Olisi mukava keskustella sijaisvanhempien kanssa, asiasta joka varmaan koskettaa monia perheitä, eli miten tulette toimeen lasten vanhempien/isovanhempien/muiden sukulaisten kanssa?
Ovatko lapsenne loma-ajat sukulaisissa, vai saavatko olla omassa sijoitusperheessään?
Pitääkö sosiaalityöntekijät mielestänne riittävästi lasten ja sijaisperheen etuuksista kiinni, vai pompottaako ne lapsia miellyttääkseen lasten sukulaisia ym.
Minua vaan kiinnostaisi keskustella.
Odotan jutteluseuraa?
Ovatko lapsenne loma-ajat sukulaisissa, vai saavatko olla omassa sijoitusperheessään?
Pitääkö sosiaalityöntekijät mielestänne riittävästi lasten ja sijaisperheen etuuksista kiinni, vai pompottaako ne lapsia miellyttääkseen lasten sukulaisia ym.
Minua vaan kiinnostaisi keskustella.
Odotan jutteluseuraa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
On sijaisperheellä on joista sossun tulee pitää kiinni?
Mehän olemme osamme vapaaehtoisesti valinneet, tiedämme taipaleen olevan tuskaisen.
Sijaisperheethän ovat VAIN takaamassa lapselle turvallista kotia jos oma on rikki, eivät nuo lapset ole meidän lapsiamme, älkää hyvät ihmiset unohtako sitä!
Ettekö te yritä tukea lapsen ja oman suvun välistä suhdetta kaikin tavoin, kuuluisi sillä sehän on osa työtämme.
Tehtävämme on toimia lapsen parhaaksi vaikka itsestämme miltä tuntuisi, sijaisvanhemmaksi ei saa ryhtyä itsekkäistä syistä, lapsen puutten vuoksi, vaikka näinkin olen nähnyt vuosien varrella usein tapahtuvan.
Miksi täällä kirjoittelevat suhtautuvat lapsen perheisiin kuin vihamiehiin, lapsi kärsii siitä.
Me olemme näiden lasten tuki ja turva, vanhemmat ovat aina vanhemmat, mielestäni vanha sanonta kasvattilapsi, kasvattikoti, kuvaa rooliamme paljon paremmin, me emme ole koskaan näiden lasten vanhempia vaan korvausta vastaan tehtävämme tunnollisesti hoitavia turvallisia aikuisia, niin syvästi kuin, lapsosiin jotka kanssamme kulkevat, kiinnymmekin.
Ei meidän pidä tuomita ketään jos ahdistumme, asiat pitää keskustella oman tukihenkilön kanssa, muuten lapsen hyvinvointi kärsii.
..vaikka joskus se vaikeaa onkin, lapsilla on aina biologiset vanhemmat ja toimeen on tultava.
Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että vanhemman kanssa on hyvät välit.
Mitä sitten tulee "sossun" toimintaan, en ole ollenkaan tyytyväinen.
Toimelias ja asioihin perehtyvä työntekijä lähti ja tilalle tuli henkilö, jota ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa kiinnostuneeksi ja asioista huolehtivaksi.
Yksinäiseltä tuntuu, ja suorastaan raivostuttaa ainaiset turhat lupaukset tapaamisesta sekä suoranaiset laiminlyönnit.
suhtautumistasi omaan rooliisi sijaisvanhempana. Etkö ole selvillä edes omista sijaisperheen oikeuksistasi?
Annat kuvan että sijais vanhemmat "vain" tekevät asioita millä ei ole niin arvoa kuten "ovat VAIN takaamassa lapselle turvallista kotia jos oma on rikki"
Me sijaisvanhemmat olemme ja tulemme olemaan sijaislapsen elämässä hyvin tärkeitä ja läheisiä ihmisiä. Annamme enempi kuin turvallisen kodin.
Mielestäni nimityksellä oli se sitten kasvattikoti/-lapsi ei ole mitään merkitystä vaan sillä työllä mitä teemme ja miten arvostamme itseämme siinä tehtävässä.
Mielestäni myös on paikallaan huomauttaa että mistään säälistä ei pidä kenenkään ottaa sijaislasta/lapsia ja kasvattaa lasta/lapsia säälien.
Lapsen omat biologiset vanhemmat ovat vanhempia jotka eivät syystä tai toisesta kykene ottamaan huostaan omaa lastaan ja antamaan hänelle lapsen oikeutettuja tarpeita.
Tehtävämme on toimia lapsen parhaaksi, siinä olet kyllä oikeassa ja näinhän jokaisen aikuisen pitäisi tehdä. Mutta tiedostaa ja hyväksyä ne oikeudet jotka ovat lapsen parhaaksi, koska ei aina ole lapselle hyväksi vääntää kangella sukulais suhteiden toimivuutta ja uskoa tekevänsä hyvää työtä lapsen parhaaksi.
