haluan tässä vaan saada sjstukseni kirjoitettua,
joten en voi taata sitä että tämä olisi mitään
mielenkiintoisinta luettavaa, mutta kiitos jo
etukäteen jos luet tämän..
eli mulle kävi näin: kuulin eräästä ihmisestä,
johon en osannut aluksi suhtautua mitenkään..
aloin hieman seurata kyseisen ihmisen puhumista
ja ottaa ns. selville muita asioita hänestä. näin
hänet usein, mutta hän ei nähnyt minua. juttelin
hänen kanssaan, mutta en kasvotusten. en osannut
oikein olla oma itseni, kun tiesin tämän henkilön
kuulevan keskusteluni jonkun muun kanssa. en
osannut selvittää ajatuksiani, ja valvoin öitä
vain siksi, että saisin tietää hänestä edes vähän
lisää.. alko tuntua, että olen ihastunut tähän
ihmiseen.. jatkoin ja jatkoin, aina vaan koitin
olla jossain, missä tiesin näkeväni hänet.. tai
edes kuulevani hänestä jotain.. jokainen sana,
jonka tiesin olevan lähtöisin häneltä, hänen
ajatuksistaa tai huuliltaan, joka ikinen sana,
kosketti.. kosketti syvältä sisältä..
elämäni alkoi muuttua, etsin aina uusia teitä,
että pääsisin lähemmäs tätä ihmistä.. löysinkin,
monta uutta tietä.. koitin kokoajan lähestyä
häntä, ja aloin jo onnistua.. koitin millä
keinolla tahansa saada hänet huomaamaan itseni..
onnistuin, mutta yritin liikaa.. olin liian
pinnallinen, enkä pystynyt olemaan luonnollinen
hänen seurassaan.. asiat muuttuivat, enkä enää
edes voinut yrittää..
tänä päivänä, rakastan häntä, elämäni on
ikäänkuin jämähtänyt paikalleen, en ymmärrä
mitään ajankulusta, en erota unta todesta, en nää
mitä ympärilläni tapahtuu.. edelleenkin pyrin
olemaan paikalla aina, kuin tiedän että on
mahdollista nähdä hänet, tai jutella hänen
kanssaan. edelleenkin tekisin mitä vaan, jos
saisin hänet omakseni.. sisälläni vallitseva
tyhjä olo ei jätä minua rauhaan.. en voi enää
koskaan olla se, mitä ennen olin. miksi tämän
kaiken piti tapahtua minulle.. pelkään kokoajan
menettäväni mielenterveyteni. en saa nukuttua..
olen kuin horroksessa.. en saa mitään järkevää
aikaiseksi.. olen masentunut, koska tiedän, ettei
suurin haaveeni ikinä tule toteutumaan. voin vain
sanoa hyvästi elämälle, ja kaikelle muulle.. en
jaksa enää elää tällä tavalla.. olen niin hajalla
sisältä, mutta kuitenkin tunnen niin syvästi..
jokainen särkyneen sydämeni murunenkin heittää
volttia kun tämä ihminen on ajatuksissani.. en
edes osaa kunnolla sisäistää, kuinka typeräksi
itseni teen. kuinka sairasta tämä mitä teen on..
mutten voi muuta.. minulla on enään yksi
vaihtoehto.. muuta en enää voi..
joten en voi taata sitä että tämä olisi mitään
mielenkiintoisinta luettavaa, mutta kiitos jo
etukäteen jos luet tämän..
eli mulle kävi näin: kuulin eräästä ihmisestä,
johon en osannut aluksi suhtautua mitenkään..
