Mä en tiiä miks,mut mun on paha olla ja tekee
mieli purkaa jollekin sydäntään..kiitti,jos
jaksat lukee..
No mä tapasin lomalla jätkän,me mentiin ulos ja
siinä se oli..olin niin rakastunu,kun vaan joku
voi olla..joka ikinen päivä venailin vaan,et
tulis ilta,et pääsisin kultaani näkemään..mä
tiesin koko ajan,et kahen viikon päästä meiän
piti lähtee,mut mä en välittäny..ja tein väärin..
no sit piti lähtee ja mä murruin täysin.itkin
joka ikinen ilta himassa miettien miks se ei
soita ja päiväkirja täytty ahdistavista
teksteistä..mä rakastin sitä jätkää ihan
saatanasti..mä muistin (ja muistan edelleen)
meiän jokaikisen keskustelun,sen hetken,kun näin
sen ekan kerran,sen viimesen hymyn,viimesen
suudelman,viimesen halauksen,kaiken..
No mä sit elin masennuksessani puol vuotta,
heinäkuusta helmikuuhun..itkeskelin vaan joka
ilta yksin sängyssä ja mikään ei huvittanu..
no mä tapasin sit toisen jätkän ja me alettiin
seurustelee..nyt jälkeenpäin,kun mä aattelen,en
mä sitä jätkää koskaan rakastanu,niinku rakastin
entistäni,se oli ns.korvike..kyl mä siit välitin
ja ehkä rakastinki,mut eri lailla..me oltiin sit
yhessä 4kk,eikä mulla ollu pahemmin aikaa
kelailla menneisyyttäni..
no sit oli edessä se päivä,kun pääsin takas
entiseni luokse.siitä oli kulunu jo vuos,mut kun
mä näin sen uudestaan,mussa leimahti sama
rakkaus,tajusin,et rakastin sitä vieläkin.aina ja
ikuisesti..(olin sillon viel tän toisen jätkän
kaa)
mut tää lomaromanssijätkä oli
muuttunu.ihanasta,hellästä jätkästä
kusipääks,jolla oli mielessä vaan p***u..
me tultiin takas himaan ja päätin,et en koskaan
enää rakastu..
en mä tiiä,mitä mä yritän tällä viestittää
teille..ehkä,et älkää odottako liikaa jotain..et
älkää olko niin varmoja,et jos joku on ollu vuos
sitten joku,se on samanlainen vieläkin..älkää
rakentako pilvilinnoja,ne särkyy..
kiitos sulle joka jaksoit lukee ja kirjota oma
stooris,ois kiva tietää,onks kellekkää käyny
samalla lailla..!
mieli purkaa jollekin sydäntään..kiitti,jos
jaksat lukee..
No mä tapasin lomalla jätkän,me mentiin ulos ja
siinä se oli..olin niin rakastunu,kun vaan joku
voi olla..joka ikinen päivä venailin vaan,et
tulis ilta,et pääsisin kultaani näkemään..mä
tiesin koko ajan,et kahen viikon päästä meiän
piti lähtee,mut mä en välittäny..ja tein väärin..
no sit piti lähtee ja mä murruin täysin.itkin
joka ikinen ilta himassa miettien miks se ei
soita ja päiväkirja täytty ahdistavista
teksteistä..mä rakastin sitä jätkää ihan
saatanasti..mä muistin (ja muistan edelleen)
meiän jokaikisen keskustelun,sen hetken,kun näin
sen ekan kerran,sen viimesen hymyn,viimesen
suudelman,viimesen halauksen,kaiken..
