Maailmasta löytyy musiikkia kaikille korville.
Kerro, minkälainen musiikki saa sinut hurmioon, mikä taas ei sytytä.
Älä välitä muitten vastauksista, vaan kerro aidosti oma mielimusiikkimakusi.
Kerro, minkälainen musiikki saa sinut hurmioon, mikä taas ei sytytä.
Älä välitä muitten vastauksista, vaan kerro aidosti oma mielimusiikkimakusi.
Vastaukset 29
Vanhimmat
vahvistaa omia tunnetiloja.
Minulla on eri tilanteisiin eri musiikki.
Romanttisissa tunnelmissa soi hiljaisena taustalla teemoja eri rakkauselokuviin, siivousmusiikkina minulla on Beatles, sinfoniaorkesteri sovituksena.
Jos tunnen itseni yksinäiseksi ja suunnattomasti kaipaan läheisyyttä, laitan soimaan Ballaadin elokuvasta Klaani, se vaatii kyllä instrumentaali esityksen ja levyn sinistä suklaata.
Laulettuna taloupaperirullan.
Autossa yksin ajellessani soi sinisiä ja punaisia hetkiä, niitä hyräilen ja kuljettelen sävelkulkuja.
Olen hyvin voimakkaasti tunteilla elävä, minulla on monta jatkuvasti radiossa soivaa rock tai pop kappaletta, joka on soinut juuri minulle tärkeällä hetkellä ja niin ollen jäänyt ikuisiksi ajoiksi tähän hetkeen liitetyksi.
Näistä mainittakoon Lumon: Riisu pois ja Vesivehmaan jencca.
Purjeveneessä katsoessani tyrskyjä, soi Lasse Mårtenssonin ihana Myrskyluoto musiikki.
Miltä tuntuisi kun saunasta tultua sänkykamariin hiipiessä laittaisi soimaan Ravellin Boleron siinä
saattaisi päästä monessa nautinnossa huipulle - nautinnollista bolerosta pitävälle, piinaavaa ellei pidä siitä eikä levyn valitsijasta.
Voisiko kuitenkin ajtella - varttitunti on toiselle piinallisen pitkä nauttijalle aivan liian sutjakasti nopeasti lipuva aika nauttia - musiikista josta pitää ja seurasta...
VALiTTAJA läppärini nestekidenäytön sisällä kun sanon että olis varmaan täydellinen musiikkinautinto kuunnella Boleroa saunan jälkeen kanssasi.
rytmitaju jopa sänkykamarissa... Apua siinä tarvitaan ja Boleron tahtiin on hyvä nylykyttää :)
rakas kallella ei oo vielä kertynyt tarpeeksi kokemuksia.
Tai sitten oot aina yksin rytmissä.
Boleroon tarvitaan kaksi, mutta yksi yhteinen rytmi, ei siinä yksittäiset nylykyttelyt missään tunnu.
mutta kun kalle niin miehiks puhui sänkykamariin menosta. Ja kyllä Bolero semmosta höyläpenkki-musiikkia sänkyhommissa on - eli siis kallelle sopivaa tahdistajaa.
pikku-kalleen on uskomista niin pohojalainen aina vähän liioittelee, panee asiat vähän suurempiin raameihin.
Olen kuitenkin sitä mieltä että Bolero rytminä on ihan jees... rytmi boleron kun kaikuu taas....
saavuthan keinumaan... käsivarsilleni rakkahin....taipuen rytmihin....
kalle rakastaa Ravellin Boleroa - ja se on ihan eri juttu :)
Ei varmasti keinuta! On vähän kun olis joutunut marssin tahtiin...
Yöradiossa joskus aikoinaan yks Ripatti sanoi soittavansa Ravellin ja jäin odottakaan - eikös mokoma antanut soida Boleron ihan kokonaan. Se ei kuulunut pojan mieluisimpiin, arvelin - kerrankos sitä sattu, että lapsi kirveen nielee.
Pikku-kalle on ujo ja punastelee jo nyt vaikka en ole saunassa ollutkaan löylyä lyömässä.
Tiedätkö, että monet palstalaiset ovat vakavasti sitä mieltä, että
pikku-kalle on vähän löylyn lyömä.
Mitähän ne sillä tarkoittaa ?
miettimään tuota löylyn lyömää.
Ei sitä sanontaa enää niin usein käytetä kuin ennen, kyllä ihminen saa vähän hövätäkki eikä sitä ny vielä tartte löylyn lyömäksi sanoa.
Eri asia sitten jos ottaa kaikki todeksi.
Kyllä mun mielestä ne ihmiset on enemmän löylynlyömiä, jotka ottaa höväämiset todeksi.
