Mikä on hienoin kohteliaisuus, minkä olet saanut kuulla?
Minun isäni sanoi minulle kerran, että jos hänellä olisi minun aivoni, hän olisi miljonääri.
Minun isäni sanoi minulle kerran, että jos hänellä olisi minun aivoni, hän olisi miljonääri.
Hienoin kohteliaisuus
Klaudia
344686
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
..eräs ihminen sanoi minulle, että olen aikuisin hänen kohtaamansa ihminen.
...sanoi minulle kerran että minulla on hyvä sydän.
... minulle sanottiin, että muistutan etäisesti oikeaa naista. Siitä jäi hyvä mieli.
on satanu elämän aikana niin paljon eri sortin kohteliaisuuksia, notta viitti tässä niitä ruveta luettelemaan.
Ehkä ny yhen voisi todeta. Meinaan kun aikaan toi Linttonin Billi oli pressana, niin Einari kirjooootti Billi-boille ja Hillarille kirjeen. Niin sitten tasan kuukauden kuluttua tuli takas kirje White Housen kirjekuoressa ja kirje alkoi:
"Mr. Einari ...
Osoite
Dear Einari:
Teksti
Sincerely
Bill Clinton"
Ja ihan oli omakätisesti tökänny Billi-boi nimensä alle.
Sitten oli mukana myöskin valokuvat Billi-boista, Hillarista ja Valkoisesta Talosta. Henkilökuvien takana oli esitelty kummankin urakehitys.
Einari voiskin arvuuttaa sen White Housen valokuvan takana olevan informaation pohjalta likkoja, notta arvakkaappas montako
1) huonetta
2) kylpyhuonetta
3) takkaa on
White Housessa?
Kaikista lähimmäksi arvannut saa Einarilta lämpösen ja märän pusun poskelle, jos satutaan joskus livenä rehvaamaan.
on tullu arvauksia.
Ujous pois Roosmariit!
Jos joskus kuulee jotakin hyvää itsestään, mieli pysyy tosi pitkään hyvänä. Pitäisikin muistaa useammin sanoa kivoja asioita työkavereille, ystäville...
Minä sain kerran välillisesti, kolmannen henkilön välityksellä kuulla, että minusta oli puhuttu hänelle niin ihanasti, ettei hän ollut ikinä vielä kuullut kenestäkään puhuttavan niin. Olin tosi otettu.
Kerran eräs arvostamani henkilö sanoi minulle yllätyksekseni, että hän arvostaa minun ammattitaitoani. VAU! Muistan ne sanat loppuelämäni ja saan niistä voimaa huonoina hetkinä.
Sain kuulla olevani ulkonäöltäni ja luonteeltani enkeli...se kuullosti hyvin kauniilta.
Eräs nainen sanoi minulle että olen täydellinen paketti:hyvännäköinen,arki sujuu hyvin ja seksi fantastista.. Tietysti olin otettu noista sanoista.
Sain kuulla naiselta olevani kaunein hänen tapaamansa ihminen.
on kerran sanottu jumalaiseksi naiseksi.
Minul o joskus sanottu, että olen hyvä ja rehellinen ihminen.. ..ja lihaksikas.
Kuinka nuo sitten ihan oikeasti pitänevät paikkaansa..
Kerran eräs minuun rakastunut sanoi, että kun minä kävelen, minun askeleeni ovat kuin naurua. Minusta vertaus oli ihana, sopi siihen tilanteeseen ja sen ihmisen sanomaksi. Tuli tunne, että merkitsen hänelle aika paljon, kun hän näkee liikkeenikin noin kauniilla tavalla.
...jonka sattuneista syistä sain vasta tänäaamuna, ja siinä teksti; olet parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut....
se oli paljon ihmiseltä, joka ei turhia lepertele! :))
..sillä juuri tuollaisen ihmisen sanat koskettavat eniten.
