Tuon tajusin vähän aikaa sitten lukiessani mm. tältä palstalta tytöistä, joita vanhemmat ovat kohdelleet todella väärin.
Yksikin tyttö kertoi, että oma isä oli ahdistellut seksuaalisesti, toisen tytön vanhemmmat halusivat eristää tytön ystävistään melkein kokonaan... en voinut olla muuta kuin järkyttynyt. Toki olen aiemminkin kuullut vastaavista ongelmista, mutta nyt ajattelin asiaa syvemmin ensikertaa.
Olen kahden tytön naimisissa oleva onnellinen isä. Tyttäremme ovat 16- ja 13-vuotiaita ja suurimmilta ongelmilta olemme välttyneet. Asumme Turussa kerrostaloasunnossa keskustassa ja tytöt ovat joutuneet viettämään paljon aikaa keskenään, sillä itse teen liki 12-tuntisia työpäiviä (olen juristi) ja vaimoni pitää vaateliikettä keskustassa. Olemme luottaneet tyttäriimme ja antaneet heidän liikkua ulkona iltaisin, toki tietyt pelisäännöt on sovittu ja niissä on pysytty hyvin. Molemmilla tytöillä on laaja ystäväpiiri ja vanhempi on seurustellut puoli vuotta itseään vuotta vanhemman pojan kanssa, jonka hän toi melkein heti kotiin näytille. Nykyisin poika käy meillä melkein joka ilta ja oleminen on ihan rennon tavallista.
Toki meilläkin on ongelmia, mutta ne selvitetään aina yhdessä keskustelemalla. Olemme yrittäneet kasvattaa pienestä pitäen tytöt sillä tavalla avoimiksi, että meille vanhemmille voi puhua kaikesta. Ja uskokaa tai älkää, meillä se olin minä, joka puhui seurustelua aloittelevalle tyttärelleen ehkäisystä eikä asiassa ollut mitään sen ihmeellisempää. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että minulla on niin hyvä suhde tyttäriini.
Halusin sanoa tämän näin "julkisesti", koska luulen, että tästä voi olla hyötyä joillekin, jotka ovat vaikeassa tilanteessa lastensa kanssa tai pelkäävät joutuvansa sellaisiin.
On tasan kaksi asiaa, jotka isän (ja äidinkin tietysti) pitää lastensa eteen tehdä, niin kaikki menee hyvin. Lasta pitää rakastaa ehdoitta. Ja osoittaa se käytännössä, sillä rakkaus on vain käytäntöä.
Itse olen istunut tyttärieni sängynreunalla iltaisin ja antanut heidän kertoa ihan tavallisista asioista, sillä olen huomannut että lapset saavat siitä turvaa ja he tietävät että he ovat meille tärkeimpiä asioita maailmassa. Rakastan tyttäriäni, enkä koskaan voisi ajatella satuttavani heitä millään tavalla. Tulen myös aina suojelemaan heitä, niin kauan kuin minussa vain henki pihisee pidän heidän puoliaan vaikka viimeiseen hengenvetoon asti. Tämä ei tietystikään tarkoita holhousta tai määräilyä.
Siis isät, rakastakaa tyttäriänne!
Yksikin tyttö kertoi, että oma isä oli ahdistellut seksuaalisesti, toisen tytön vanhemmmat halusivat eristää tytön ystävistään melkein kokonaan... en voinut olla muuta kuin järkyttynyt. Toki olen aiemminkin kuullut vastaavista ongelmista, mutta nyt ajattelin asiaa syvemmin ensikertaa.
Olen kahden tytön naimisissa oleva onnellinen isä. Tyttäremme ovat 16- ja 13-vuotiaita ja suurimmilta ongelmilta olemme välttyneet. Asumme Turussa kerrostaloasunnossa keskustassa ja tytöt ovat joutuneet viettämään paljon aikaa keskenään, sillä itse teen liki 12-tuntisia työpäiviä (olen juristi) ja vaimoni pitää vaateliikettä keskustassa. Olemme luottaneet tyttäriimme ja antaneet heidän liikkua ulkona iltaisin, toki tietyt pelisäännöt on sovittu ja niissä on pysytty hyvin. Molemmilla tytöillä on laaja ystäväpiiri ja vanhempi on seurustellut puoli vuotta itseään vuotta vanhemman pojan kanssa, jonka hän toi melkein heti kotiin näytille. Nykyisin poika käy meillä melkein joka ilta ja oleminen on ihan rennon tavallista.
Toki meilläkin on ongelmia, mutta ne selvitetään aina yhdessä keskustelemalla. Olemme yrittäneet kasvattaa pienestä pitäen tytöt sillä tavalla avoimiksi, että meille vanhemmille voi puhua kaikesta. Ja uskokaa tai älkää, meillä se olin minä, joka puhui seurustelua aloittelevalle tyttärelleen ehkäisystä eikä asiassa ollut mitään sen ihmeellisempää. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että minulla on niin hyvä suhde tyttäriini.
Halusin sanoa tämän näin "julkisesti", koska luulen, että tästä voi olla hyötyä joillekin, jotka ovat vaikeassa tilanteessa lastensa kanssa tai pelkäävät joutuvansa sellaisiin.
On tasan kaksi asiaa, jotka isän (ja äidinkin tietysti) pitää lastensa eteen tehdä, niin kaikki menee hyvin. Lasta pitää rakastaa ehdoitta. Ja osoittaa se käytännössä, sillä rakkaus on vain käytäntöä.