Vikittelijöitä löytyy. Se on oikeastaan odotettuakin. Kun kerroin löylyn lyömästä niin siihen olen itse täysin jäävi vastaamaan.
Tanssitaidosta ja rytmitajusta samaten.
Täytyy sanoa, että joskus naistentansseissa käydessäni olen pannu merkille, että naisilla on todella huono maku - tai sitten ....
Itse aikanaan hämmennyin kun...
Jos kerron niin taas joku sanoo sen olevan vain pikku-kallen omia höpinöitä.
Sinun on itse selvitettävä huumorintajuni mitta,
itse koettava.
Monessa löylyssä ollut savusaunasta lähtien..
Löyly ei ole lyönyt, hyvä riippakoivuvihta tekee kutaa... ja sitten vaikka Ravellin tahdissa...
tai muun mukavan... eikä hassua ole vaikka tahdittajana olisi pikkulinnun liverrys taivaalla...
RAVELLIN BOLERO
- Quardian Nuevan kapellimestari soitti tuon taannoin hanurilla.
Kerroin toimittajan kerran yöradiossa kertoneen sen laittavansa soimaan...
Vartin kuluttua hän loihe kertoa:
- Parasta rakastelumusiikkia...
Tuolla orkesterillaon ollut joskus konsertilleen jopa 300 - 400 miljoonaa kuulijaa.
Elina Vähälä viulusolistina on saanut myös Oslossa ja minät Snelman-saliisa
nauttia.
Miksi meillä Suomi-radiossa ei juuri milloinkaan soi hyvä ja kaunis musiikki?
voi mite ihanii sie kyselet,mie oon musiikin ystävä.sitä pittää saaha joka päivä.
rakastan kansan musiikkii hurjasti. eninmäksee kevyt musiikki on minun makkuu.minust musiikissa pittää olla melodia mitä voip itekin hyräillä.
tekkee tiukkaa ehtii kirjottaa tähän ylös mistä tykkään ,ko niin innoissa luettelen, ettei sormet ehi mukkaa kirjotammaa.:)
tykkään joel hallikaisen laulelmista,niistä joita koivusalon aikaa tekivät,siellä on kauniita sanoja.sanat merkkaakin paljon.
tangoista tykkään etenkin argentiinalaisista alkuperäisinä,niis ei tarvii ymmärtää sanojakaa, tykkään myös kitaramusiikista.
torvisoitto musiikista,marsseista niitä jalmari ain soitti,sillo opin niistä pitämää.
muutamista opereteista etenkin ,mustalaisruhtinattaresta. vanhoista 40 luvun iskelmistä pidän hyvin paljon, ne tuop paljo muistoja mieleen.
kuten, liljankukka,tuohinen sormus, pennitön uneksija,elämää juoksu haudoissa,muistoja pohjolasta,soittoniekka,kulkurin valssi ah ja niin monta monta muuta.
semmonen ei sytytä missä ei oo kunnon melodiaa ja sitten tämä nuorten meteli musiikki,mist en saa myöskää mistää kohta kiinni.
hurmioon taas voi viiä vaikka, hurmio tango.;) musiikkki on vähä semmonen et se on mielialan mukkaa.
joskus on niin kiitollinen elämälle sillo saa hartaasee hurmioon virret,kute ystävä sä lapsien,maan korvessa kulkevi, onpa taivaassa tarjona lapsillekkin,tai ken on luonnut sinitaivaan.
joskus, etenkii flamengo tuntien jälkee illalla kuuntelen kitaramusiikkii,siihe voip nukahtaakin,käypi kehtolaulusta.
räväkällä tuulella ollessain mään polkkaa ja jenkkaa tuvan laiasta laitaa ja laulelen säkkijärvet ja hilpatat.
sitte joskus vaa kaihosal tuulel saap tauno palo laulaa rosvo roopee ja punasesta ruususta.
mielimusiikki on parasta voiteluu sielulle,se on ku pullasutilla sivelis sisuksii.
heippa taa.
Usein kuuntelen Bachia pitkään aivan pieässä - silloin kun olen yksin.
- Kuuntelen Bachia vaikka viikon syömättä,
on lempisanontojani.
1960-luvun alkupuolella olin Turun seudulla ja Turun kaupunginteatteri tuli tutuksi Puutorin vieress ja sitten se uusi. Siellä kiehtoi eräs kaunis naisnäyttelijä, joka oli kihlattu toiselle, Rami Sarmastolle. Tämä minun ihastukseni ei ollut niinkään seksuaalista vaan nautin
musikaaleista, joissa päosassa lauloi Tamara Lund.
