niin en mä tiedä auttaako tää mitään vaikka
kirjotan. ehkä tää teistä ei tunnu ongelmalta mut
mulle se on sitä.
siis mä oon tuntenu yhden ihanan tyypin vuoden.
me ollaan vaan kavereita ja sitä se todellakin
mulle on. mä tapasin sen vuosi sitten chatissä ja
siitä asti ollaan soiteltu ja mailattu. vuoden
aikana me ollaan kuitenki tapeltu välillä siitä
kun en pysty luottamaan siihen. se sanoo et oon
sille tosi tärkee jne. mut mä en pysty
luottamaan. halusin et se olis tullu tänne
käymään kun me asutaan eri puolella suomea eikä
olla nähty vielä. nyt mä viime viikolla sanoin
sille että ei se todella välitä vaan kuhan nyt
leikkii niin kun kaikki muutkin tähän asti. mä
loukkasin sitä mutta onneksi me saatiin asia
selväksi mutta tiedän että sitä loukkaa se kun en
luota. mä pelkään että menetän sen jos en opi
luottamaan. yks tyyppi kerran leikki mun
tunteilla monta vuotta ja mä rakastin sitä. siitä
jäi pahat arvet ja siks en enää luota. auttakaa
mua! sanokaa mitä mä teen!
kirjotan. ehkä tää teistä ei tunnu ongelmalta mut
mulle se on sitä.
siis mä oon tuntenu yhden ihanan tyypin vuoden.
me ollaan vaan kavereita ja sitä se todellakin
mulle on. mä tapasin sen vuosi sitten chatissä ja
siitä asti ollaan soiteltu ja mailattu. vuoden
aikana me ollaan kuitenki tapeltu välillä siitä
kun en pysty luottamaan siihen. se sanoo et oon
sille tosi tärkee jne. mut mä en pysty
luottamaan. halusin et se olis tullu tänne
käymään kun me asutaan eri puolella suomea eikä
olla nähty vielä. nyt mä viime viikolla sanoin
sille että ei se todella välitä vaan kuhan nyt
leikkii niin kun kaikki muutkin tähän asti. mä
loukkasin sitä mutta onneksi me saatiin asia
selväksi mutta tiedän että sitä loukkaa se kun en
luota. mä pelkään että menetän sen jos en opi
luottamaan. yks tyyppi kerran leikki mun
tunteilla monta vuotta ja mä rakastin sitä. siitä
jäi pahat arvet ja siks en enää luota. auttakaa
mua! sanokaa mitä mä teen!
Vastaukset 7
Vanhimmat
moikka! mulla on ihan sama juttu kun sullakin, mä
tapasin ihanan tyypin chatissa ja ollaan
kirjoiteltu ja soiteltu ja aina en pysty
luottamaan siihen tyyppiin, mut kun se aina sanoo
kuinka tärkeä sille olen niin olen vähitellen
oppinut luottamaan siihen, me asutaan myös ihan
eripuolilla suomea..en osaa sanoa miten olen
pystynyt luottamaan siihen tyyppiin, se on vaan
opeteltava..ja voisit sanoa sille tyypille et sen
pitää heti ketoa sulle jos ei haluu pitää
yhteyttä tms. parempi tehdä jutut selviksi kun
elää tietämättömyydessä! eiks niin?