On sitten aivan toinen asia toteuttaa niitä käytännössä jossa mikään ei toimi kuten pitäisi. Lapsi viedään vanhempiensa luo ja seuraamuksena on että lapsi pettyy ja tuntee olonsa aivan kaaosmaiseksi kerta kerran jälkeen. Asioita mitä siellä kotona tapahtuu niitä on aivan laidasta laitaan ja siksi erilaisia huostaanotto päätöksiä. Tämä vuorostaan antaa eritavoin joko häiriintyneitä- tai sairaita lapsia joita me sijaisvanhemmat sitten "holhoamme"
On toisenlaisiakin lapsia joilla ei mitään perheongelmaa taustalla.
Mielestäni näistä epä onnistuneista yrityksistä on luovuttava siksi kunnes asiat ovat siinä tilassa että voi yrittää muita tapaamis keinoja kuin mikä on yleistä monen lapsen kohdalla että menevät vanhempiensa luo viikonloppuisin.
Toivon hyvää keskustelun jatkoa aiheesta meillä kaikilla on varmmaan paljon hyvää annettavaa ja samalla opittavaa sijaisvanhemmuudesta.
Minun on pakko sinulle kirjoittaa, pistää niin ärsyksi tuo sun kirjoituksesi,että...Kuule ihan vapaaehtoisesti me olemme aloittaneet ja ottaneet lapsia ja tiedämme , ettei aina helppoa, mutta hyvin haasteellista työtä, antaa paljon.Sossut saa käydä meillä, pitääkin.Sijaisperheet antavat lapselle kodin!Lapset ovat lainaa vain,mutta pienet taimet juurtuvat pian perheeseen jossa heistä pidetään.Sukuun ollaan yhteydessä, mutta jos he eivät pysty itse? Oletko itse itsekäs, kun epäilet?Nyt me ollaan näiden vanhemmat, heillä on oikeus siihen, koska omat ei pysty.Olisiko sinusta mukavaa sanoa koulukavereille, että asun kasvatuskodissa,EI vaan omassa kodissani. Onnea Sinulle ja perheellesi ja etenkin lapsillenne.
kyllä sosiaalityöntekijät pitävät hyvää huolta lapsen sekä sijaisperheen etuuksista kiinni. Ovathan kirjoittaneet alle sopimuksen.
Myös ovat oppineet virheistään vuosien aikana. Me kuudentena sijaisperheenä lapselle (11v.) saamme kaiken sen mahdollisen tuen mitä tarvitsemme.
Kuitenkin on vaikeaa saada sitä tukea mitä ei ole mahdollista toteuttaa resurssien puutteen vuoksi.
Kenenkään miellyttämisestä ei ole ollut kysymys nyt kohdallamme koska aikaisemmat kokemukset toivat niin suuren vahingon lapsen elämässä.
Mitä tulee lapsen olemisesta äidin luona (yksinhuoltaja) sovittuina aikoina niin ne eivät ole onnistuneet ollenkaan. Eikä ole resurssia sillä paikkakunnalla järjestää ympäri vuorokautista valvontaa että lapsi olisi turvallisesti äidin luona.
Muita sukulaisia on vain äidin isä ja äiti jotka ovat eronneet ja näitä yhteyksiä on yritetty käyttää mahdollisuuksien mukaan lapsen hyödyksi pitää yhteys omaan sukuun. Lapsen isovanhempien tausta ongelma on niin vaikea että ei ole siinäkään onnistuttu antamaan lapselle turvallista oleskelua.
Pappaan meillä on säännölliset ja hyvät suhteet. Mummu on hyvin epävarma tapaus.
Lapsi saa olla meillä sijaisperheessä tai joutuu olemaan, kuinka sen nyt sitten tulkitseekin.
Nyt olemme onnistuneet saamaan lapselle tukiperheen jotta meidän oikeus vapaaseen viikonloppuun kerran kuukaudessa olisi taattu säännölliseksi.
Voi surku, kun kirjoitin pitkän pätkän ja se hävisi taivaan tuuliin, miksi?Me elämme lasten kanssa sijaisvanhempina ja tämä meen koti on heidän kotinsa, he ovat täysivaltasia perheenjäseniä meillä. Omia vanhempia he tapaavat aina jos vain vanhemmille sopii, mutta tuo kirkas pullo on paljon tärkeämpi, kuin oma lapsi, tai ei se niinkään ole, mutta ei he saa itsestään irti ja lapset pettyy, kerta kerran jälkeen, ikipäivänä en ole yrittänyt estää. Mutta aika juhlavaa mennä sossuun ja poliisit saa heti hakea pois, mitä järkeä?
Sijaisvanhemmuus ei ole mikään rankka asia ja työ, vaan siihen liittyvät juuri esim. katkerat isovanhemmat ja muut, jotka eivät silloin auttaneet, kun tarvis olisi ollut.
Sossut eivät kerkiä enää niin usein käymään ja niillä aina kiire, mutta ei se haittaa.Joku sanoi et tästä maksetaan palkka, tottakai me syödään ja matkustetaan jonnekin leikkipuistoon ym.Se minua kyllä ärsyttää, kun näitä kiusataan koulussa, lapset ovat julmia, kun on erilainen lapsi.Mutta jutellaan taas, ettei häivy pois.