No mä sit elin masennuksessani puol vuotta,
heinäkuusta helmikuuhun..itkeskelin vaan joka
ilta yksin sängyssä ja mikään ei huvittanu..
no mä tapasin sit toisen jätkän ja me alettiin
seurustelee..nyt jälkeenpäin,kun mä aattelen,en
mä sitä jätkää koskaan rakastanu,niinku rakastin
entistäni,se oli ns.korvike..kyl mä siit välitin
ja ehkä rakastinki,mut eri lailla..me oltiin sit
yhessä 4kk,eikä mulla ollu pahemmin aikaa
kelailla menneisyyttäni..
no sit oli edessä se päivä,kun pääsin takas
entiseni luokse.siitä oli kulunu jo vuos,mut kun
mä näin sen uudestaan,mussa leimahti sama
rakkaus,tajusin,et rakastin sitä vieläkin.aina ja
ikuisesti..(olin sillon viel tän toisen jätkän
kaa)
mut tää lomaromanssijätkä oli
muuttunu.ihanasta,hellästä jätkästä
kusipääks,jolla oli mielessä vaan p***u..
me tultiin takas himaan ja päätin,et en koskaan
enää rakastu..
en mä tiiä,mitä mä yritän tällä viestittää
teille..ehkä,et älkää odottako liikaa jotain..et
älkää olko niin varmoja,et jos joku on ollu vuos
sitten joku,se on samanlainen vieläkin..älkää
rakentako pilvilinnoja,ne särkyy..
kiitos sulle joka jaksoit lukee ja kirjota oma
stooris,ois kiva tietää,onks kellekkää käyny
samalla lailla..!
Vastaukset 7
Vanhimmat
haluaisin antaa neuvon: rakastu! se on sallittua
kaikilta!
sitä ei kannata vältellä, ja se jos mikä on
ihanin tunne elämässä!
tai älä rakastu niin, että tunne on palava, vaan
rakastu kaverimaisesti! mäkin rakastan montaa
ihmistä, mä puhun niille, mut en välttämättä
tapaa montaakaan kertaa! mä voin luottaa niihin,
ja ne muhun, mä voin jutella niille mistä vaan,
ja ne voi auttaa mua suruissa ja iloissa!
mä rakastuin 3 vuotta sitten. me oltiin yhdessä 2
vuotta, aivan ihanaa vuotta...sit tää jätkä
jätti...elin vuoden tunteessa, ettei musta
välitetä, ettei mulle voida antaa
rakkautta...koska mä en halunnu ottaa sitä
vastaan...mä pelkäsin liikaa...mä pelkäsin, että
mut jätetään taas, se sattuu...
tänään, mä istuin rannalla. puhelin soi ja mun
sydän sykähti. mun nykyinen rakkaani, se soittaa
ja se välittää! mä uskalsin rakastua uudestaan!
mä en tajunnu sitä vielä 3 ja puol kuukautta
sitten, että mä voin ja SAAN rakastua
uudestaan...mä en vois elää ilman
rakastettua...se vuosi oli ahdistava, se oli
pelottava!
älä sano, ettet halua rakastua...mitä jos joku
haluu rakastua suhun? mistä sä tiedät? anna
elämän kulkee omaa rataansa...älä estä ittees
ihastumasta tai rakastumasta! alota
rauhallisesti, vietä aikaa ihastuksen kanssa, älä
rakastu heti! ja jos joudut jonnekkin lähtemään,
älä unohda! mun oma rakas asuu 200 kilsan päässä
musta, me pidetään yhteyttä joka päivä!
onko se rakkautta? ainakin me vannotaan sitä
toisillemme...mä haluun rakastua...ja mä uskon,
että säkin haluat vielä joskus!
anna kivun laskeutua, tarkastele uutta elämää,
alota alusta...vietä hieno kesä ja ajattele
mukavia...ehkäpä se rakkaus tulee vastaan
yllättäen! :)
*with love*
kiitos tekstistäsi,se pisti mut
ajattelemaan..myönnän,että puoli vuotta sitten mä
en uskaltanu mä en uskaltanu rakastua
uudestaan,mä pelkäsin,et mun sydän särjetään
taas..mä en siispä voinu kunnolla uskoo,et mun
toinen jätkä vois oikeesti rakastaa mua..sitä oli
vaikee uskoo,koska mä olin 7kk työntäny luotani
kaikki hellyyden - ja välittämisen
osotukset..kaikilta..niinpä ehkä nyt kun mä
ajattelen,mä ehkä jätin silloisen jätkäni täällä
suomessa ehkä siks,et pelkäsin,et se jossain
vaiheessa satuttaa mua ja ennen sitä..halusin
tehä joitain ennen sitä..
