Jumalan soturit

Tämä onkin sitten minun ensimmäinen tekstini tänne tai minnekkään muuallekaan joten ei välttämättä ole mitenkään erikoisen hyvä. Saa kommentoida ja asiallinen kritiikki ja parannus ehdotukset ovat aina tervetulleita. Piti nyt laittaa tännekin tämä sama vaikka tuolla toisessa osiossa jo onkin.

--------------------------------------------------

Juoksen läpi tiheän pensaikon. On yö ja ulkona myrskyää. Meidän on aivan pakko päästä säänsuojaan. Edessämme näen vanhan tallin - se on hylätty aikoja sitten ja on ihme että se on vielä pystyssä ja näin hyvässä kunnossa toisin kuin lähistöllä näkyvä päärakennus jonka tuli on tuhonnut. Vedän hänet mukaani. Pakenemme taistelusta - olen loukkaantunut. Koko ikäni olen ollut soturi ja kertaakaan en ole aiemmin paennut - en kertaakaan ennen tätä. Hän veti minut pois taistelusta - kantoi sylissään. Nuoli vasemmassa olkapäässäni tekee kipeää mutta soturin ei ole soveliasta näyttää tuskaansa. Sisällä on turvallista ja kuivaa. Lyyhistyn kivun ja verenhukan uuvuttamana maahan. Menetän tajuntani.

Kun tulen taas tajuihini minut on nostettu kuivan heinän päälle ja hänen viittansa on minun peittonani. En avaa silmiäni mutta voihkaisen hiljaa kun tunnen nuolen olkapäässäni - hän ei ole poistanut sitä. Niin pian kuin voihkaisu karkaa huuliltani kadun sitä että olen ilmaissut kipuani. Pian hän on vierelläni ja näen huolen hänen mustissa silmissään. "Onko sinun hyvä olla?" hän kysyy. Pyydän häntä poistamaan nuolen olkapäästäni. Hän vastustelee ensin mutta tarttuu sitten nuolen varteen hieman sulkien alapuolelta ja alkaa vetämään sitä irti. En anna ilmeeni värähtääkään. Minun on kylmä mutta peitteitä ei ole enempää enkä uskalla loukata tätä miestä pyytämällä häntä viereeni. Hän on Jumalan ritari ja aikoo ottaa vastaan papinkaavun. Lisäksi minä olen hänelle enkeli - Jumalan lähetti. Hän ei ikinä antaisi itselleen anteeksi jos kajoaisi minuun - Jumalan neitseeseen. Kuitenkin värisen kylmästä koska vaatteeni ovat märät - hän ei ole riisunut niitä. Hän huomaa että tärisen ja kyynel vierähtää hänen sileälle, oliivinruskealle poskelleen. "Voisitko auttaa nämä märät vaatteet pois minun päältäni?" pyydän häntä. Hän vastustelee - hän pelkää tekevänsä syntiä. Lopulta - nähtyään tuskan häilähtävän silmissäni - hän suostuu. Hellästi kuin olisin haurainta posliinia hän auttaa pahmustetut vaatteet, joita käytän haarniskani alla, pois päältäni. Tämä liikkuminen ja nuolen poistamisen aiheuttama kipu saa minut menettämään jälleen tajuntani.

Herätessäni näen hänen seisovan tallin ovella ja tuuli viskelee hänen kauniita, pitkiä, sinisenmustia kiharoitaan, hänen katsellessaan metsään päin. Nousen ylös tuskasta välittämättä ja horjahdan kun jaloissani ei ole paljoa voimaa jäljellä. Hän käännähtää minuun päin kuullessaan että ole hereillä. Näen hänen itkeneen ja näen että hän on suurissa tuskissa. Menen hänen luokseen ja ihmettelen miksi hän alkaa kauhuissaan perääntyä. Vasta nyt muistan että olen ilkosillani. Kiedon lähimmän kankaan suojakseni ja käsken hänet luokseni. "Mikä hätänä? Oletko loukkaantunut?" kysyn häneltä. Hän lyyhistyy polvilleen maahan ja alkaa nyyhkyttää sydäntäsärkevästi enkä voi olla menemättä hänen luokseen. Hän tärisee ja välttelee kosketustani. Nyt ymmärrän hänen käyvän sisäistä kamppailua itsensä kanssa. "Mikä hätänä?" toistan kysymykseni hänelle. Hän huokaa ja katsoo minua silmiin ja näen niissä paljaan himon sekoittuneena tuskaan joka aiheutuu hänen velvollisuudentunnostaan ja hyveellisyydestään. Päätän ottaa riskin ja kiedon käteni hänen kaulaansa vaikka se aiheuttaakin minulle tuskaa. Silitän vasemmalla kädelläni hänen hiuksiaan ja keinutan häntä kuin pikkulasta. Pian hän alkaakin rauhoittumaan.

