Alkaa pikkuhiljaa mennä hermot tämmösessä
asiassa, kun exälläni (mies) tuntuu olevan päässä
vikaa..
Seurusteltiin n. 1,5 vuotta, asuttiinkin
jonkinaikaa yhdessä ja kun meni poikki (laitoin),
tämä rupesi ahdistelemaan mua. Joka päivä se on
soittanu jotain 0-40 kertaa ja jutut on ollu
millon hellittelysanoja, lepertelyä ja takaisin
houkuttelua ja sitten sekunnissa saattaneet
vaihtua haukkumiseksi, kiristämiseksi ja
uhkailuksi (mm. että tappaa mut, ittensä ja
mahdollisen uuden heilani aseella..)!
Puhelinnumeroa en oo vaihtanu, koska se on
melkein ainoo tapa tietää missäpäin se on
liikkeellä jne.
Välillä se istuu mun parkkipaikalla vahtimassa,
kurkkii postiluukusta, karjuu parvekkeen alla ja
välillä lupaa tehdä mitä vaan mun vuoksi. En mä
sitä silleen PELKÄÄ, mutta ei oo tarvinnu
ainakaan uutta suhdetta aloittaa, vaikka olen
varsin viriili ja ehtiväinen nainen.
Seurustellessa hän oli kuitenkin aivan ihana,
auttavainen, huolehtivainen ja tunteellinen,
halusi naimisiin ja lapsia..
Tätä pelleilyä on jatkunu reilun vuoden verran.
Oon yrittäny puhuu järkeä, sanoa että menis
hoitoon, oon sanonu ett mulla on uus kundi, jopa
koittanu leperrellä. Mikään muu ei tunnu tehoovan
kuin se ett nähdään ja kun joskus hölmöyksissäni
oon päästäny sen mun luo (jotain tunteita on
vielä valitettavasti jäljellä), niin se ei lähde
kirkumalla tai raahaamallakaan enää pois.
En ymmärrä mikä sitä vaivaa, se on ihan
sairaalloisen mustasukkainen ja omistushaluinen
ja "unohtaa" mitä olen siltä pyytänyt (että
jättäis rauhaan jne)! En vastaa puhelimeen, mutta
joskus hermo menee ja karjaisen sen 40.nen
puhelun jälkeen jotain luuriin. Epäilen oisko
sillä skitsofrenia tms? Se on ollu tosi
masentunu, dokaa paljon ja harrastaa yh-äitejä,
ei oo ainakaan vielä löytäny kovin vakituista
tyttöystävää..
Nyt se on uhannu taas tappaa itsensä (lauantaina)
ja itkee kun oon soittanu sille ja kysyny onko se
kunnossa.
Tää on aika sekava stoori, joten vaikee koittaa
kirjottaa kovin selkeesti.. Jos joku hoksaa, mikä
sitä vaivaa tai miten voisin koittaa auttaa
(lähestymiskielto? / hoitoon, mutta minne? Voiko
pakottaa?), niin kirjottakaa pian. Pelkään ett se
tekee itelleen jotain, ja se sattuu, koska se on
kuitenkin mulle rakas ihminen (vaikka mm. petti
sillon ku seurusteltiin).
Hyvää kesää itsekullekin...
asiassa, kun exälläni (mies) tuntuu olevan päässä
vikaa..
Seurusteltiin n. 1,5 vuotta, asuttiinkin
jonkinaikaa yhdessä ja kun meni poikki (laitoin),
tämä rupesi ahdistelemaan mua. Joka päivä se on
soittanu jotain 0-40 kertaa ja jutut on ollu
millon hellittelysanoja, lepertelyä ja takaisin
houkuttelua ja sitten sekunnissa saattaneet
vaihtua haukkumiseksi, kiristämiseksi ja
uhkailuksi (mm. että tappaa mut, ittensä ja
mahdollisen uuden heilani aseella..)!
Puhelinnumeroa en oo vaihtanu, koska se on
melkein ainoo tapa tietää missäpäin se on
liikkeellä jne.
Välillä se istuu mun parkkipaikalla vahtimassa,
kurkkii postiluukusta, karjuu parvekkeen alla ja
välillä lupaa tehdä mitä vaan mun vuoksi. En mä
sitä silleen PELKÄÄ, mutta ei oo tarvinnu
ainakaan uutta suhdetta aloittaa, vaikka olen
varsin viriili ja ehtiväinen nainen.
