kertokaas

Tosiaan, ei sitä kultaa etsimällä löydä!
Se tulee vastaan silloin kun sitä vähiten
odottaa, olehan varovainen! :))
Omaa tarinaani en ala tässä kertomaan, liian
henk.koht. ja haluamme pitää sen tilanteen
itsellämme.
Tsemppiä! :)

mä löysin omakultani rippileiriltä!me tulimme
kamalan hyvin juttuun ja et voi tietää miten
ihanalta tuntu huomata että hänen ksoketuksensa
saa punan poskille!tuli kyllä vähän syntinen olo!
mutta leireiltä kannattaa koittaa jos ei omaa
kultaa löydy saapahan ainakin kasapäittäin uusia
kavereita!=)

ihan sattumalta,kun olin ulkona kavereiden
kanssa..seistiin jossain ja kaverini kyl tuns ne
sillee puolituttuina..no se sit käveli siihen
kaverinsa kanssa,vaihdettiin mumeroita ja siinä
se oli..olin rakastunu!=)oltiinkin yhessä 4ihanaa
kuukautta..=)

..en seurustele,mutta onhan niitä aina välillä
tarttunu mukaan vähän oudoistaki
paikoista!..esim.riparilta,koulusta ja kerran(se
tuntu jo ihan kohtalolta!!) mun kamu oli vähän
huonos kunnos ku oltiin juomas,ni sit yx mun
"puolituttu" jätkä tuli auttaa mua kantaa sitä
mun kamua ja siit se sit lähti!..sä voit löytää
kultas melkein mistä vaan ja millon vaan..onnee
yritykselle!!=)

Mun juttuni on juuri sellainen "yllättäen"-
tarina..Nähtiin kaverini luona ja ihastuin häneen
silmänräpäyksessä..poikaystäväni puolestaan oli
katsonut minua "sillä silmällä" jo pari
vuotta.. ;) siitä se sitten kehittyi hitaasti
seurustelusuhteeksi. Olimme molemmat niin ujoja
että emme oikein uskaltaneet tehdä kumpikaan
mitään vaikka tiesimme molemmat toisen
kiinnostuksen.. ;)nyt on yhdessä oltu pari vuotta
ja olemme vieläkin kuin vasta rakastuneet
(kavereilla menee välillä hermot meidän hellyyden
osoitusten kanssa..hih..)..
Mistä löytää luotettavan tyypin?!Niitähän on joka
puolella! Silmät auki! :)

..että ne oikeet luotettavat & rehelliset &
ihanat jne.. tyypit löytyvät useimmin
hiljaisemmista piireistä, toisin kuin
niistä "jokapaikan nulikoista" jotka luulevat
itsestään liikoja.
Kokemuksella puhun..mutta jokaisella oma makunsa:)

Näin ensin oman kultani bussissa, kun menin
koulusta kotiin.. Katselin häntä n. 1 vuoden ajan
bussissa ja mietin: Tos on aika hyvän näköinen
nainen, olisko mulla siihen saumoja.. Sitte meni
kesä.. Pari viikkoo koulujen alkamisen jälkeen
olimme hakemassa kavereitten kanssa olutta
nesteeltä.. Tämä viehättävä neitokainen kävelee
vastaan.. Pysähtyy luokseni.. Selittää nopealla
vauhdilla jotain, mistä en saanut mitään selvää
ja selityksen jälkeen jatkaa matkaansa.. Mietin
hetken ja juoksin perään ja nykäisin hihasta
sanoen:Voisitko sä toistaa, mitä sä sanoit? Hän
ei viittinyt toistaa mitä sanoi.. Kaverini
tulivatkin sitten sieltä nesteeltä ja matka
jatkui keskustaan tämän neitokaisen kanssa..
Juttelimme koko illan.. Sitten kun ilta läheni
loppuaan mietin: Tätä naista en päästä käsistäni
tekemättä mitään sen eteen.. Sanoin tälle
neidolle, että olen kiinnostunut siitä..
(suorasta toiminnasta olen yleensä saanut vain
turpaani, joten olen huomannut että asiasta
mainitseminen on ainoa ja oikea vaihtoehto=) Ja
hän myönsi pienen ajan päästä että hän on myös
kiinnostunut minusta.. Mutta mietti asiaa, koska
hänelle ei oltu koskaan tultu sanomaan sitä, vaan
käyty suoraan päälle.. Siitä tämä meidän yhteinen
taival alkoi ja toivottavasti ei pääty koskaan..