Oletetaan,että Maija,Matti ja Pekka ovat perineet kiinteistön.Maija,ja Matti ovat kuolinpesän alkuperäisiä omistajia ja Pekka on osakkaana toisen kuolinpesän kautta.
Matti ja Maija ovat velattomia,mutta Pekalla on ulos-otossa velkoja.Pystyykö ulos-otto viranomainen ulosmitata kiinteistön,jotta Pekan velat saadaan kuitattua?
Voiko Pekka vaatia Maijaa ja Mattia maksamaan oman osuutensa kiinteistöstä?
Matti ja Maija ovat velattomia,mutta Pekalla on ulos-otossa velkoja.Pystyykö ulos-otto viranomainen ulosmitata kiinteistön,jotta Pekan velat saadaan kuitattua?
Voiko Pekka vaatia Maijaa ja Mattia maksamaan oman osuutensa kiinteistöstä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mikäli se kuolinpesä, jossa Pekka on osakkaana, on
jakamaton, voidaan Pekan osuus siitä pesästä ulosmitata, mutta ulosmittaus ei kohdistu sen pesän yksittäisiin esineisiin, vaan Pekan oikeuteen saada osuus pesän varoista perintönä.
Tällöin ei sillä ole merkitystä, onko tämä kiinteistön omistava kuolinpesä jaettu.
Kun kiinteistön omistava pesä sitten aikanaan jaetaan, tulee pesän muista varoista riippuen kiinteistö jollekin yksin tai osakkaille yhdessä.
Mikäli se pesä, jossa Pekka on osakkaana jaetaan ensin, saattaa Pekalle tulla myös osuus tähän toiseen kuolinpesään tai sitten ei tule.
Pekalla ei kuitenkaan ole missään tapauksessa mitään oikeutta VAATIA muita omistajia lunastamaan häneltä hänen osuuttaan. Hän voi tietenkin sitä ehdottaa ja mikäli Pekan osuus pesästä on ulosmitattu, tällainen järjestely voidaan Pekan velkojien suostumuksella tehdä ja velkojien suostumuksettakin, mikäli hänen velkansa tulevat kokonaan maksettua. Velkojia saattaa käytännössä edustaa ulosottomies.
Mikäli kiinteistö tulee perinnönjaossa Matille, Maijalle ja Pekalle yhteisomistukseen, voi kuka tahansa heistä vaatia yhteisomistussuhteen purkamista, jolloin kiinteistö myydään jollekin omistajista tai ulkopuoliselle ja rahat jaetaan.
Myöskin Pekan osuus kiinteistöstä voidaan myydä pakkohuutokaupalla, mikäli ulosmittaus on edelleen päällä.
Tässä tilanteessa Pekka voi luopua perinnöstä joko
1) kokonaan jolloin hän ei ole enää pesän osakas
2) siirtämällä osuutensa esim lapsellensa
molemmissa tapauksissa velkojat eivät voi velkoa osuuttaan. mutta ei pekkakaan saa mitään itselleen
Tässä tilanteessa neuvo ei auta. Jos Pekka perinnöstä luopumisen tai pesäosuuden lahjoittamisen takia ei kykene maksamaan velkojaan, jotka hänellä on ollut perittävän kuollessa, Pekka syyllistyy rikokseen (velallisen epärehellisyys) ja luopuminen tai lahjoittaminen voidaan mitätöidä.
Perittävän kuoltua on siis myöhäistä toimia. Sen sijaan perittävä olisi eläessään voinut välttää sen, että häneltä jäävää perintöä olisi mennyt perillisen velkoihin. Tämä olisi onnistunut perittävän testamentilla, jolla velkainen perillinen olisi jätetty perinnöttä ja määrätty hänelle muutoin tuleva osuus vaikkapa hänen lapsilleen. Tähän ei perillisen velkojataho olisi voinut mitenkään puuttua, koska menettely olisi ollut täysin laillinen. Perittävän ei näet ole pakko velkojiensa edun turvaamiseksi vaatia itselleen lakiosaa vanhempansa jälkeen.
Alkuperäisestä kysymyksestä oli pääteltävissä, että Pekka haluaa maksaa velkansa perintövaroilla tai pesäosuus jo oli ulosmitattuna. Tällöin ei luopumisasia tule esille.
Luopuminen sinänsä voi tapahtua perittävän ollessa joko elossa tai kuolossa. Perittävän elossa ollessa se tapahtuu hyväksymällä perittävän testamentti kuten "Puristi" kirjoitti.
Lakiosaoikeus ei siirry velkojille.
Mikäli perittävä on kuollut, on perillisellä oikeus luopua perinnöstä ilmoittamalla siitä kuolinpesän osakkaalle, jolla pesä on hallussa tai kaikille osakkaille. Useinkin ilmoitus annetaan perunkirjoituksen yhteydessä.
Tällöin perittävän ei saa osallistua millään tavalla pesän hallintoon, eikä saa määrätä kenelle hänen osuutensa perintöön menee. On siis oltava täysin passiiviinen, kuten ei perintöä olisi saanutkaan.
Perunkirjoitus on ainut johon voi osallistua.