mut en mä sitä kadu,koska ois väärin olla ihmisen
kanssa,jota ei oikeesti rakasta..mut sun tekstis
pisti todellakin ajttelemaan ja mä oon
päättäny,et rakastun vielä uudestaan,kuhan
löytäisin vaan "sen oikean"...
piristi kuulla!
hyvää kesää sulle! *tsemii jatkolle!
...ihmistä joskus paljon joskus vähän, niin se
vain on.
mut sitä sit aina pettyy..odottaa jotain
muuta..odottaa sitä,mitä se ihminen oli joskus
aikaa sitten..
Kun mä tapasin entisen poikaystäväni, niin hän
oli tosi ihana, mukava, hellä, ymmärtäväinen,
jaksoi kuunnella mua ja auttoi aina. Ulkonäkökin
oli siitä paremmasta päästä...
Oltiin yhdessä vuoden. Se oli oikeastaan
kaukosuhde.. Mä säilytin kaikki sen kirjeet ja
mailit.
Se alkoi muuttua viime kesänä, kun aloi
polttaa.. Kun kertoi sen mulle, oli vähä
myöhäistä lopettaa, ku oli tottunut siihen jo
aika lailla.. No, sain sen kuitenkin lopetettua,
ja siinä hän muuttuikin... Alkoi hölöttämään koko
ajan jostain joka minuun sattui, ja satutti mua
melkein joka kerta kun puhuttiin. Elin kesästä
talveen asti toivossa, että se muuttuu taas
entiseksi, mukavaksi ja ihanaksi, kunhan päästää
tupakasta ihan kokonaan.. Mutta kun ei...
Mä olen nyt siinä koulussa, sellaista ammattia
opiskelemassa, jossa mun ympärillä on 98%
miespuolisia ja vaa 2% naispuolisia... Mä löysin
luokastani kaverin, joka on miespuolinen. Oltiin
vain kavereita, en pettänyt poikaystävääni. Ja
kerroin sille aina kaikesta, joten kerroin sille
siitä kaveristanikin. Ja siinä vaiheessa se
alkoikin epäilemään mua. Vaikka miten
vakuutinkaan, etten mä tosiaankaan tajua mitä
järkeä pettämisessä on, eli siis en koskaan
petä. Silti se epäili mua. Mun piti luopua
kaverista, poikaystävän takia...
Jouluksi tilanne jotenkin kuitenkin parantui.
En tiä oikeastaan mikä siihen vaikutti, ehkä
joulumieli... Joulu ja uus vuos meni ihan
hyvin... Mutta sitten viikon päästä
vuosipäivästämme se kertoi, että on pettänt mua.
siihen se TOSI ERITTÄIN hullu ja ERITTÄIN
epäterve suhde loppui. Jossain vaiheessa eromme
jälkeen, löysin sen kirjeet ja mailit.. Voi ku
suloisia ne ensimmäiset olikaan... Varmaan
jokainen haluaisi saada tollaisia.... Mutta miten
paljon olivatkaan täynnä ne viimeiset vihaa ja
epäröintiä ja epäilystä ja kaiken näköistä
pahaa... En tiä mikä sen muutti... ehkä
tupakka... ehkä ei.. mutta ainakin se alkoi
muuttua kun alkoi polttamaan... Pari kuukautta
sitten sain siltä viestin, että siitä tulee kohta
isä.. No, toivottavasti sen nykyinen tyttöystävä
on sen verran finku, ja tekee abortin. Mä en
nimittäin tosiaankaan toivoisi kenellekään
lapselle tollaista isää!!!
no joo en mä nyt oikeen tiiä,mitä tohon
sanois..mut kai sä nyt oot siitä päässy yli..?
siis kokonaan..?