Eräs naiskolleega vielä ehken 1965-66 laittoi opettajanhuoneen levysoittimelle hänen kappaleensa;"Sinun omasi..." ja sai erään "kuopuksena" tunnetun nuoren miehen posket hehkumaan.
Eikö nuoret naiset osaakin kiusata, eikä se taito katoa edes iän myötä !
Rakastan musiikkia laidasta... lähes laitaan. Moderni klassinen nimittäin ei mene perille.
Viimeksi soitetut CD:t: Best Loved Piano Classics1, Jari Sillanpää "Määränpää tuntematon", Christmas in Vienna III (Domingo, Aznavour, Kirkjebo). Lapset tietävät, että olen musiikin suurkuluttaja, joten kokoelmaa on syntynyt.
Uudenvuodenkonsertit Wienistä olen nauhoittanut joka vuosi, niistä olen haltioissani. Lattarimusa antaa energiaa ja vie jalat tälle omalle parketille. Että sillai..Ystävällisin terveisin Helena
- Soita minulle Helena, ja Helena soittaa.
Mitä Sinä mieluiten soittaisit pienelle kirkassilmäiselle (omasta mielestään)
pikkukallelle kun oikein nätisti kysyy ?
Tietenkin kysyn, että mitä haluaisit kuunnella. Ellei Sinulla ole minkäänlaisia toivomuksia, saattaisin näin iltahämärissä laittaa keskustelujemme taustamusiikiksi juuri tuon vanhan, mutta minulle uuden "Rakkaat pianoklassikot"-CD:n. Helena
Mulle on ollut lapsuuesta saakka nautinnollisinta juuri Beethovenin kuutamosonaatti.
Eräässä piirretyssä filmissä nautin nuoruudessa Bramsin Toisesta sinfoniasta ja kumma kyllä se soi siinä kuin nakutettu. Bramsilta mieluisana kuuntelen vielä hänen Unkarilaisia tanssejaan 1, 5 ja 6 mieleisinä.
Mozartin 40. sinfonia tuli 1970-luvun alussa
jopa hitiksi Päivi Paunun laulamana.
Esikoinen voitti erään sävellyskilpailun jossa oli hyvin paljon vaikutteita juuri tästä - taisi olla hänenkin lempimusiikkiaan.
Mielessäni soivat jo kaikki muut paitsi tuo Kuutamosonaatti, joka myös on näitä mieleenpainuvia, elämyksellisiä, vaan ei tule nyt "ulos".
Minä pikku-likkana kuuntelin hanakasti radiota ja johdin suuria orkestereita itsekseni, eräs ainokaisen lapsen huveja, se oli mahtavaa. -
On meillä samanmoinen maku. Vaan kenenpä mieleen nuo kappaleet eivät olisi!
Rubinstein oli tietysti lapsuusajan suosikkipianisteja, mutta itseäni kiehtoo unohdettu Koski Vehanen, joka säesti monia maailmankuuluja laulajia ja taisi kymmenen vuoden aikana olla eniten ihailemani laulajattaren Marian Anderssonin säestäjänä varmaan ainakin tuhannessa konsertissa ympäri maailmaa.
Pohjanmaalta lähti monia tunnettuja musiikki-ihmisiä, Oskar Merikanto, Heikki Klemetti, Toivo Kuula.
Ullavalaisen Taneli Kuusiston jälkeläiset ovat
kolmannessa polevessa viulun mestareita.
On vaikea määritellä mieli musiikkia kun sitä kysytään .Melkein kaikenlainen käy mielialsta
riippuen.
Kuuntelen kyllä radiotakin paljon,että uudempaakin tulee kuuneltua ja joistakin kappaleista oppii tykkämäänkin.
Minä olen tainut kertoakin ,että kun minun on pakko polkea kuntoutuksen takia kunto pyorää ,niin sitä polkiessa on kuunneltava musiikkia tai alkaa tuntua puulta .
Olenkin järjestelmällisesti kuunnellut kaikki kotona olevat cdt ja aina lainaan kirjastostakin.
(Parhaat poltan itselleni). Pieninä annoksina menee sellainenkin musiikki mistä itse ei tykkää.
Oppiahan se on kuunnella erilaista.
Tänäänkin tuli tvstä se hieno veteraani konsertti
vaikka en ole ylimmäinen kuorolaulun ystävä.,
tämä teki poikkeuksen --elikkä esitettävät kappaleet. Joskus kuorolaulut ovat niin hienoja ,että menee yli hilseen.
Aikamiehet:Iltatuulen viesti oli levylistojen kärjessä 1960 -luvun lopulla hyvin pitkään.
