihana jätkäkaveri ja
perhe ..hevonen ja kaikkee muuta.. et puhu ny
hyvä ihminen jollekki johon luotat
esim.likkakaverilles.. ja aina ku mietit jotain
itsarii, nii yritä miettii kaikkia
hyviä "elämänkokemuksia" no pärjäile..
Ihmisillä on joskus tollaisa tunteita,mutta ei
tää maailma niin paha paikka oo et pitäs itteään
rupea tappamaan.mun kaveri hirtti ittes ku oli
13wee...voi kertoa et sillo on kaikilla muilla
ongelmia sen asian kanssa.Joten älä tee mitään
typerää vaan jatka elämääs,ja mulle voi tietysti
mailata [email protected] koita pärjätä...ja
punk for ever!!!
Kun on syvästi masentunut...siihen ei (ainakaan
mulla) auta se että toiset tulee ja sanoo "hei
luuseri ota ittes niskasta kiinni". Niiden on
niin helppoa sanoa, kun eivät kumminkaan itse
tiedä mitä syvä masennus on. Mulla on toi sama
tilanne mun elämässä ei oo mitään sisältö...no
netissä surffailu.... mulla ei ole eden
jätkäfrendii... ei kavereita... Maailmaa vastaan
pitäs vaan jaksaa tapellla...mutta aina se ei ole
niin helppoa... Mä voisin kulla kupsahtaa
tylsyyteen... Hyvin usein tuntuu siltä että mun
elämällä ei ole muuta tarkoitusta kun olla joku
syntipukki jota kaikki joka asiasta syyttää...ja
tulla joksikin tehdästyöläiseksi. Mulle sanotaan
usein että hanki elämä...(ja paljon muutakin
negatiivista) Maailmahan on avoin...mutta ei
oikeen innosta lähteä minnekkän "karkumatkalle"
yksin kun joutuisi senkin tekemään
yksin...kaverit on jotain tylsimyksi jotka tekee
niinkuin isä tai opettaja käskee....tää ainainen
yksinäisyys masentaa mua varmaan eniten... mä
joudun oleen niiin paljon yksin eikä yksin ole
mielekästä tehdä mitään...istua vaan kotona,
lukea seuraa. ja haaveilla
pakomatkasta...suuresta seikkailusta... joka ei
tule koskaan toteutumaan...kun minä eläin
unelmissani...en koskaan unelmiani...
tää tais olla aila kaukaa....
ootko kertonu tytölles tästä jutusta?
jotenkin kuulostaa tutulta mulle tulee joskus
sellanen tunne että mua ei kukaan jäis kaipaa jos
mä kuolisin! mutta emmä masentunu oo.. mulle vaan
tulee sellanen olo että oon tarpee ton ja yms.
taas mulla herää kysymys ootko puhunu kellekään?
mä oon miettiny iteki onko tollaset ajatukset
normaalei..mä olin viime kesänä samas
jamas..(olin sillon 13..)mä viiltelin itteeni ja
meinasin hypätä parvekkeelta...jne.jne...mä oon
päässy siit yli kai...mut edelleen mä aattelen
miten helppoo se ois....
Juttusi oli osin kuin omasta
elämästäni. ...Poikaystäväni kärsii, on kärsinyt
jo vuoden, ailahtelevasta mielialasta ja melkein
jokapäiväisestä masennuksesta. Tiedän siis
tuntemuksesi. En usko, että olet mitenkään
sairas, sinulle vaan kerääntyy kaikkea ikävää.
Jos pystyt puhumaan tyttöystävällesi kokemistasi
mielialoista ja itsetuhoisista ajatuksista niin
se todella voisi helpottaa. Toivon sydämestäni,
että hän jaksaa rinnallasi ja auttaa sinut kaiken
pahan yli.
Yritä pitää mielessä vaikeimpina hetkinä, että
kuolema ei ole ratkaisu. Saatat itse päästä
nopeasti pois, mutta läheisimmät ihmisesi jäävät
sinua kaipaamaan ja heille jää liian iso tuska.
Ihan varmasti jää.
Sinun täytyy nyt keskittyä itsesi parantamiseen
ja tyttöystäväsi kanssa olemiseen. Yhdessä saatte
asiat kuntoon, eikä hän sinua jätä. Näytä hänelle
kuinka häntä rakastat. Yllätä hänet jotenkin (vie
tulipunaisia ruusuja tms. mistä hän sitten
pitääkin), se tuo voimia myös hänelle ja uskoa
tulevaisuuteen. Pienet asiat ovat tärkeitä ja
tätä kautta (näyttäessäsi tyttöystävällesi kuinka
hänestä välität, samalla huomaamattasi vahvistat
itseäsi) sinäkin pääset pikkuhiljaa yli kaikesta
pahasta.
Älä siis enää koskaan ajattele, että kuolema on
helppoa!! Sinä selviät kyllä, minä tiedän sen!
et kyllä teee itelles mitää.... ja jos sun likka
kamus jättä sut niin se ei oo kyllä sen
arvonen!!! sä löydät varmasti jonkun toisen
ihmisen johon purkaa paineita ja jota opit
rakastaan!!!! mullaki on ollu tosi rankkaa ja oo
miettiny samoja asioita mut oon selvinny siitä!!
Ihan ekaks kiitos teille jotka ootte asiallisia
kommentteja pistäneet!
Kävinpä tuossa pari päivää sitten
mielenterveystoimistossa juttelemassa, mutta eipä
siitä nyt hirveesti apua ollu. Tyttökaverille en
todellakaan voi kertoa mitään noista
itsetuhosista ajatuksista, koska sillon se aivan
varmasti jättäis mut, tiedän sen koska, oltiin
pitkään kavereita ennekun ruvettiin seurusteleen,
ja sillon se ei todellakaan kuunnellu, tai
halunnut kuunnella kun mä yritin just jotain
tollaisa vähemmän kivoja juttuja kertoa, eli
tuskin se nytkään niitä jaksas kauaa kuunnella.
Mut hyvää kesää vaan teille, ihan kivaa huomata
että on ihmisiä jotka oikeesti välittää muista
ihmisistä.
Jos mä sit kuitenkin edelleen päädyn tohn
ratkasuun et poistun tästä maailmasta, niin
pitäsköhän mun saada muija sit ekaks inhoomaan
mua niin se olis sit loppujen lopuks sille aivan
sama että onko mua vai ei?
Älä päädy siihen kamalaan vaihtoehtoon. Kirjota
mielummin minulle itsestäsi ja olotiloistasi,
lupaan auttaa sua. Keksin varmasti keinon
parantaa sun oloasi.
Jos haluat apuani niin vastaa viestiini. Yritän
päästä päivittäin koneen ääreen.
Kiitos, onpa tosi hienoa että on sunlaisia
ihmisiä, jos pystyt niin voisitko pistää
sähköpostiosotteen(jos sulla on) niin voisin
kertoo enemmän kaikkea, tässä en viitti hirveesti
enempää avautua, kun siitä tulee taas kuitenkin
jostain suunnasta vaan vittuilua.