Mulla oli hieman erillainen juttu, mutta
kuitenkin.. Seurustelin yhen ihanan jätkän kanssa
yli vuoden. Se sano niin rakastavansa mua ja
sanoi ettei ikinä voisi pettää mua tai olla ilman
mua! Jotenki en kuitenkaan luottanut siihen ja se
loukkasi sitä tosi paljon. Tapeltiin siitä
monesti ja se sanoi että kyllä vielä opin siihen
luottaan. Niinhän sitte jotenkin opinki vaikka
aina kalvoi pieni epäilys sisällä. Tässä vähän
aikaa sitten tulikin ilmi että hän oli mua
pettänyt aika monestikin yhen ja saman likan
kanssa. Niiden jutussa ei ollut mitään muuta ku
seksiä. Jätkäni sitten tunnusti tämän ja yritti
pyydellä niin kauniisti anteeksi. Että näin ne
pettää vaikka kuin muuta eka väittävät. Meillä
myös oli se että ei nähty kovin usein, koska
asutaan eri paikkakunnilla, mutta matka ei
kuitenkaan ole kuin vajaat 30 kilsaa. Kyllä tää
juttu sai mut aika hajalle. Sattuu vieläkin
älyttömästi, mutta kai aika parantaa haavat,
syvätkin. Ex-kultani vielä soittelee ja
viesteilee ja haluaa yrittää korjata, koska ei
kuulemma voi elää ilman mua. Yritän nyt pysyä
vahvana. Vaikeaa se on mut kuitenki... Tälläinen
oli mun stoori luottamuksesta. Kai omaan jonku
ihme vaiston, ku en siihen alunperinkään oikein
kunnolla luottanut!! Ikävä painaa, mutta minä
painan takaisin!!
joo no kyllä tää tyyppi tietää miksi en pysty
luottamaan ja itseasiassa tää tyyppi autto mua
unohtaan sen kusipään joka leikki mulla. tää
kusipää kyllä on mun ystävä edelleen.
tuntuu vaan niin pahalta kun tiedän että loukkaan
häntä kun en luota ja tappelemme aina välillä
siitä. viime viikolla oli viimeksi iso riita. en
vain yksinkertaisesti osaa luottaa. lupaan aina
yrittää mutta´en pysty. tämä tyyppi on itsekin
aika rikki kun naiset on sillä leikkiny mutta
silti se luottaa muhun vaikka hetki sitten saikin
tietää että olin valehdellut hänelle. miksen minä
voi luottaa jos hän luottaa. eniten minua
pelottaa koko ajan se että hän vain lähtee
sanomatta mitään niin kuin moni muu tyyppi on
tehnyt. en kerro tätä kaikkea tälle tyypille
koska en halua loukata. tuntuu että ne sanat että
olen tärkeä ovat tyhjänpäiväisiä. en usko niihin.
en todellakaan tiedä mitä teen!
Kuulostaa siltä kuin tämä tyyppi olisi sinulle
enemmän kuin kaveri vaikka yritätkin väittää
(itsellesikin?) muuta.
Joka tapauksessa muista tämä. Toista ihmistä ei
voi omistaa. Oli kaveri tai poika/tyttökaveri. Jos
yrittää pitää kiinni, he riuhtaisevat itsensä
irti. Jos pitää lintuhäkin ovea aina auki, lintu
tulee lennoiltaan takaisin.
Anna hänen tehdä omat valintansa ja tuntea kuten
tuntee. Sinun tehtäväsi on olla hyvä ja luotettava
ystävä. Et voi pakottaa häntä olemaan kaveri
kanssasi. Kannattaa pysähtyä hetkeksi ja miettiä,
oletko riippuvainen hänestä. Onko sinulla muita
ystäviä ja kavereita? Riippuvaisuus ei ole koskaan
hyvä ja se ahdistaa kohdetta. Keskity enemmän
siihen miten SINÄ voisit olla parempi ihminen ja
vähemmän siihen mitä HÄN ajattelee sinusta.
Tuo "et sinä kuitenkaan välitä" on ns. itsensä
toteuttava profetia eli jos ajattelet niin, se
myös tapahtuu. Varo sitä!