Passiivisuusvaatimus toteutuu erityisesti ulosotto- ja konkurssitilanteissa. Verottaja suhtautuu perintöverotuksessa yleensä löysemmin.
Kaksinkertaista perintöverotusta ei määrätä esim. mikäli on luopunut omien perillistensä hyväksi, jolloin perintö menee samoille, joille se olisi mennyt lakimääräisestikin.
Perittävän kuoleman jälkeen voi luopua oltuaan täysin passiivinen siihen saakka, kun pesäosuus mahdollisesti ulosmitataan. Sen jälkeen luopuminen on tehoton ulosmittausvelkojia kohtaan.
Luopuminen koskee siis mahdollista ulosmittauksesta yli jäävää osuutta.
Konkurssitilanteessa luopimisilmoituksen voi antaa muistaakseni kuukauden sisällä perittävän kuolemasta tai konkurssin alkamisesta.
Vastasin neuvoon Pekalle, jonka mukaan tämän luovuttua perinnöstä tai luovutettua pesänosuutensa
"molemmissa tapauksissa velkojat eivät voi velkoa osuuttaan". Ei siis ollut kysymys siitä, miten luopuminen tapahtuu, vaan siitä, voiko luopumisella välttää perintöosuuden (tai velkoja vastaavan osan siitä) joutumisen luopujan velkojille! Ja tämähän ei onnistu. Vastaukseni ei siis ollut vain "oikeilla jäljillä", vaan oikea!
Mitä luopumisen muotoon yleisesti tulee, sitä selostaessaan Tahra on oikeilla jäljillä, mutta vastaus ei ole täydellinen. Luopuminen nimittäin ei ole perittävän eläessä tehtynä (edes testamentin hyväksymällä)pätevä eli perillistä sitova, jollei perillinen ole saanut lakiosastaan kohtuullista vastiketta taikka jollei hänen puolisolleen testamentin tahi jälkeläisilleen lain tai testamentin nojalla tule lakiosaa vastaavaa omaisuutta. Perittävän kuoltua luopuminen voi tapahtua (sikäli kuin on testamentista kysymys) joko testamentin nimenomaisen hyväksymisen muodossa tai siten, ettei perillinen testamentin tiedoksiannon jälkeen kuudessa kuukaudessa esitä lakiosavaatimustaan.
UL 4:11a ja KS 45a
Lakikirjaa omaamattomille tiedoksi, että "Puristin" tarina on fiktiota, siltä osin kun hän väittää, ettei perillisellä olisi oikeutta velkojia sitovasti luopua perinnöstä esittämälläni tavalla.
Myönnän, että neuvoni tällä kertaa meni fiktion puolelle siltä osin kuin oli kysymys perinnöstä luopumisesta. En tullut tarkistaneeksi asiaa lakikirjasta, vaan annoin neuvon "vanhasta muistista". Laki on kuitenkin tältä osin muuttunut muistamastani, ja Tahra on oikeassa. Tämä siis koskee perinnöstä luopumista. Jos sen sijaan Pekka on ryhtynyt perintöön sillä tavoin, että hänen katsotaan jo ottaneen sen vastaan, luopuminen ei enää onnistu toivotulla tavalla. Jos vaikkapa Pekalla on kolme lasta, hän voi luopua perinnöstä ketään nimeämättä, jolloin lapset lain nojalla tulevat hänen sijaansa perillisiksi; hän voi myös luopua perinnöstä näiden kolmen lapsensa hyväksi, siis heidät nimeten. Mutta hän ei voi velkojien edun vastaisesti luopua perinnöstä vain yhden suosikkilapsensa hyväksi, koska määräämällä sijaantulijan lakimääräisestä poikkeavasti hänen katsotaan jo ottaneen perinnön vastaan. Viimeksimainittuun tapaukseen, samoin kuin tietysti siihen, että perintöosuuden luovutus on tehty sivulliselle, alkuperäinen vastaukseni soveltuu. Pahoittelen fiktion puolelle horjahdustani.
>>Viimeksimainittuun tapaukseen, samoin kuin tietysti siihen, että perintöosuuden luovutus on tehty sivulliselle, alkuperäinen vastaukseni soveltuu.
Alkuperäisessä vastauksessani totesin, että
"lahjoittaminen voidaan mitätöidä". En katsonut tarkoituksenmukaiseksi selostaa mutkikasta takaisinsaantisäännöstöä enempää. Sananvalinnasta riippumatta tulos on sama ja edellyttää aktiivisiin toimiin ryhtymistä.
Joo ... tarkensin vain yleensä asiaa, myös omia kirjoituksiani. Mikäli haluttaisiin saivarrella, voisi vielä tarkentaa, ettei takaisinsaannissa luovustointa mitätöidä, vaan se merkitsee sitä, ettei päteväkään luovutus ole esteenä omaisuuden käyttämiselle luovuttajan velkoihin. Mm. mahdollinen ylijäämä kuuluu luovutuksensaajalle.
Näillähän ei alkuperäisen kysymyksen kannalta ole mitään merkitystä, mutta tulkoon nyt mainituksi.
Kyllä pekka voi kieltäytyä perinnöstä, eikä syyllisty mihinkään.