Mä seurustelen itseäni vuotta vanhemman jätkän
kanssa. Ollaan nyt seurusteltu pari kuukautta.
Tämä jätkä on sillä tavalla hieman "ujo". Ehkä
hieman väärä sana, mutta kuitenkin sellainen,
että ei oikein tee aloitteita ja hän itsekin
myöntää, että on hieman huono päättämään asioista.
Nyt musta kuitenkin tuntuu, että mä johdan koko
meidän suhdetta. Siis että mä saan aina kysyy,
että tavattasko huomenna tms. Siis tämä jätkä
kyllä haluu tavata mut, se on aivan ihana kun
nähään, mutta mua vähä ahistaa tuo, että se olen
aina MINÄ joka pyytää jonnekin... Ja MINÄ joka
kysyy kuulumisia!
Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia ja mitä
mun kannattas tehdä? Tämä vähän häiritsee mua
itseäni, vaikka ei se tätä jätkää tunnu
häiritsevän... Ja se sanoo kyllä välittävänsä
musta ja meillä menee muuten hyvin! Eli en
haluasi antaa tämmösen jutun sotkea mitään eli ei
oikein innosta ruveta valittamaan hänelle asiasta.
Ja soittaa hän, jos on sovittu, että hän soittaa
esim. missä tavataan...
kanssa. Ollaan nyt seurusteltu pari kuukautta.
Tämä jätkä on sillä tavalla hieman "ujo". Ehkä
hieman väärä sana, mutta kuitenkin sellainen,
että ei oikein tee aloitteita ja hän itsekin
myöntää, että on hieman huono päättämään asioista.
Nyt musta kuitenkin tuntuu, että mä johdan koko
meidän suhdetta. Siis että mä saan aina kysyy,
että tavattasko huomenna tms. Siis tämä jätkä
kyllä haluu tavata mut, se on aivan ihana kun
nähään, mutta mua vähä ahistaa tuo, että se olen
aina MINÄ joka pyytää jonnekin... Ja MINÄ joka
kysyy kuulumisia!
Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia ja mitä
mun kannattas tehdä? Tämä vähän häiritsee mua
itseäni, vaikka ei se tätä jätkää tunnu
häiritsevän... Ja se sanoo kyllä välittävänsä
musta ja meillä menee muuten hyvin! Eli en
haluasi antaa tämmösen jutun sotkea mitään eli ei
oikein innosta ruveta valittamaan hänelle asiasta.
Ja soittaa hän, jos on sovittu, että hän soittaa
esim. missä tavataan...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Haluaisin painottaa sitä asiaa että keskustelkaa
kummppaninne kanssa jos on ongelmia mitkä
häiritsevät :) Kesksutella voi ilman että
valittaa..Sano hänelle jotain että sinua vaivaa
se asia jne..
En oikeasti haluasi vaivata häntä asialla... Kun
sitten se menee siihen, että hän tekee asioita
mun pyynnöstä... Siis se tuntuu sitten
ns. "velvoitteelta"... Äh, vaikeeta...
sellainen juttu että kyselet aina häneltä että
mitä hän haluaisi?Siis ei nyt aina mut
silleen..vaikeasti sanottu mutt... :)
kokeilepas kerran tehdä niin,että et
kysykään,että nähdäänkö huomenna ja seur.päivänä
et soita ollenkaan..kyl se soittaa ja jos ei,niin
odotat,kunnes puhelin soi!:)
mulla oli sama juttu mun jätkän kaa..mut
niinpäin,et mä en koskaan sanonu,enkä
soittanu..mutku se vaan meni niin,niin mä pidin
itsestäänselvyytenä,et se soittaa..no sit yks
kaunis päivä se ei soittanukaaan ja johan siinä
meni nii paniikkiin,et mitäs on tapahtunu,että
soitin..ja kysäsin,miks et oo soittanu..se
vastas:"no miks mun pitää olla aina se joka
soittaa ja haluu nähä?"siitä päivästä lähtien mä
soitin myös..=)
kokeile!=)
Noh en nyt tiiä kannattaako siitä rueta hirveesti
valittelemaan,mulla nimittäin oli tollanen
samanlainen tapaus.Välillä se kyllä ärsyttää
ettei jätkä voi kysyä mitään et miten sul menee
tai sellasta?vaa jos tosissaan välität siitä
pojusta nii ei se maailma siihen kaadu..
Koita kestää..!!
Mun poikaystäväni oli samaa sorttia silloin kun
alettiin oleen yhdessä. Ajan myötä, kun jaksoin
vain yrittää pitää keskustelua yllä niin
poikakaverinikin muuttui puheliaammaksi.
Rakkaitaan voi näet joskus hieman "kasvattaa".
Nyt ollaan seurusteltu jo kauan ja ollaan
kihloissa. Nykyään hiljaisempi osapuoli olen jopa
minä.