Kun hän on rauhoittunut nousen ylös ja vedän hänet mukaani. Hänellä on vieläkin haarniskansa yllään. Käsken häntä riisumaan sen pois koska tiedän että se ja sen alla olevat märät vaatteet tuntuvat erittäin epämukavilta hänen päällään. Hän tottelee vaikka hänen kätensä tärisevätkin. Hänen saatuaan haarniskansa pois, menen hänen luokseen ja annan ympärilläni olevan kankaan valahtaa lattialle. Hän hätkähtää ja aikoo perääntyä. Nostan käteni hänen olkapäälleen ja hän pysähtyy. Astun hänen lähellen ja tunnen kuinka hän on jännittynyt kuin jousi. Vedän hänen päätän alemmas ja suutelen häntä hellästi. Hieman epäröityään hän vastaa suudelmaani epävarmana. Nostan hänen kätensä rinnalleni ja hän tuntee kuinka nännini kovettuu hänen kosketuksestaan ja kuinka minä värähdän nautinnosta. Kuin tutkien hän alkaa epävarmana hyväillä rintojani. Avaan hänen topatun paitansa ja huokaan ihastuksesta nähdessäni hänen lihaksikkaan yläruumiinsa. Hän lehahtaa punaiseksi ja perääntyy. "Riisu housusi." käsken häntä. Hän vastustelee punastuen vieläkin enemmän ja astun hänen vierelleen avaten hänen housunsa nopeasti, harjoituksen tuomalla näppäryydellä - housut putoavan hänen nilkkoihinsa. Nyt hänkin on ilkosillaan ja näen että hänen elimensä on paisunut suureksi ja seisoo uljaasti vaikka hän sitä koettaa peitelläkin parhaansa mukaan. Astun lähelle häntä ja suutelen häntä kiihkeästi, mikä saa hänet unohtamaan pelkonsa sieluntilastaan. Tunnen kuinka hänen pehmeät huulensa alkavat ahmia rintojani. En kuitenkaan halua hänen tuhlaavan aikaansa ja muuttavan mieltään. Vedän hänet mukanani alas heinille ja tartun hänen paisuneeseen elimeensä - hän parahtaa nautinnosta. Hän on ensi kertaa asialla kuten minäkin - vaikkakin minulla on hyvät tiedot asioista teoriassa. Suutelen häntä. Menen selälleni heinille ja vedän hänet päälleni. Olkapääni tuottaa tuskaa mutta en enää välitä. Tunnen kuinka hänen valtava elimensä on vasten häpyäni ja käsken häntä tulemaan sisääni. Hitaasti hän alkaa painamaan kaluaan sisääni ja minä parahdan nautinnosta vaikka se tekeekin kipeää. Kuullessaan parahdukseni hän pysähtyy pelästyneenä luullen että on satuttanut minua ja alkaa perääntymään. Kiedon jalkani hänen lantionsa ympärille ja vedän hänet sisääni. Katson hänen pelästyneisiin silmiinsä ja hymyilen hänelle. Pyydän häntä jatkamaan - tuottamaan minulle nautintoa. Ja hän jatkaa. Rakastelemme kiihkossa kuin eläisimme viimeistä päivää yhdessä ja lopulta hän laskee lastinsa sisääni. Nukahdan rentoutuneena ja tyytyväisenä, siihen että hän silittää hiuksiani jotka valuvat liekehtivänä putouksena pitkin heinäkasaa jolla makaamme.

Herään siihen että hän vetää vaatteita päälleen ja vaikeroi paniikissa. "Mitä minä teinkään...miksi minä tein syntiä? Miksi minä raiskasin enkelin? Jumala ei anna tätä minulle ikinä anteeksi." hän itkee. Nousen istumaan ja käsken häntä rauhoittumaan. Hän pysähtyy mutta jatkaa höpöttämistään siitä miten kauhean synnin hän on tehnyt. Käsken hänen lopettaa lapsellisen valittamisensa ja kerron että hän ei ole tehnyt mitään syntiä. Minä tein tietoisen valinnan ja päätin että hänen olisi parasta päästä eroon turhista peloistaan. Tajutessaan että häntä on ohjailtu hän vihastuu. Vaatteet joita hän niin hartaasti hetkeä aiemmin haali päällee lentävät nyt lattialle ennätys vauhtia ja hän ottaa minua kiinni ranteestani. Näen tulen ja himon sekoittuneina toisiinsa. Tällä kertaa hän ei ole hellä. Hän työntää minut heinille ja ottaa minut rajusti ja vain itseään ajatellen ja luulen että jos estelisin hän ottaisi minut väkisin. Minä kuitenkin nautin tilanteesta suunnattomasti. Rakastan tämän miehen tempperamenttia ja kiihkoa. Hän tuottaa minulle enemmän nautintoa kuin osaisi koskaan aavistaakaan. Lopetettuaan hän kierähtää pois päältäni ja nukahtaa. Minä taas jään valveille haukkoen henkeäni kun orgasmin aiheuttama nautinto väistyy pikkuhiljaa - hän ei aavistakaan millaisen nautinnon hän minulle juuri tarjosi.

Herättyään hän alkaa nolona pyytelemään anteeksi mutta vaiennan hänet suudelmalla ja kerron että minä nautin hänen tekosistaan suunnattomasti. Hän hymyilee vieläkin hieman häpeissään. Hetken kuluttua hän kääntyy puoleeni ja katsoo minua silmiin. "Tule vaimokseni." hän sanoo. "Minä en voi elää tietäen että vietin kanssasi nämä hetket jos et suostu tekemään niin kuin tapa vaatii ja mene naimisiin kanssani." hän suorastaan anelee. "Tuletko vaimokseni?" hän viimein kysyy. "Totta kai minä tulen vaimoksesi rakkainpani." vastaan hänelle - ja aion myös pitää sanani sillä olenhan rakastanut tätä miestä siitä hetkestä jona hänet näin ensimmäistä kertaa.