et mitä on kuoleman jälkeen? mä en usko
helvettiin, enkä taivaaseen.. mut siis ku me
kuollaan, ni minne meidän sielu menee..? tai
silleen, et ku mä tunnen jotain, ni ei kai se
kuole mun mukana? tai no tää menee hieman
sekavaks, mut.. siis silleen.. et ku sä joskus
kuolet, ni jäätkö sä niinku jotenki viel elämään,
vai synnytkö uudelleen..? ku musta on outoo, et
ihmisen sielu vaan silleen katoo.. no en mä tiiä
mitä mä kirjotan.. et pitääks elää uudelleen tää
sama kärsimys? tai en sano, et tää ois koko ajan
kärsimystä, mutta joskus..
helvettiin, enkä taivaaseen.. mut siis ku me
kuollaan, ni minne meidän sielu menee..? tai
silleen, et ku mä tunnen jotain, ni ei kai se
kuole mun mukana? tai no tää menee hieman
sekavaks, mut.. siis silleen.. et ku sä joskus
kuolet, ni jäätkö sä niinku jotenki viel elämään,
vai synnytkö uudelleen..? ku musta on outoo, et
ihmisen sielu vaan silleen katoo.. no en mä tiiä
mitä mä kirjotan.. et pitääks elää uudelleen tää
sama kärsimys? tai en sano, et tää ois koko ajan
kärsimystä, mutta joskus..
Vastaukset 7
Vanhimmat
uskot? eli eri uskonnot kertoo eri tavalla
kuoleman jälkeisestä elämästä. mikäli olet ateisti
niin sitten yksinkertaisesti olet vain madon
ruokaa tai tuhkaa tuulessa.
Mä en henkilökohtaisesti usko kuolemattomaan
sieluun, joten vastaus on mulle yksinkertainen...
en paljon helpompaa ajatella, että tää paska
täytyy elää vain kerran ja sitten pääsee ikuiseen
lepoon...
mä en taida uskoo mihinkään.. siis jumalaan ja
silleen.. tai no joo! kyl mä uskon, rakkauteen!
mut en mihinkään et joku jeesus ois noussu
kuolleista ja silleen.
Mä olen ajatellut. Tuntuu todella järkyttävältä
ajatella, että ihmisen kuollessa ei hänestä jää
jäljelle mitään. Ihmisestä, jolla oli niin paljon
ajatuksia ja joka oli niin elävä! Ihminen kuolee
ja lakkaa olemasta, jäljelle jää ainoastaan
esineitä. On kuin mitään muuta ei ikinä olisi
ollutkaan.
En pysty tajuamaan sitä tilaa, kun lakkaan
olemasta. Jätän joskus jälkeeni kuolleen ruumiin,
mutta miten voin lakata ajattelemasta, ja mihin
kaikki tunteet häviää? Millaista on olla olematta
olemassa?
Olen ajatellut ensimmäistä elinvuottani, josta en
muista mitään. En ajatellut, enkä muista
tunteneeni mitään, olinko minä oikeasti vielä
syntynyt silloin, kun en ihmisenä ollut juuri
mikään? Olisiko kuoleman jälkeinen tila
jotensakin samankaltainen sielun kannalta?
Ainoastaan tyhjyyttä.
Ehkä synnymme uudelleen. Sielu voisi olla vähän
niinkuin akkuparisto, jonka voi ladata uudelleen
ja siten se saa aina vaan uudenlaiset vempaimet
toimaan. Ihminen siis voisi syntyä uudelleen
aivan uutena ihmisenä. Miksi emme sitten voi
muistaa edellistä elämäämme? Tai ehkä
piilotajuntaisesti muistamme entisestä elämästä
jotakin, ehkä juuri entiset elämät muokkaavat
tämän hetken minää?
Pelottavaa elää, kun tietää, että lopussa on
kuolema. Mihin elämä katoaa? Puhutaan paljon
taivaasta ja helvetistä, mutta en minä niistä
ymmärrä. "Ihmisen sielu lentää taivaaseen tai
helvettiin"-sanonta ei helpota kenenkää elämää,
Millainen paikka sitten helvetti on? Entäpä
taivas? Eli minne sielu kuoleman jälkeen siirtyy?
Samojen kysymysten ääressä jokatapauksessa.
Maltetaan tässä nyt elellä, voihan olla, että kun
kuolemme kaikki selviää. Tai sitten synnymme
uudelleen yhtä tyhminä ja mietimme koko elämämme
näitä kysymyksiä. Ohhoh..
Saapas näkee, mitä kenkä tekee.
just tota mä tarkotin!!! sä tajusit! mä vaan en
osannu sitä selittää kauheen hyvin. mut just
tolleen. jep päivä kerrallaan ja sit.. ehkä
kaikki uudelleen, ehkä ei.
siinä missä muutkin eläimet, me myös muututaan
mullaksi kuoltuamme. Sielua ei ole, se on
keksitty jotta ihmiset uskoisivat paremmin
raamatun oppeihin. Kuoleman jälkeistä elämää ei
ole, eihän ihminen ole periaatteessa ötökkää tai
kasvia kummempi eikä kukaan varmaan kuvittele
että kasvi kuoltuaan siirtyisi taivaaseen. Kun
tämä nyt tuli sanottua: Nauttikaa elämästä,
täällä ollaan nyt ja kuoltuamme jälkeemme
jätetään vain kasa multaa.
niitä taitaa olla yhtä paljon kuin on ihmisiä..
kaikilla on joku oma visio kuolemasta.
mä ajattelin elää tän elämän jotenki ja sitte
vasta murehtia mitä vastaan tulee. sen
näkee/tuntee/tajuaa vasta sitte.. tai sitte ei
näe/tunne/tajua.
ei tollasta kannata murehtia.
mulla ainakin on niin paljon ollu teorioita etten
jaksa edes ensimmäistä kirjottaa.