No meillä ei ole se ongelma, etteikö jätkä
puhuisi! Kyllä puhuu ja minä olen se hiljaisempi
aina välillä, mutta sillon ollaanki yhdessä. Mun
jätkän osalta on vaikeeta tää yhteydenpito
muuten...
Ihan samanlaisia kokemuksia on myös mulla.
Seurustelin 5 vuotta sitten 2 kuukautta mua pari
vuotta nuoremman tytön kanssa. Se oli mun
ensimmäinen vähän pitempi suhde ja luulen että se
oli myös tälle tytölle ensimmäinen vakavampi
suhde.
Ihan niinkuin säkin niin mäkin olin ainoo
osapuoli joka teki ns "töitä" suhteen eteen. Sen
2 kuukauden aikana se tyttö teki vain yhden
alotteen sille että tavattas. Mä soitin aina
sille ja se ei koskaan soittanut mulle. Se ei
koskaan tehnyt alotetta sille että halattas,
suudeltas jne. Mä tein kaikki alotteet ja kyl se
aina lähti mukaan kun tein jonkun alotteen ja
tykkäs siitä kaikesta mutta koko ajan enemmän ja
enemmän mua alko häiritsemään se että mä tein
kaikki alotteet.
Kieltämättä se tyttö oli aika ujo ja hän ei
puhunut ollenkaan omista tunteistaan. Mä kerroin
hänelle mun ajatuksia elämästä ja rakkaudesta
saamatta mitään palautetta, se oli aina vain
hiljaa ja kuunteli.
Kun huomasin sen että hän ei puhunut itsestään ja
omista tunteistaan ollenkaan niin kysyin häneltä
miksei hän juttele noista asioista ollenkaan. Hän
sanoi että hänen on tosi vaikea jutella niistä
asioista. Mä vastasin siihen että en painosta sua
kertomaan niistä jutuista vaan voidaan sitten
jutella niistä kun susta itsestä tuntuu siltä.
Myöhemmin kun mua alko todella häiritsemään se
että hän ei puhunut ollenkaan niin tein sen
virheen että aloin painostamaan häntä kertomaan
tunteistaan. Sen jälkeen hän alkoi ottamaan
etäisyyttä muhun ja ennenpitkää hän lopetti
suhteen.
Mä välitin ja arvostin häntä paljon ja kerroin
sen hänelle monta kertaa mutta hän ei koskaan
sanonut pitävänsä minusta. En koskaan saanut
tietää mitä hän tunsi mua kohtaan vai tunsiko
koskaan mitään. En ymmärrä miksi jatkoin suhdetta
omalta kohdaltani noinkin pitkään koska en saanut
koskaan mitään vastakaikua tunteilleni. Tykkään
sellasista hieman ujoista ja rauhallisista
tytöistä ja hän oli juuri sellainen. Ja ehkä myös
olin vain niin ihastunut hänen ulkonäköönsä.
Hän oli tosiaan mun ensimmäinen pitempiaikainen
tyttöystävä vaikkei oltukkaan yhdessä kovin
kauaa. Opin tosta suhteesta paljon ja en varmasti
enää tee samoja virheitä kuin aikasemmin. Mulla
ei oo mitään pahaa sanottavaa tästä tytöstä ja
ollaan edelleen ystäviä ja joskus jopa
soitellaankin. Mä en vain ollut oikea ihminen
hänelle ja toivon että hän on löytänyt sellaisen
ihmisen joka tekee hänet onnelliseksi.
viimesimmässä ja toistaseks pisimmässä suhteessa
oli aluks vähän toisin päin. Tyttö teki alotteen
seurustelun alottamisen, ensimmäisen suudelman ja
seksinkin suhteen. Kuitenkin jonkun aikaa suhteen
alun jälkeen se alkoi mennä siihen, että se olin
lähes aina minä, joka meni tytön luokse (etä-
suhde) ja minä joka soitin tai yritin sopia
milloin hän voisi soittaa. Kyllähän mä sen
huomasin jo sillon, mut en antanu hirveemmin
häiritä. Suhde sitten kesti niin pitkään kuin
kesti ja päättyi siihen että tyttö pisti poikki
reilun puolen vuoden jälkeen. En mä sit tainnu
sille missään vaiheessa sanoa että asia häiritsi,
mut näin jälkeenpäin ajateltuna olis ehkä voinut
puhua asiasta tai antaa hänen itse huomata kuten
toi just a girl tossa ehdotti. Se vois kyl olla
tehokkain tapa...
Tää auttaa mua tosi paljon, kun tietää mitä
toiset on kokeneet jne...
Kun itseä pelottaa tehä mitään, jos se meneekin
pieleen ja mä välitän tästä jätkästä sanoin
kuvaamattoman paljon.
Mut ehkä mä vaan en ota siihen yhteyttä, ehkäpä
se sitten soittaa mulle... Luulisin ainakin,
koska ainakin se antaa ymmärtää, että välittää
musta =)