Seurustellessa hän oli kuitenkin aivan ihana,
auttavainen, huolehtivainen ja tunteellinen,
halusi naimisiin ja lapsia..
Tätä pelleilyä on jatkunu reilun vuoden verran.
Oon yrittäny puhuu järkeä, sanoa että menis
hoitoon, oon sanonu ett mulla on uus kundi, jopa
koittanu leperrellä. Mikään muu ei tunnu tehoovan
kuin se ett nähdään ja kun joskus hölmöyksissäni
oon päästäny sen mun luo (jotain tunteita on
vielä valitettavasti jäljellä), niin se ei lähde
kirkumalla tai raahaamallakaan enää pois.
En ymmärrä mikä sitä vaivaa, se on ihan
sairaalloisen mustasukkainen ja omistushaluinen
ja "unohtaa" mitä olen siltä pyytänyt (että
jättäis rauhaan jne)! En vastaa puhelimeen, mutta
joskus hermo menee ja karjaisen sen 40.nen
puhelun jälkeen jotain luuriin. Epäilen oisko
sillä skitsofrenia tms? Se on ollu tosi
masentunu, dokaa paljon ja harrastaa yh-äitejä,
ei oo ainakaan vielä löytäny kovin vakituista
tyttöystävää..
Nyt se on uhannu taas tappaa itsensä (lauantaina)
ja itkee kun oon soittanu sille ja kysyny onko se
kunnossa.
Tää on aika sekava stoori, joten vaikee koittaa
kirjottaa kovin selkeesti.. Jos joku hoksaa, mikä
sitä vaivaa tai miten voisin koittaa auttaa
(lähestymiskielto? / hoitoon, mutta minne? Voiko
pakottaa?), niin kirjottakaa pian. Pelkään ett se
tekee itelleen jotain, ja se sattuu, koska se on
kuitenkin mulle rakas ihminen (vaikka mm. petti
sillon ku seurusteltiin).
Hyvää kesää itsekullekin...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Monesti ei näe totuutta rakkaudelta (rakkaushan
on sokea). Toivon, että voisit hänet kunnolla
unohtaa, sillä huomaan, ettet tulisi koskaan
onnistumaan täydellisen parisuhteen luomisessa
hänen kanssaan.
Minä suosittelen lähestymiskieltoa, sillä siten
hän ei pystyisi ahdistelemaan sinua läheskään
niin helposti. Sinulla on oikeus elää oma elämäsi
täydellisenä ja onnellisena, ja varmasti se on
hankalaa ja mahdotontakin toisinaan, jos hän vain
pyörii ympärilläsi. Ja uskon, että sinä haluat
uuden parisuhteen, elää ja päästä eteenpäin. Jos
hän vain ahdistelee, on sinun vaikea uutta
suhdettakaan aloittaa, kuten totesitkin.
Tunsin nimittäin kerran erään pojan, jolla oli
sairaalloinen mustasukkaisuus ja rakastumisen
tunne erästä tyttöä kohtaan. Tunsin tämän
tytönkin. Tyttö hommasi lähestymiskiellon, ja
elämän laatu parani huomattavasti. Pojalla oli
ennen tapana kytätä tytön talon edessä yms.
ahdistavaa. Poika on edelleen "sekopää", mutta ei
ainakaan vaikeuta toisten elämää sillä enää.
Toivottavasti pääset mielestäsi sopivaan
ratkaisuun. Jokaisella meistä on oikeus olla
onnellinen ja rauhassa!
olen samaa mieltä edellisen vastaajan
kanssa..sinun on parasta hankkia se
lähestymiskielto tai muuta vastaavaa sillä exäsi
on todella sinussa kiinni(rakkauden tai
pakkomielteen takia)...ei sínun tarvii kestää
semmosta sillä sä oot tehny ite omat ratkaisusi
ja elät niitten mukaan..ei varmasti oo kivaa kun
se exäsi saattaa seurata tai oottaa sua
parkkipaikalla jne..joten tee asian eteen jotain
että pääset elämään normaalia elämääsi...!!
tsemppiä sinulle tulevaisuutta varten..!!