Eipä ole kuulunut soittettavan viime aikoina.
Karsea biisi, mieheni inhomusiikkia.
Minulla tietokone tilttasi eilen, joten en päässyt mukaan keskusteluun.
Mutta hienoa lukea jälkeenkin päin vastauksianne.
Laidasta laitaan kulkee minunkin mielimusiikkini, mielialastahan se on kiinni, mitä kulloinkin kuuntelee.
Itse opettelen vanhoilla päivilläni trumpetin
soittoa, posket pullollaan koetan saada ääntä instrumentista, ja vähän melodiaakin.
Satchmoa minusta ei tule ikipäivänä, mutta hänen soittotaitonsa saa vieläkin ihon kananlihalle.
Mutta soittamisen riemua tunnen, olo on ihan kuin
nuorukaisena heinäkasassa peuhatessa.
Musiikki avaa tiet uskomattomiin atmosfääreihin!
Jatkan keskustelua mieluummin: [email protected]
Minun makuuni ovat kaikki kevyen musiikin tahdit.
Tangot, valssit ja kaikki iskelmät.
Vielä viimekesänäkin soi paikalliradio minulla taukoamatta, se asema lähettää ainoastaan suomalaista musiikkia. Ulkolaisia en oikeastaan välitä kuunnella, ja sellainen "hienompi" musiikki ei kiinnosta.
En nyt osa sanoa , mikä musiikki minut hurmioon veisi, ei sellaista taida ollakaan. Vai enköhän tiedä mitä hurmio oikein onkaan.
Musiikki ei tunne rajoja. Tuskin osaan ruveta laittamaan niitä järjestykseen. Se ei ole tarpeen sillä kaikilla on omat tarpeensa.
Liena laittaa sunnuntaina pyhämekon, siivoamaan rupeat asiaan kuuluvassa asussa, nukkumaan menet yöasussa tai eevan pukineissa.
Kahvikutsuilla tarjoat kahvin "paremmista astioista", pöytähopeat saatat kiinnottaa.
Viiniä, shamppanjaa, konjakkia et suinkaan kaada olutlasiin.
Ruokailun yhteydessä juomaa mietit, mikä sopisi tarjottavaksi pääruoan kanssa ja jälleen välineet ja astiat sen mukaan.
Musiikkia valitessasi päädyt valssiin.
Merimiesvalssi, saaristolaisvalssi, kulkurin valssi, wienervalssi ja joku hidas tunteellinen jälleen tunnelman mukaan..
Operettisäveliä taas mietit vaihtoehtoja,
barokkiajan, romanttisen kauden, klassisen, kevyen,
nyky- ja diskomusan jälleen oman ja vieraittesi maun ja halun mukaan.
Soittimen, solistisen, yhtyeen, orkesterin, laulusolistin, säveltäjän mukaan...
Mikä meitä kutakin hurmaa ja huumaa se lähtee usein omasta sisimmästä...
Meillä soi musiikki miltei aina.
Päivän työtkin joutuvat paremmin musiikin tahdissa.
Sitten kun oikein haluan nauttia musiikin hurmasta, kaivan esiin iki-ihanan Luciano Pavarottin Torna A Surrenton.
Italialaiset tenorit saavat muutenkin minut melkein unohtamaan ajan ja paikan.
Viini, musiikki, ja oma mies. Upeaa!!!
Parempaa en tiedä, kuin matka musiikin ihmemaahan oman kullan kainalossa.
Kisailin aikanaan jossain radion touhussa ehken pari vuosikymmentä sitten.
Toimittaja ilmoitti lähettävänsä palkinnoksi Lea Lavenin levyn. Vastasin; säästä vaiva. Niksinikkarinakin tunnetuksi tullut ja niitä tutkinut hieman makuani kysäisi. Siihen sanoin että menee loppupäivä, jos alan luetella mitä jo on tai muistelemaan mitä ei hyllystöstäni löydy. Pikana tuli tuplalevy Pavarottia ja suuni levisi messingille, pidin eikä sitä ennestään ollut.
En soita "taustamusiikkia". Mieluisinta on ollut
istua myöhäiltana hämärässä tai jopa aivan pimeässä silloin kun todella haluan kuunnella ja nauttia.
Konserteissa kuten teatterissakin nautin enmmin yksin. Varsinkin vieressä istuva kaunis Nainen saattaa viedä liian suuren huomion siitä nautinnosta, jota esiintyvä orkesteri tai näytelmä tarjoaa...
Kotona hämyisessä illassa on taas toisin. Yhdessä koettu musiikin nautinto saattaakin olla tunnelman tihentäjä ja luoja siirtyen hitaasti taustalle....