Itse olen istunut tyttärieni sängynreunalla iltaisin ja antanut heidän kertoa ihan tavallisista asioista, sillä olen huomannut että lapset saavat siitä turvaa ja he tietävät että he ovat meille tärkeimpiä asioita maailmassa. Rakastan tyttäriäni, enkä koskaan voisi ajatella satuttavani heitä millään tavalla. Tulen myös aina suojelemaan heitä, niin kauan kuin minussa vain henki pihisee pidän heidän puoliaan vaikka viimeiseen hengenvetoon asti. Tämä ei tietystikään tarkoita holhousta tai määräilyä.
Siis isät, rakastakaa tyttäriänne!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siis muistakaa ääneen sanoa se että rakastatte. Eikä siis silleen, siinä sävyssä, että tajuatko sinä että minä tarkoitan sinun parastasi sillä minä rakastan sinua. Vaan silleen ihan oikeesti. Siten miten sanotaan sellaiselle ihmiselle jota todella todella rakastetaan.
Monet kuvittelee että se on sanomattakin selvää, mutta uskallan väittää, että suurimmalle osalle se ei ole!
Tunnustakaa rakkautenne ääneen!
hienosta kirjoituksesta,näin juuri pitäisi toimia,ei lapsen luottamusta voi ostaa,se pitää ansaita,olen itse etä isä,mutta tyttäreni on minulle tärkein,ja menee kaikkien muiden asioiden edelle,vaikka äiti tekee kaikkensa,että minun ja lapseni välit tulehtuisivat,estää yhteydenpidot,ei päästä lasta tulemaan luokseni (12v),uhkailee,kiristää,painostaa,huutaa,olenkin jo 4:ttä vuotta yrittänyt,ja jatkan edelleen,saada lastani pois äitinsä mielivallan ja alistamisen kurimuksesta,myös asuminen äidin luona on näinä vuosina aiheuttanut lapselle useita parantumattomia sairauksia,myös umpeen muurautunut musta silmä,ja samanpuolen korvan märkiminen on selvittämättä,puhumattakaan muista oireiluista,kuten jatkuvista poissaoloista koulusta,koulusta karkaamisesta ym. ym ym. listaa voisi jatkaa vielä pitkään,kaikki tämä on ollut alusta asti lastensuojelun tiedossa,mutta siellä vaan hyssytellään,että eihän tässä nyt mitään epänormaalia ole,jos tämä ei ole lapsen oikeusturvan ja oikeuksien polkemista,niin mikä sitten on,juristina osaat katsoa asiaa eri kantilta,kuin minä,mutta uskon,että tämä sotii sinunkin oikeustajuasi vastaan,kuin myös monien muiden,mutta oli mitä oli,rakastan tytärtäni yli kaiken,ja pääasia on että hän tietää voivansa luottaa minuun,tuli mitä tuli.
Olen erikoistunut yritysjuridiikkaan, joten minulla ei ole kovinkaan vahvaa käsitystä huoltajuuskiistoista.
Sen verran osaan toki neuvoa, että harkitse vakavasti oikeusjutun nostamista. Tässä on nyt kyse tyttärestäsi ja hänen tulevaisuudestaan. Oikeusprosessi saattaa tosin venyä pahimmassa tapauksessa vuosien mittaiseksi ja viedä omaa aikaasi ja rahaa... mutta itse olisin valmis sen tekemään tyttäreni puolesta, jos todellakaan muu ei auttaisi.
Voimia sinulle ja tyttärellesi!
kannanotosta ja kannustuksesta,ollaan oltu jo oikeudessa,mutta uudelleen mennään,periksi en anna,koska tiedän oleva oikeassa,ja sairauksista,ym.on erikoislääkärien paperit,ja eri testien tuloksien pohjalta kirjoitetut lausunnot,lastensuojelu vaan ei anna mitään arvoa lääkärien todistuksille,jotka ovat heidän omaa mielivaltaista mielikuvaansa vastaan,mutta toivotaan,että vielä löytyy päättäjiltä järkeä tässä maassa,lastensuojelun toiminnoissa sitä ei ole,se on todettu,jo oikeusasiamiehen virastossakin,mutta kuten sanottu,periksi en anna,hyvää alkanutta vuotta sinne kaikille.
tuollaisesta isästä!!Oma mieheni on myös juuri tuollainen kuin sinäkin,mutta oma isäni aivan päinvastainen.Ei koskaan ole halunnut meitä lapsiaan tavata,eikä sen enempää lastenlapsiakaan.Näemme isäni kanssa ohimennen 3-5 kertaa viikossa ja "nippanappa" tervehdimme.Joskus en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa?!Siinä sitä ollaan isä ja tytär vierekkäin,kuin ventovieraat ihmiset.Aina puhutaan siitä miten pojat tarvitsevat isää,mutta kokemuksesta sanon,että kyllä tytötkin isää tarvitsevat(tarvitsisivat).
Voiku meilläki asiat olis noin hyvin.Mulla ei oo sisaruksii,mä kapinoin ja faija on mun huoltaja.Mutsi on kyl puhunu mulle murrosiästä ja ehkäisystä ym.,mut en kehtaa kertoo mun faijalle,et mul on menkat.Inhoon mun äitipuolta,joka luulee et mä liikun jengissä,koska näki mut yhen "väärän" tyypin seurassa ärrällä.Äitipuoli huutaa,määräilee ja ei kuuntele koskaa mua!Mut must oli kiva lukee sun juttuu,koska teillä kaikki asiat on 99% hyvin!Mut Faija ainaki puolustaa mua ja toivoo,ettei musta tuu samanlaista nuorta ku siitä!