Alkaa vaan jo itteekin masentamaan sen
haukkumiset, kyttäilyt ja toi ett pitää viel
uhata tekevänsä itsari, kun alkaa keinot loppua!
Siitä seilujen sympatiasta mitä meil joskus
aikoja sitten oli, ei oo jäljellä kun muistot. Ja
jos se sen itsarin tekee, niin eihän niitä
pystyis enää ikinä muistelemaan, kun tekis niin
kipeää! Kun hyvää hyvyyttäni oon yrittäny sitä
auttaa ja mikään ei vaan riitä. Sillä ei tunnu
olevan mitään mielenkiintoja elämässä, ei
harrastuksii.. Onko se sit vaan niin heikko,
ettei jaksa? Mä olin sen eka tyttöystäväki kaiken
huipuks. En todellakaan haluis jonkun rakkaan
ihmisen kuolemaani harteilleni koko loppuelämäks,
kun ei tää elämä oo ruusuista ollu tähänkään
asti! Exä hyvästeli mut tänään puhelimessa ja
sano jotain ett joku lintu laulo suruvirttä sen
lähellä *nielee itkuaan töissä*.
mustakin tuntuu ihan pahalta sun puolesta kun
kuvittelenkin sun tänhetkistä tilannetta...mun
kaverin exäkin uhkaili itsarilla,kun kaveri jätti
sen..jotain se vähän hölmöili mut ne itsarin
tekemiset jäi sit siihen..! että se saattaa olla
myöskin ihan uhkailua,mutta mistä sitä tietää..!
sä oot kuitenkin tehny sen mikä on tehtävissä ja
jos se sun exä ei sitä tajua ni sun pitäs varmaan
hakee sitä apua enemmän...mut kirjottele jos
tulee ongelmia..mä yritän auttaa sen minkä pystyn
(ihan mielellään..)!!
PÄRJÄILE..!!
Ootko miettinyt, että ehkä sun ex vain pitää sua
otteessaan sillä et se uhkailee tappavansa
itsensä? Se on huomannut, et sä välität siitä ja
se kiristää ja pitää sua pihdeissään just sen
avulla. Sun kannattais vielä kerran puhua sille
järkeä, ei loukata sitä, mut sanoo kylmän
rauhallisesti et teidän stoori on ohi, ja et sä
toivot et se jättää sut rauhaan. Lähestymiskielto
on kans hyvä vaihtoehto. Tsemppiä, yritä
pärjäillä!
Vähän skitsolta tyypiltä vaikuttaa, ei sillä
ainakaan kaikki kunnossa voi olla.
Ammattiauttajan apua se tarttis jos jotakin, jos
tollasta ahdistelua on jo vuoden verran kestänyt.
Pari viikkoa on vielä aika "normaalia", mut
vuos... Sillä jätkällä heittää päässä jotakin.
Kuvaukses perusteella se vaikuttaa vielä sen
verran masentuneelta sekopäältä että vois itsarin
hyvinkin tehdä. Koita nyt jotakin apua sille
saada... Eihän se sussa voi ikusuuksia roikkua,
joskus sen täytyy päästää irti ja mitä pikemmin
sitä parempi. Koita jaksella jotenkin,
toivottavasti kohta helpottaa.
Huh, exä ei vastannu puhelimeen moneen päivään,
vihdoin sain sen kiinni onneks! Se ei osaa
kuulemma muuta kun itkeä kotona, oli tosin töissä
käyny. Mut kai se on nyt aika tosissaan, kun oli
katellu jotain auttavien puhelinten numeroita..
Mut ehkä se on tajunnu ainaki meiän jutun, ett se
on ohi, täytyy vaan toivoo ettei se taas alota
samaa vanhaa rumbaa.. Aattelin käydä sen luona ja
jutskaa mist sen kandeis apuu hakee..
Mut kiitoksia neuvoista..! Nauttikaahan kesästä
ja pitäkää huoli rakkaistanne, ite oon joutunu
miettimään miten hirveetä joku tärkeä ihminen ois
menettää.. Mut vaik elämä ois vaikeeta, ei saa
luovuttaa. Ei sitä koskaan tiedä, mitä tapahtuu
seuraavaksi! :o]