Esim. omiin sanoihini kukaan ei kiinnitä edes huomiota, kun päivät päästään kehuskelen ja ihastelen ympärilläni olevia ihmisiä..:) Vaikka en minäkään koskaan sano positiivisia asioita turhaan. Ehkä ympärilläni pyörii vaan niin mahtavaa porukkaa..;)
Tuon voisi kyllä ottaa myös loukkauksena, ellet sitten itse ole rikas. ("Jos sinulla on miljoonäärin aivot, niin miksi sitten et ole miljonääri?")
:-)
Tulipa vaan mieleen...
Kyllä sen kuuleminen sai minutkin mietteliääksi, mutta pidän sitä kuitenkin kohteliaisuutena. Tarvitseeko kaikkien olla miljonäärejä? Mitä iloa siitä on? Raha tuo huolia. Nytkin on veroilmoitus tekemättä ja tarvittavat kuitit kateissa.
Joku joskus sanoi, että ei raha onnea tuo, mutta mukavampihan se on Porschessa porata kuin ruuhkabussissa.
No vakavasti ottaen, tuskinpa raha onnea tuo, mutta kyllä sen puute yksi kettumainen murheenkryyni vaan on.
No enpä tiedä. Minä en tykkää Porchesta enkä ruuhkabusseista, mutta valitsisin kuitenkin jälkimmäisen. Minä itken kävellessäni yksin pitkin öisiä katuja. Itken sitä, ettei minulla ole tarpeeksi rahaa... Ja olen onnellinen, ettei sitä ole liikaa.
"No vakavasti ottaen, tuskinpa raha onnea tuo"
ei voi ostaa marketin hyllyltä. Muuten kaikki Nokian optiomiljonäärit olisivat todella onnellista joukkoa. Mutta eivät ole. Einarilla on vähän linkkiä sinne suuntaan.
PS. Einari ajelee Mersulla.
Ei voi olla totta, että joku osaa olla näinkin negatiivisesti ajatteleva:( Jestas sentään!!
Oletko puolestasi ajatellut, että aivojaan Klaudia voi käyttää muuhunkin kuin rahan tekemiseen.
marmot....haloo, onko ketään kotona????
..kyllä isäsi lausui hienon kohteliaisuuden.
Eihän kohteliaisuus ole sama asia kuin tunnustus tai tosiasian myöntäminen. Se on "vain" kohteliaisuus, vai miten on?
Tuon kohteliaisuuden kuuleminen isältäni sai minut aikanaan todella ilahtumaan ja ajattelemaan. Mitään yhtä hyvää kohteliaisuutta ei mieleeni tule, vaikka onhan niitä kuultu muitakin.
Pitäisi arvostaa enemmän niitä ihmisiä, jotka jaksavat lausua kohteliaisuuksia. "Kaunis kiitos kohteliaisuudesta" on paikallaan ja ilahduttaa varmasti toistakin!
Pitäisi arvostaa kohteliaisuuksia ja osata antaa niitä. Pakko tunnustaa, ettei oikein suju minulta. Tulen heti epäluuloiseksi (mitä se nyt yrittää). Alan tarkkailla, makeileeko se.
Antaminen on vielä vaikeampaa. En osaa (enkä halua) heittää mitäänsanomattomia kohteliaisuuksia, vilppi paljastuisi heti syyllisestä naamastani. Näytän varmaan hieman nolostuneelta silloinkin, kun olen tosissani. Tai hämilliseltä, miten sen nyt ottaa.
Minusta kiitoksen ja tunnustuksen antaminen on hieman eri asia kuin kohteliaisuudet. Nämä irtoavat minultakin aika sujuvasti, pystyn myös vastaanottamaan silloin, kun tiedän niiden jokseenkin pitävän kutinsa.