aloin hieman seurata kyseisen ihmisen puhumista
ja ottaa ns. selville muita asioita hänestä. näin
hänet usein, mutta hän ei nähnyt minua. juttelin
hänen kanssaan, mutta en kasvotusten. en osannut
oikein olla oma itseni, kun tiesin tämän henkilön
kuulevan keskusteluni jonkun muun kanssa. en
osannut selvittää ajatuksiani, ja valvoin öitä
vain siksi, että saisin tietää hänestä edes vähän
lisää.. alko tuntua, että olen ihastunut tähän
ihmiseen.. jatkoin ja jatkoin, aina vaan koitin
olla jossain, missä tiesin näkeväni hänet.. tai
edes kuulevani hänestä jotain.. jokainen sana,
jonka tiesin olevan lähtöisin häneltä, hänen
ajatuksistaa tai huuliltaan, joka ikinen sana,
kosketti.. kosketti syvältä sisältä..
elämäni alkoi muuttua, etsin aina uusia teitä,
että pääsisin lähemmäs tätä ihmistä.. löysinkin,
monta uutta tietä.. koitin kokoajan lähestyä
häntä, ja aloin jo onnistua.. koitin millä
keinolla tahansa saada hänet huomaamaan itseni..
onnistuin, mutta yritin liikaa.. olin liian
pinnallinen, enkä pystynyt olemaan luonnollinen
hänen seurassaan.. asiat muuttuivat, enkä enää
edes voinut yrittää..
tänä päivänä, rakastan häntä, elämäni on
ikäänkuin jämähtänyt paikalleen, en ymmärrä
mitään ajankulusta, en erota unta todesta, en nää
mitä ympärilläni tapahtuu.. edelleenkin pyrin
olemaan paikalla aina, kuin tiedän että on
mahdollista nähdä hänet, tai jutella hänen
kanssaan. edelleenkin tekisin mitä vaan, jos
saisin hänet omakseni.. sisälläni vallitseva
tyhjä olo ei jätä minua rauhaan.. en voi enää
koskaan olla se, mitä ennen olin. miksi tämän
kaiken piti tapahtua minulle.. pelkään kokoajan
menettäväni mielenterveyteni. en saa nukuttua..
olen kuin horroksessa.. en saa mitään järkevää
aikaiseksi.. olen masentunut, koska tiedän, ettei
suurin haaveeni ikinä tule toteutumaan. voin vain
sanoa hyvästi elämälle, ja kaikelle muulle.. en
jaksa enää elää tällä tavalla.. olen niin hajalla
sisältä, mutta kuitenkin tunnen niin syvästi..
jokainen särkyneen sydämeni murunenkin heittää
volttia kun tämä ihminen on ajatuksissani.. en
edes osaa kunnolla sisäistää, kuinka typeräksi
itseni teen. kuinka sairasta tämä mitä teen on..
mutten voi muuta.. minulla on enään yksi
vaihtoehto.. muuta en enää voi..
Vastaukset 4
Vanhimmat
En tiedä mitä sanoa, en voi edes kuvitella
millaista olisi, jos tuo sattuisi näin niinkuin
omalle kohdalle. En osaa antaa neuvoja, mutta
haluan sanoa Sinulle, älä luovuta!
Toivon että selviät, vaikka se tuntuukin
mahdottomalta. En tiedä kuinka kauan olet
kärsinyt, mutta toivon, että se menisi vielä ohi.
En väitä, että se menisi, mutta pyydän sinua
yrittämään. Etkö voisi vaikka keskustella
aiheesta, tämän kyseisen ihmisen kanssa?
Toivon, että kaikki vielä järjestyisi, toivon,
että saisit voimaa jatkaa. Yritä edes.
no mut ootko sä ees ikinä sanonu tälle kundille
kuin paljo sä siitä välität. Mist se tietää sun
tunteita jos et niitä sano. Ala itkeen vasta sit
kun oot ensi reilusti sanonu sille asiat, ja jos
saat pakit siitä.
olet ilmiselvästi kohtalotoverini. kuinka vanha
olet? jos haluat alkaa mailailemaan, laita
osoitteesi...
Can i ask one more time, do you live or do you
die...
Life is a flip of coin you can win or lose, what
shall you take head or tail, all same you lose
you die...
Only one thing is left... Do you realy want to
leave here that easyly...
Take our time think and cry... You see no one
die...
T: Rjak
P.S You can love but dont throw our life a way...
I all ready did it and it wount pay...