Ekan kerran kirjotan tänne...Mä oon 15 vee ihan
nätti tyttö ja oon ollu kiinnostunu yhestä
jätkästä jo aika kauan.Se ei oo kai kauheen
kokenu ja oon saanu aika ristiriitasia viestejä
siltä.Voisin kyl mennä kysyyn kai suoraan,mut mun
itsetunto ei oo niin korkeella,vaik tyytyväinen
itteeni oonkin.Ehkä siinä on se pettymisen
mahollisuus joka pelottaa.No viime aikoina mä oon
miettiny paljon,kuinka paljon mä oikeesti haluun
sitä,tai siis se on muuttunu et se ei oo enää
vaan sen ulkonäön takia vaan haluisin sen
oikeesti itelleni.Mä kaipaisin teiltä neuvoja ja
vähän kannustusta...Eihän elämää ja suurta
rakkautta(?) kannata tuhlata vaan jos ei uskalla
kysyä...
nätti tyttö ja oon ollu kiinnostunu yhestä
jätkästä jo aika kauan.Se ei oo kai kauheen
kokenu ja oon saanu aika ristiriitasia viestejä
siltä.Voisin kyl mennä kysyyn kai suoraan,mut mun
itsetunto ei oo niin korkeella,vaik tyytyväinen
itteeni oonkin.Ehkä siinä on se pettymisen
mahollisuus joka pelottaa.No viime aikoina mä oon
miettiny paljon,kuinka paljon mä oikeesti haluun
sitä,tai siis se on muuttunu et se ei oo enää
vaan sen ulkonäön takia vaan haluisin sen
oikeesti itelleni.Mä kaipaisin teiltä neuvoja ja
vähän kannustusta...Eihän elämää ja suurta
rakkautta(?) kannata tuhlata vaan jos ei uskalla
kysyä...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tsemppiä sulle ja rohkaise mieles ja kerro
hänelle tunteistas...
Mulla on eräs hyvä ystävä, jätkä, jota olen aina
pitänyt jotenkin itsestään selvyytenä... Hän on
kaveri jne... Tajusin vasta nyt vähän aikaa
sitten, miten hyvä ystävä hän onkaan. Hän näki
lävitseni, että olin kiinnostunut eräästä
tyypistä ja rohkaisi vaan, sanoi suoraan minulle,
että "nyt menet juttelemaan sille ja kysyt
lähtiskö se leffaan". No minä menin ja juttu
lähti liikkeelle.
Siis aina kannattaa yrittää!! Ja ystävien tuki on
tärkeää, sen minä totesin ja muistin kyllä
kiittää tätä jätkää, joka rohkaisi minua silloin,
kun aloin epäröimään. =)
kysymään vaan. On ihan luonnollista että pelkäät
saavas pettyä. Oon senkin kokenu monta kertaa.
Silti on kuitenkin aina olemassa mahdollisuus
että saisikin vielä kokea vastarakkautta ja se
tunne peittää alleen kaikki epäonnistumiset. Eli
menet vaan rohkeesti ja kysyt sitä vaikka
leffaan. Jos sitä kiinnostaa niin se lähtee tai
ehdottaa jotain muuta. Jos leffa tuntuu liian
hankalalta niin sano sille vaik et olit kahville
lähös ja ajattelit kysyä jos se vaik lähtis
seuraks kun yksin on vähän tylsää. Kyllä se siitä
sitten... Onnea!
Sua on kehuttu paljon näil sivuil ja taas sait
mut hymyilemään...Kiitti vaan ja täytyy yrittää
sitä juttua...
Mä oon ite aika samanlaisessa tilanteessa mä oon
rakastunu yhtee jätkää ja se on ite aika ujo
niinku mä itekki...mutta sit mä kysyin silt
suoraa mitä se musta ajattelee musta. Nyt asiat
on paremmi...kamalinta on epätietosuus!Ku ei tiiä
mitä toine ajattelee...! Musta sun kannattaa vaa
kerätä sitä rohkeutta ja kysyy sitä asiaa silt
tyypilt...kerranhan sitä vaan eletään!!! =) mulle
voi kirjottaa postii [email protected]
Sananpa vain lyhyesti ja ytimekkäästi että:Go
girl!:)
vaikka itse olen jo vanhempi niin olen myös
ujostellut hieman liikaa pari kertaa, ja näin on
jäänyt kertomatta ihastukselle mitä tunnen. ei
siis kannata jättää asiaa vaan ottaa härkää
sarvista.
vaikka kävisi miten, niin ainakin tiedät, että
olet yrittänyt ja se ei jää kaivelemaan samalla
tavalla kuin se ettei koskaan aukaissut suutaan.