Mitä mieltä olette teiniäideistä? Useimathan on
tulleet vahingossa mutta on niitä
tarkoituksellakin... Itselläni on jo vuoden ajan
ollut vauvakuume... ajattelin että kun olen
käynyt lukion loppuun niin olisi hyvä pyöräyttää
pienokainen?
tulleet vahingossa mutta on niitä
tarkoituksellakin... Itselläni on jo vuoden ajan
ollut vauvakuume... ajattelin että kun olen
käynyt lukion loppuun niin olisi hyvä pyöräyttää
pienokainen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
mullakin oli tuo vauvakuume jo pitkään, ja
sittenkun otin asian puheeksi ihan tosissani,
kihlattuni oli samaa mieltä..niinpä meillä nyt on
käynnissä tuo perheenlisäys-projekti..
monet ihmiset on tyrmänneet ajatuksen kuin
seinään, että olen hullu, kun haluan
lapsen/lapsia näin nuorena.
olen 18 ja kihlattuni 22, ja koska me molemmat
haluamme lasta, ei mielestäni siihen ole estettä.
oma kantani siis on positiivinen.
mullekin on joskus elämäni aikana käynyt vahinko,
ja abortti tehtiin.
sitten kihlattuni kanssa meidän suhteen
alkuaikoina kävi samoin, tosin aborttia ei sillon
ajateltu, mutta sain keskenmenon. molemmat oli
vilpittömästi pahoillaan, ja ystävät myös.
nyt kun on oma koti, lemmikkejä, ja rahapuolikin
kutakuinkin kunnossa, tuntuu siltä että lapsi
olisi tervetullut.
pistää vaan kummasti mietityttämään millaisella
18-vuotiaalla on rahapuoli ja kaikki kunnossa
että voi kakaran hankkia?!
millaisiin oloihin lapsi syntyis ja oletko sä
valmis äidiks..onko sulla vakituinen jätkä?
vakituinen duuni?muutenkin asiat kunnossa?
jos vastasit yhteenkin kysymykseen ei,niin et ole
vielä valmis..lapsi tarvitsee kasvaakseen hyvän
ja turvallisen ympäristön j kypsät
vanhemmat..huom:molemmat vanhemmat!!
mun mielestä teiniraskaudet on ihan ok,mun yks
frendi on 86 ja synnyttää elokuussa 18vuotiaalle
jätkälleen..tiedän,et nyt monet kelaa,et nyt ei
oo kaikki kunnossa,mut ne kaks on onnellisemmat
ihmiset,ketä mä oon koskaan nähny yhdessä!
ja toisaalta,jos saa lapsen joskus 20-
vuotiaana,niin sitten on taas vapaa 35-
vuotiaana..mut muista tehä väh.2,ei oo kiva olla
ainut lapsi!=/
"Jos saa lapsen joskus 20-vuotiaana, niin sitten
on taas vapaa 35-vuotiaana" Hah, vapaa mihin??
Lapsi sitoo, vaikka lapsi oliskin kasvanut jo
melkein aikuiseks, et sä voi enää silloin olla
mitenkään VAPAA. Mä en kannata lapsentekoa noin
nuorena, sillä mieli saattaa muuttua vielä moneen
otteeseen. En usko, että kovin nuori voi olla
kypsä äidiksi. Ovatko unelmat elämästä
toteutuneet vielä silloin niin, ettei
vapaudenkaipuu, kokemuksenkaipuu,
NUORUUDENKAIPUU, iske enää missään
elämänvaiheessa? Järki käteen. Olkaa nuoria
vielä!!
Jos vauvakuume vaivaa vielä parikin vuotta ja
raha-asiat ovat kunnossa, vierellä on se herra
Oikea, jonka kanssa vietetään loppuelämä, on oma
koti ja kaikki muukin on kondiksessa sitten asiaa
voisi harkita. Kannattaa käydä juttelemassa
asiasta vaikka perhesuunnitteluneuvolassa tms. ja
pohtia asiaa monelta kannalta, ennen kuin tekee
päätöksen teiniäidiksi ryhtymisestä!!! Kaikkea
hyvää elämässä eteenpäin!!!
vapaa bailaamaan!!Jos saa lapsen 20-
vuotiaana,niin kun ite on 30,lapsi on 15..ei sitä
sillon enää tartte vahtia,se voi vaikka olla
joskus yksinkin illalla,kun äiti lähtee
bailaamaan..en mä meinaa vapaudella sitä,et on
vapaa menemään ja tulemaan miten tykkää ja millon
vaan,mut on kuiteskin melko vapaata..ja mun
mielestä,jos äiti on kykenevä äidiksi,on se aina
vaan parempi,mitä nuorempi se on..(en nyt meinaa
15-vuotiaita)se ymmärtää paremmin jne..
ja tästä asiastahan voi riidellä,mut se ei johda
mihinkään,tää on mielipidekysymys..!
Mielestäni iällä ei ole NIIN suurta merkitystä
lapsen saannissa, vaan tärkeämpää on
vanhempien/vanhemman elämäntilanne. Itselleni
iskee myös usein vauvakuume, mutta yritän selvitä
siitä ajattelemalla järjellä. Älä säkään anna
tunteen viedä mukanaan, vaan mieti ootko varmasti
valmis äidiksi. Ootko valmis jäämään kotiin
itkevän vauvan kanssa, kun kaikki kaverit on
menossa bailaamaan? Millä elätät itsesi ja
vauvan? Onko isäehdokas niin varteenotettava,
että kestäisit häntä loppuelämäsi? Lapsi on
kuitenkin ikuinen side kahden ihmisen välillä...
Vauvoja ei tehdä pelkän vauvakuumeen takia. Pitää
ajatella vauvankin etua. Se vaatii hyvän ja
turvallisen kasvuympäristön. Mieti näitä asioita
ihan järjen kanssa, ja jos susta sitten vielä
tuntuu siltä, että vauvan "pyöräyttämiseen" ei
ole mitään esteitä, niin ei muuta ku anna mennä
vaan ja tsemppiä!
Sä et tiedä mitä on edessä, ei lapsi ole aina
vaan "kiva juttu". Mä olen itse hoitanut kuusi
päivää kuumeista poikaa ja vihdoin sain
antibioottikuurin sille, samaan aikaan ollaan
yritetty muuttaa omaan asuntoon, ja kämppä on
aika sekainen, pojan isi uhkailee meitä eikä
suostu kirjoittamaan elatussopimusta että saisin
elatustukea, joten siitä lähdetään nyt oikeuteen
taistelemaan.
Onhan äitiydessä ihanatkin puolensa, mutta mieti
vielä vähän. Mä olen itse nyt seitsemäntoista, ja
poika kohta vuoden ikäinen. Mä rakastan lastani
ja huolehdin kyllä siitä, mutta itse tuntee
itsensä väsyneeksi kun kaikki ongelmat rysähtävät
niskaan samaan aikaan.
Kauan olet ollut tulevan isän kanssa yhdessä?
Kannattaa miettiä sitä, tunnetko ihmisen
kunnolla, ja tuleeko se juttu kestämään 100%
varmasti. jos teistä kuitenkin siltä tuntuu, niin
onnea vaan yritykseen, sillä eihän se välttämättä
heti tärppää :)