Toivottavasti tämä herätti ajatuksia. Kaikkea
hyvää ja lämmintä kesää!
se on mulle tärkee ystävä mutta ei muuta ja mä
oon sille tärkee ystävä. joskus mä vaan haluan
työntää sen pois koska mua ahdistaa kun en voi
luottaa. se on ensimmäinen jätkä joka ei oo
kusipää ja joka ei mua satuta. se ainakin sanoo
ettei koskaan halua satuttaa mua mutta te ette
voi tajuta miten pahalta tuntuu kun tollaseen
hyvään tyyppiin ei voi luottaa ja juuri sen takia
että joku toinen jätkä on satuttanu niin lujaa.
kumpa jätkät oppis sen ettei naiset oo vaan
leluja. niin ja toi koskee myös naisia, jotkut
naisetki leikkii miehillä ja sitä en voi
ymmärtää. se on niin vaikeeta ees selittää miltä
tää kaikki tuntuu. tää sama hyvä ystävä on
auttanu mua nyt unohtaan yhden tyypin josta mä
välitän mut se ei musta. se siis on tosi hyvä
ystävä mutta välillä luottamus katoaa ja se
pelottaa. samat vanhat haavat on sisällä
muistuttamassa siitä miten kävi kun luotin ja se
saa mut pelkäämään koska sillon sattu niin lujaa
etten ikinä edes ollu vielä tiennyt että niin
paljo vois sattua.
ilman luottamusta ei ihmisuhteet toimi....ei edes
ystävyys ja se onkin ongelma!
Luulen että tiedän mitä tarkoitat ja vähän sitäkin
miltä sinusta tuntuu. Kun luottamus ihmisiin on
kerran mennyt sitä on vaikea saada takaisin. Ei
uskalla astua koska pelkää että jalansija pettää.
Ehkä sinua auttaisi ajatella, että jotkut ihmiset
käyttäytyvät ääliömäisesti, mutta vain jotkut.
Ääliöt kuuluvat elämään, mutta niiden takia ei
kannata muuttaa lasikaappiin. Maailmassa on paljon
hyviä tyyppejä. Pääset vielä tästä aiemmin
tapahtuneesta kokonaan yli etkä sitten enää pelkää
niin paljon. Tarvitset hyviä kokemuksia ihmisistä.
Tämä vaikuttaa sellaiselta. Millä tavalla tämä
tyyppi on erilainen kuin muut ystäväsi?
Sukupuoliko sen pelkästään tekee? Voisitko
ajatella ystävääsi ystävänä etkä jätkänä? Miksi
joku jättäisi ystävänsä noin vaan? Poikaystävät
sellaista tekevät (ja miksei tytötkin). Ystävyys
on ja pysyy. Jos ei pysy, ei se ystävyyttä ole
ollutkaan eikä sitä silloin tarvitse kaivata. Tämä
on lohduttanut ainakin minua. Sama juttu rakkauden
kanssa, paitsi että ystävyys on paljon hienompi
asia kuin rakkaus ja sitä pitää vaalia.
Tässä taas muutama ajatus!
niin no muutama kaveri on lähteny sanomatta
mitään ja nekin on ollut vain kavereita.
mä haluan uskoa ettei tää tyyppi lähde ja välillä
uskonki mut sit yhtäkkiä taas alan epäillä et se
kuitenkin lähtee.
se sanoo ite et mun pitäs arvostaa itteeni hieman
enemmän ja uskoo et oon tuntemisen arvonen. mutta
kun mulle ei aina sanat oo mitään. vaikka joku
sanoo et oon tärkee ystävä niin ne on vaan sanoja
jotka toinen sanoo joko mailissa tai puhelimessa.
kuka tahansa voi kusettaa mailissa tai
puhelimessa kun ei olla naamat vastatusten. oon
ehkä vähän mustis sen muille kavereille joita se
käy muualla kattomassa kun se ei koskaan oo vielä
tullu mua kattomaan. yks mun kaveri kävi kerran
kattomas ja sen jälkeen en oo pahemmin sitä
nähnyt. en oo mikään hemaseva blondi joten
parempiakin kavereita löytyy. pahin asia on kai
se etten hyväksy itteeni enkä usko et joku vois
välittää.