Minulla on ongelma. Tapasin miehen, ystävystyin.
Huomasimme olevamme sieluntovereita, ymmärsimme
toisiamme siinäkin missä muiden hermot menivät.
Jossakin vaiheessa paljon, paljon myöhemmin tuli
kuvioihin muutakin, ja se kai säikäytti molemmat.
Minä pystyin käsittelemään asiaa ja miettimään,
olisinko valmis enempäänkin. Osasin arvostaa
sitä, miten hyvä ystävä minulla oli, ja ymmärsin
sen, miten hyvin sopisimme yhteen. Miehelle
kelpasi kaikki erittäin hyvin, kunnes ensimmäisen
kerran puhuimme asiasta. Sitä ennen molemmat
olivat hyvin hiljaa, emmekä edes myöntäneet että
enempää oli edes menossa.
Joten siis keskustelimme minun aloitteestani, ja
mies kielsi kaiken. Väitti, ettei meillä ole
ikinä mitään ollutkaan, ja että tunteeni häntä
kohtaan olivat suuri yllätys. Jossakin vaiheessa
hän tiedotti minulle myös, etten ole hänelle
hänen muita tuttujaan kummempi. Tämän kuitenkin
kielsi myöhemmin.
Sen jälkeen välejä ei ole ollut. Mies on ottanut
kannan, että hän ei osaa olla kanssani, kun olen
kerta hänestä kiinnostunut. Omia tunteita ei
kuulemma ole. Tapaileekin jotakuta toista.
Minä pystyisin kaiken ymmärtämään, jos tietäisin
varmasti ettei hänen puoleltaan mitään ole
todellakaan ollut. Ongelmana vain se, että tiedän
hänen olevan ihminen, joka ei tee
mitään "harkitsematonta" jos eivät tunteet ole
mukana. Miksi sitten minun kanssani? Miksi sitten
särki minun sydämeni? Onhan tätä miestä kyllä
satutettu. Olenko minä vain koston välikappale,
välitti minusta tai ei?
Huomasimme olevamme sieluntovereita, ymmärsimme
toisiamme siinäkin missä muiden hermot menivät.
Jossakin vaiheessa paljon, paljon myöhemmin tuli
kuvioihin muutakin, ja se kai säikäytti molemmat.
Minä pystyin käsittelemään asiaa ja miettimään,
olisinko valmis enempäänkin. Osasin arvostaa
sitä, miten hyvä ystävä minulla oli, ja ymmärsin
sen, miten hyvin sopisimme yhteen. Miehelle
kelpasi kaikki erittäin hyvin, kunnes ensimmäisen
kerran puhuimme asiasta. Sitä ennen molemmat
olivat hyvin hiljaa, emmekä edes myöntäneet että
enempää oli edes menossa.
Joten siis keskustelimme minun aloitteestani, ja
mies kielsi kaiken. Väitti, ettei meillä ole
ikinä mitään ollutkaan, ja että tunteeni häntä
kohtaan olivat suuri yllätys. Jossakin vaiheessa
hän tiedotti minulle myös, etten ole hänelle
hänen muita tuttujaan kummempi. Tämän kuitenkin
kielsi myöhemmin.
Sen jälkeen välejä ei ole ollut. Mies on ottanut
kannan, että hän ei osaa olla kanssani, kun olen
kerta hänestä kiinnostunut. Omia tunteita ei
kuulemma ole. Tapaileekin jotakuta toista.
Minä pystyisin kaiken ymmärtämään, jos tietäisin
varmasti ettei hänen puoleltaan mitään ole
todellakaan ollut. Ongelmana vain se, että tiedän
hänen olevan ihminen, joka ei tee
mitään "harkitsematonta" jos eivät tunteet ole
mukana. Miksi sitten minun kanssani? Miksi sitten
särki minun sydämeni? Onhan tätä miestä kyllä
satutettu. Olenko minä vain koston välikappale,
välitti minusta tai ei?
Vastaukset 3
Vanhimmat
älä roiku, sinun kaltaisesi ihmisen ansaitsee joku
muu
Ihmisen mieli on arvaamaton..Muuta en osaa sanoa..
että se mies pelkäsi tunteitaan..pelkäsi myöntää
niitä itsellensä,saati sitten sulle..niinpä,kun
sinä uskalsit ottaa niinkin aran asian
esille,jota hän ei ollut selvittänyt edes
itselleen,hän todennäkösesti pelästyi..ja niinpä
vetäytyi kuoreensa..eli hän ei halua enää olla
sinun kanssasi väleissä,koska ehkä pelkää,että
sinä (tai hän itse!!)huomaa hänen tunteensa sua
kohtaan..
tai sitten sillä ei vaan yksinkertasesti ole
mitään tunteita ja on vain sika..eli ei ole munaa
keskustella enää,kun sai tietää,että sinulla on
tunteita häntä kohtaan..
joo tuli nyt aika karskisti ilmastuu,mut en jaksa
alkaa hioo..=)