Oma perhe rakastaa ja kehuu, rakastuneet rakastavat ja kehuvat, se on suloista, mukavaa, ihanan puolueellista vuodatusta. Ilman sellaista, edes aika ajoin, olisi kurjaa. Mutta edellä kuvaamaani taustaa vasten "puolueettoman" tahon tunnustus yllättäen saatuna, mutta vilpittömänä jää mieleen lämmittämään. Niinkuin esimiehen kannustava kehu, työkaverin aito pahoillaan olo, kun ei enää tavata, sellaista..ja, no, pitkä katsekin, vähän, jos se jää siihen. Miehillä harvoin jäi siihen silloin nuorempana, harmitti suoraan sanoen (taas joku reppana riesana).
Klaudia, isäsi todennäköisesti tarkoitti, mitä sanoi, ei se ollut pelkkä kohteliaisuus. Päättelen näin siitä, miten olet kuvannut isäsuhdettasi. Isäsi on ollut ilmeisen vaativa eikä varmaan turhia höpissyt. Aiheellista iloita siitä.
"Klaudia, isäsi todennäköisesti tarkoitti, mitä sanoi, ei se ollut pelkkä kohteliaisuus. Päättelen näin siitä, miten olet kuvannut isäsuhdettasi. Isäsi on ollut ilmeisen vaativa eikä varmaan turhia höpissyt. Aiheellista iloita siitä."
No enhän minä näköjään osannut vastata edes omaan kysymykseeni.
..ja vilpitön kohteliaisuus on samalla tosiasia ja tunnustuskin.
Kuka aina voisi ottaa kohteliaisuuksia vakavasti. Niiden kuuleminen voi silti nostaa itsetuntoa ja piristää mielialaa, vaikka niihin ei aina osaisikaan reagoida mitenkään erityisesti. Minäkin usein ajattelen vain, että kunhan vaan on kohtelias... Sehän tekeekin kohteliaisuudesta oikein hyvän, kun joku sanoo jotakin ihan tähtitieteellistä itsestä, mitä ei ikinä olisi tullut ajatelleeksikaan. Niin kuin nyt tuo minunkin isältäni saama kohteliaisuus. Se yllätti minut perusteellisesti, menin sanattomaksi.
Jokainen ihminen on kohteliaisuuksien arvoinen. Niitä ei aina jaella ihan turhasta, jos ei aiheestakaan. Sanotuilla ja sanomattomilla sanoilla voi olla joskus merkitystä.
..mäkin tunsin kerran......!
..ja sitten näin kerran vilaukselta....!
kävi lokakuussa pissalla Nokian pääkonttorin vessassa siinä Kehä I:n päässä.
Einarilla on vähän linkkiä sinne suuntaan.
eräs sanoi minulle että miten jossakin ihmisessä voikin olla kaikki noin kohdallaan...
..sanoi, et oon meistä siskoksista järkevin ja älyä riittäis vaikka mihin. Jännää, koska oon nuorin ja peruskoulunkin kesken jättäny. Parasta on kuitenki se, ku 3v kummipoju kiipee ryminällä sylii ja sanoo "sä oot mun paras kaveri"
Taiteilija Timo Sarpaneva sanoi minulle, että harvoin naisessa yhdistyy sekä äly, että kauneus, mutta että minussa niin tapahtuu...
Kiitos vaan, vieläkin lämmittää.
kesäiltapäivänä kävelin parkkipaikalla autoa kohti. Minut pysäytti anteeksipyydellen iäkäs herrasmies. Hän sanoi: teillä on niin upea vartalo, että pitäkää tuo paino. Tämän jälkeen hän toivotteli hyvää päivänjatkoa ja poistui.
Spontaanimpaa ja vilpittömämpää kohteliaisuutta saa hakea. Tuli tosi hyvä fiilis loppupäiväksi!
Kuusitoistavuotias poikani halasi ja sanoi, että olen maailman paras äiti! :)
Kävelin vappuna kadulla kun eräs nuori mies pysäytti minut ja kysyi, voisinko tehdä hänelle palveluksen. "Millaisen palveluksen?" kysyin epäluuloisena. "Pysykää aina noin kauniina", oli vastaus. Hän jatkoi matkaansa ja minä omaani, mutta hymy säilyi kasvoillani koko illan.