Huomasin tässä päivänä muutamana kun aloin
ajattelemaan naisia, että mulla ei oo ollenkaan
aikaa tyttöystävälle. Mä olen aloitteleva
muusikko ja en mistään hinnasta halua jättää
päivän treenejä väliin. Ja oon myös tosi
omistautuvainen suhteessa, haluan olla kokoajan
yhdessä.
Mulla meni just pitkä suhde poikki. Alussa se
rakkauden huuma oli niin suuri, että olin pitkään
soittamatta, mutta lopussa kun tajusin etten
ollut oppinut mitään uutta ja mullistavaa pitkään
aikaan niin halusin vaan soittaa. Ainakun olin
mun tyttöystävän kanssa niin mä jaksoin päivän
olla ilman, mutta halusin seuraavana päivänä
lähteä heti pois, että ehtisin soittaa.
Mitä mieltä ootte tämmösestä? Nimittäin nyt jos
mulla olis suhde niin mä melkeen laittasin soiton
ja harjottelun etusijalle. Siinä on mun
tulevaisuus kiinni suurimmaks osaks.
ajattelemaan naisia, että mulla ei oo ollenkaan
aikaa tyttöystävälle. Mä olen aloitteleva
muusikko ja en mistään hinnasta halua jättää
päivän treenejä väliin. Ja oon myös tosi
omistautuvainen suhteessa, haluan olla kokoajan
yhdessä.
Mulla meni just pitkä suhde poikki. Alussa se
rakkauden huuma oli niin suuri, että olin pitkään
soittamatta, mutta lopussa kun tajusin etten
ollut oppinut mitään uutta ja mullistavaa pitkään
aikaan niin halusin vaan soittaa. Ainakun olin
mun tyttöystävän kanssa niin mä jaksoin päivän
olla ilman, mutta halusin seuraavana päivänä
lähteä heti pois, että ehtisin soittaa.
Mitä mieltä ootte tämmösestä? Nimittäin nyt jos
mulla olis suhde niin mä melkeen laittasin soiton
ja harjottelun etusijalle. Siinä on mun
tulevaisuus kiinni suurimmaks osaks.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minä ainakin loukkaantuisin verisesti, jos
sanoisit noin minulle!
Aikaa on aina, kun sitä järjestää!
Sitä mitä haluaa, niin sille järjestää aikaa.
jos seurustelee, niin on oltava valmis siihen,
että "uhraa" aikaa myös sille kumppanille.
ajankäyttö on vain järjestelykysymys, kuten
edellinenkin vastaaja totesi.
toisaalta oma tulevaisuus on aina oma tulevaisuus
ja siihen kannattaa panostaa. tulevaisuus on
pysyvä, toisin kuin ihmissuhde, joka voi loppua
lähes koska tahansa. jos tahtoo panostaa
tulevaisuuteensa täysillä, kannattaa harkita sitä
ihmissuhdepuolta kahteen kertaan.
ítselläni on omassa parisuhteessani sellainen
tilanne, että sulhaseni lähtee opiskelemaan eri
paikkakunnalle unelmiensa alaa. tottakai
toivoisin, että voisimme olla ja asua yhdessä,
mutta minulla ei totisesti ole oikeutta kieltää
häntä lähtemästä viereltäni! opiskelussa on hänen
tulevaisuutensa, siitä hän tulee elättämään
itsensä. minäkin olen hänen tulevaisuutensa,
mutta en varmasti kauaa, jos kahlitsen hänet
omiin toiveisiini. myös minulle on omia unelmia
elämän varalle (haluan ulkomaille vaihto-
opiskelemaan), enkä halua, että mieheni on
esteenä niiden toteuttamiselle! emme omista
toisiamme, meillä ei ole oikeutta kieltää
toisiamme elämästä. yhdessä jatketaan silti ja
tiiviisti, mutta eri paikkakunnilla. meillä on
loppuelämämme aikaa asua toistemme kanssa ja
kyllästyä toistemme pärstiin.
että tällasta. ehkä hieman sivussa alkuperäsestä
kysymyksestä, mutta pointti on sama.
Niin eli kai sitä vähän sitä aikaa sille/niille
naisilleki riittää... Ja kyllähän sitä muutkin
harrastaa jotain mistä tykkää mutta silti riittää
aikaa muihinki juttuihin...
itseasiassa mitä aikasemmin osaa perusasiat sitä
paremmaksi tulee. Ja nuorempana oppii helpommin.
ei ole mitään toivoa päästä mihinkään
opiskelemaan musiikkia jos ajattelee, että kyllä
sitä myöhemmin ehtii.
Asian ydinhän oli: aikaa voi hankkia kummallekin
"harrastukselle"... Eli en usko että aikaa ei
riittäisi kummallekin, paitsi jos se sun tyttös
ei oo joku joka haluu kaikki sun ajat itelleen...
soittaminen on vähän eri asia. Jos aijot
ammattimuusikoksi.
Mun pikkuveli soittaa niinku piru ja sillä
riittää naisia koko kylälle!!! Sekin menee
varmaan johonkin musiikkilukioon jos muut
arvosanat (esim. matikka) riittää...
Mutta soittaa se osaa.
Jotkut tietenkin oppii hitaammin ja jotkut
nopeemmin...
ei kenelläkään ole oikeutta pyytää sua lopettamaan
soittamista. Se on osa sinun persoonaasi, kun taas
toinen ihminen ei ole. Mutta ei kai kukaan koko
päivää soita, meinaan että onhan meillä
"aikuisillakin" duunia 8-16 tai 9-17 ja muita
velvollisuuksia sen päälle ja silti jostain välistä
löytyy aina tunti, pari rakastetun tapaamiseen?
Katriina on kyl oikeessa. Mäki loukkaantuisin jos
tyttö pistäis harrastuksensa mun edelleni. Aikaa
löytyy jos sitä vain viitsii järjestää. Ehkä sun
on parempi unohtaa ihmissuhteet niin pitkäks
aikaa kun keskityt pääasiallisesti soittamiseen,
sillä harva jaksaa olla "toissijainen".
Toista ihmistä ei voi omistaa, eikä saa kahlita,
mutta toinen ihminen ei saa kuitenkaan olla
mikään hätävara jota tavataan vain silloin kun
itselle sopii. Itse olen koulussa noin kello 8-
16, jonka jälkeen urheiluharrastukseni vie
jokseenkin paljon aikaa. Silti minulla on aikaa
tavata myös omaa kultaani ja viettää hänen
kanssaan aikaa. Ajan käyttö on vain
järjestelykysymys, oikeasti.
*hymy*
En näe tuossa ongelmia.
Musiikki on sulle elämä ja jos kerta osaat
soittaa, käytä sitä hyväksesi ja soita.
Raa'asti sanottu, mutta tyttöystävän saa laittaa
toiselle sijalle. No, näin mä tein mun kundille.
Mulle hevoset on henki ja elämä.
Kundi lähtee kävelee, kun sanoin, että asia on
näin, mä teen duunia hevosten kanssa paljon ja
jos ei sitä kestä saa kävellä ovesta ulos.
Ja tietysti... onhan se järjestelykysymyskin,
mutta näin minun kohdallani.
Jos tyttöystävä mukautuu siihen ja ymmärtää sen
että mitä tulevaisuudelta haluat niin miksikäs
suhde ei toimisi?Ammatti menee monilla
parisuhteen edelle.