mitä ne ovat?
olen päälle viisikymmppinen, kk loppuivat 99.
Ei mitään oireita, gynekologini tiesi kertoa, että oireet
jäivät pois kun rakastuin v. 2000, kihloihin 2001 ja avioliittoon 2003.
30 v kestänyt liitto päättyi eroon ja löysin elämäni miehen kun vuosituhat vaihtui.
Elämä hymyilee ja vaihdevuosista ei ole tietoakaan, ja olen elämäni kunnossa ja rakkauselämä kukoistaa.
Lääkärini mielestä rakkaus saa sellaiset hormoonit hyrräämään, että vaihdevuodet muuttuvat viihdevuosiksi.
Suosittelen lämpimästi muillekkin.
Lääkärini kertoi, että hänellä on muitakin asiakkaita joille on käynyt samoin.
olen päälle viisikymmppinen, kk loppuivat 99.
Ei mitään oireita, gynekologini tiesi kertoa, että oireet
jäivät pois kun rakastuin v. 2000, kihloihin 2001 ja avioliittoon 2003.
30 v kestänyt liitto päättyi eroon ja löysin elämäni miehen kun vuosituhat vaihtui.
Elämä hymyilee ja vaihdevuosista ei ole tietoakaan, ja olen elämäni kunnossa ja rakkauselämä kukoistaa.
Lääkärini mielestä rakkaus saa sellaiset hormoonit hyrräämään, että vaihdevuodet muuttuvat viihdevuosiksi.
Suosittelen lämpimästi muillekkin.
Lääkärini kertoi, että hänellä on muitakin asiakkaita joille on käynyt samoin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mahtaisiko olla niin että ne vaihdevuosien vaivat jäivätkin vanhan äijän harmiksi(erosi syy?)
onnea kuitenkin
Lääketieteellinen tosiasia on, että kaikille ei tule minkäänlaisia oireita vaihdevuosista. Itsensä tarkkailu, että milloinkahan minun oireeni alkavat, saattavat esiintuoda psykosomaattisia oireita. Rakastuneena ja puuhakkaana ei kuulostele itseään, eikä välitä jokaisesta pienestä krempasta tai yhdestä unettomasta yöstä. Yleensäkin olen tavannut useita joko rakastuneita tai muutoin puuhakkaita ja aktiivisia naisia, joille ei ainakaan omien puheidensa mukaan ole tullut juurikaan mitään vaihdevuosivaivoja, ja jotka eivät käytä hormoonihoita. Tästä varmaan moni pahoittaa mielensä, että elämäänsä kyllästyneet, hiukan alakuloiset, ärtyneet, äksyilevät ja "happamat" naiset kärsivät sitten sitä enemmänkin, ja nämä luonteenpiirteet ovat heissä olleet jo ennen vaihdevuosi-ikääkin. Kyllä elämänilo ja -halu on lääke moneen vaivaan. Onnea vaan!
Ja on myös lääketieteellinen tosiasia, että osalle tulee oireita, hyvin vaikeitakin vaikka olisi korviaan myöten pihkaantunut, elämäniloinen ja -haluinen. Niin yksilöllisiä vaivat ovat.
Toisten vaivoja on turha mitätöidä ja niistä kärsiviä syyllistää, niin kuin tällä palstallakin jotkut kirjoittajat tekevät.
Tavallisestihan vaivoihin saa apua hormooneista sun muusta lääkityksestä, mutta näkemä joillakin ei lääkityskään auta. En tiedä johtuuko siitä, ettei kukaan valkotakkinen ole paneutunut asianosaisen ongelmiin.
Myötäelämisen kykyä kaikille kanssaihmisille. Älkää mitätöikö ja väheksykö toisten ongelmia. On hyvä, ettei tässäkään asiassa kaikki ole samassa veneessä, ainakaan siinä vuotavassa. Muistakaa, että käymässähän täällä ollaan!
En vähättele kenenkään vaivoja, kerroin vain oman tarinani.
Kiitos Onnitteluista ja kaikille kiitokset kannanotoista.
Odotan jännityksellä kuukautisten loppumista. Sen olen päättänyt, että hormoonihoitoon en kyllä ala, kun se aika koittaa.
Ilmeisesti ne "onnellisissa" avioliitoissa olevat ovat niitä pahimpia vaihdevuosiämmiä, joilla vain ukot juoksevat vieraissa ja joilla särkee aina päätä iltaisin, kun ukko yrittää pitää vähän hyvänä.
Eräs sukulaiseni alkoi myös uuden suhteen keski-ikäisenä ja hän sanoi, ettei hänellä ollut paljon minkäänlaisia vaihdevuosivaivoja.
Usko jo huviksesi, että vaivat ovat yksilöllisiä eikä avioliiton tai muun suhteen laadulla ole niihin mitään vaikutusta!
Jotenkin alan melkein hiljakseen toivoa, että tuollaiselle inttäjälle saisivatkin olla jonkin aikaa kovat, kun täällä toisia aliarvoi eikä itse käytä edes maalaisalyään.
Olen myös rakastunut, nimittäin mieheeni, jonka kanssa olen ollut naimisissa yli 30 vuotta. Asiat muutenkin hyvin. silti vaikeita vaihdevuosioireia. Mieheni sisko vanhapiika ei lapsia, ei ikinä miehiä, minun ikäinen. Terve kuin pukki ei vaihdevuosioireia eikä muuta.
Ole iloinen että kuulut siihen ryhmään joilla ei ole vaivoja, mut älä vähättele muitten.
Haluaisin myös sanoa 48-vuotiaalle että älä pröystäile ettet aloita hormooneja käyttämään. Niin minäkin ajattelin ennen vaihdevuosia. ajattelin että se on luonnollinen tila eikä äitikään käyttänyt.Mutta sit kun oireet tulevat yks toisensa perään ja ei enää kestä niin kyllä sitä vaihtaa mieltä.Enkä usko että se olisi niin helppoa että vaihtaisi miestä..Ehkä sitä vaan on niin onnellisessa asemassa että vaihdevuosioireita ei tule.
suosittelet lämpimästi, avioeroa ja metsästämään uutta miestä? Voi, voi kyllä pysyn oman rakkaani kainalossa joka on tuttu, turvallinen ja ymmärtäväinen vielä 30-avioliittovuoden jälkeenkin.