Kantsiiko pettää?

Enpä tiiä möhömaha...

Käy mielessäsi läpi tilanne niin todellisesti
kuin kuvitella voit. Millainen suhde sinulla on
asuinkumppaniisi - oletteko rakastavaisia vai
vain muista syistä yhteistaloudessa eläviä?
Miksi? Millaiset sopimukset teitä sitovat? Miten
toinen tilanteen kokee?

Mitä toivot, mistä uneksit? Onko muita keinoja
kuin mahdollinen toisen loukkaaminen (sillä
ilmeisesti et edes esittäisi muuten kysymystäsi,
jos tilanne olisi selvä ja sovittu)?

Ja valitsitpa miten tahansa, ota vastuu siitä
mitä tuleman pitää. Elämässä pitää uskaltaa,
mutta naivi tai tyhmä ei kannata olla. Joten,
mieti tilanne läpi.

Elämä ei ole toisaalta mikään valmis ja varma
juttu, sillä se on elämä (=muutoksenalainen).

Toisaalta, ehkä sinun ja asuinkumppanisi
kannattaisi kehittää suhdetta rakentavalla ja
molempien hyväksymällä tavalla. Jos huijaat, voit
joutua kokemaan varsin kovia tilanteita.
Valmistaudu niihin.

Mikä on tärkeintä? Voisitko toteuttaa toiveesi ja
unelmasi avoimemmin ja nykyisessä tilanteessasi?
Jollet, miksi olet siinä tilanteessa silti etkä
muuta sitä?

Jos hekumallinen vaihtoehtosi (hekumassa ei ole
mitään vikaa) on nopea ja jättää sinut sotkun
keskelle, mieti uudelleen. Miksei kumppanillasi
ole hekumaa?

Toisaalta, ihmissuhteiden arvo ei ole niiden
pituudessa.

Päätä itse. Vapaus ja vastuu kulkevat
käsikädessä, mutta tuomitseminen ei ole kestävä
vaihtoehto.

Käy järjestelmällisesti läpi hyvät ja huonot
puolet sekä vaihtoehtoiset toimintatavat. Ja tee
itsenäinen, aikuisen päätös.

Esimerkiksi.

Kylla aina kannattaa napauttaa, jos hekumallista
on satavilla! Ei se pahemmin jaa kaiveleen,
Missaan nimessa ala tunnusta. Aina kiella, jos
kumppanis epailee. Sano, etta ikuna ei tulis
rakas mieleenkaan. Jos olet alta kolmenkymmenen
pane aina kun vierasta saat. Yli kolmekymppisena
valikoi vahasen. Ala laita rumia eika
tyokavereita. Rumat kaduttaa ja tyokaverit
aiheutta harmia. Nelikymppisena kannattaa jo olla
aika ronkeli. Ehka jo voi keskittya oman
parisuhteen lammittelyyn.

Kannattaa tehdä mitä mieli tekee. Muuten se jää
kaivelemaan vuosiksi. Mutta kiinni et saa jäädä
ja asian pidät sitten vain omana tietonasi. Näin
et loukaa asuinkumppaniasi, etkä myöskään itseäsi.
Sitten sinun on myös ajateltava myös sitä
hekumallista kumppaniasi ja suhdetta jatkossa
välillänne. Jos paneminen auttaa teitä
irrottautumaan toisistanne niin ok, mutta jos
jommalle kummalle syttyy kesto kaipuu, niin
sitten on teillä uusi ongelma. Varsinkin jos
hekuma alkaa soittelemaan kotiinne.

Ehkä kannattaisi miettiä tilannetta toisin päin?
Miten sinä itse suhtautuisit asiaan, jos kuulisit
yllättäen, että asuinkumppanisi on pettänyt sinua
jonkun tosi upean naapurin mahtisonnin kanssa?
Jos jotain asiaa pysähtyy tällä lailla
miettimään, niin kannattaa hypätä sen toisen
housuihin hetkeksi ja miettiä, jos toinen tekisi
sinulle samoin - ehkäpä näin löydät vastauksen?
Kannattaa - ei kannata? Itse kadun suunnattomasti
omia sekoilujani - menetin perheeni, lapseni,
kaiken mikä merkitsi minulle jotain. Nyt olen
toivottavasti viisastunut, sillä hetken huuma
tuli todella kalliiksi, mutta tehtyä ei saa
tekemättömäksi ja maksan sitä laskua lopun ikääni.

moi!!muista se että se voi olla hetken
hurmaa,itse meni siihen lankaan ja petin ja
paskan maku jäi suuhun.kun katon kaveriani aina
tulee mieleen se temppu ja sielu tavallaan
itkee.oon tunnustanut ja hän hyväksyi sen eikä
lähtenyt kostoretkille omassa tunnossasi se on
koko ikäsi,jos on kanttia niin eikun vaan mutta
en suosittele hetken hurman takia

Jos te ootte vielä nuorii,
ja ei ole vielä perillisiä
niin siitä vaan.Mutta...
Hyväksythän että kaverisi/
asuinkumppanisi voi sit myös
vähän revitellä....

...jos siltä tuntuu. Ja jos tulee jälkeenpäin
morkkis, niin ei ku kerrot siipallesi tekemisesi.
Itseppähän sitten kärsit tekemisesi. Onnea
yritykselle...