Rakkaus todellakin sattuu!

Totta kai sinä selviät :)
Elämä on välillä rankkaa..

siinä se taas nähtiin, ei kannata ottaa toisen
omaa.

..on nimensä veroinen" nipa neuman =) Dingoa..

En osaa omasta kokemuksestani sanoa miltä toi
kaikki tuntuu koska en oo koskaan kokenu sitä
suurta ja oikeaa rakkautta. Yhtä oikeaa lääkettä
tohon sun tilaan ei oo olemassa, mun mielestä
siihen ei auta mikään muu kuin aika. Sun täytyy
vain jutella asiasta sua lähellä olevien ihmisten
kanssa ja purkaa sydäntäsi. Sä et varmasti tuu
koskaan unohtamaan sitä kaveria ja ei sun
pidäkkään unohtaa häntä.

Jotku sanoo että hyvä tapa unohtaa entinen
seurustelukumppani on katkaista kaikki
yhteydenpito häneen. En osaa sanoa onko toi oikea
ratkaisu, joillakin se voi toimia ja joillakin
ei. Toi riippuu ihmisestä. Itse oon aina halunnu
olla vielä yhteydessä mun seurustelukumppaneihin
eronkin jälkeen mutta vain ystävänä. Aluksi se ei
oo helppoa mutta koska todella välitän heistä ja
haluan heidän parastaan niin en vain osaa enkä
halua toimia toisin.

Ajattele positiivisesti ja tee jotain uutta ja
jännittävää mitä et oo koskaan ennen tehnyt.
Usein yksin ollessa alkaa ajattelamaan surullisia
asioita ja jos sun kohdalla on näin niin sitten
kannattaa vain viettää mahdollisimman paljon
aikaa sun rakkaiden ihmisten kanssa jottet joudu
oleen yksin.

Mä oon omasta kokemuksesta huomannut että
kirjoittaminen auttaa usein kun tunnen oloni
surulliseksi. Kirjottelen rakkausrunoja ja
pakinoita ja ne vie ajatukset jonnekkin muualle,
usein kauniiseen paikkaan. Kirjoita ajatuksia
paperille ja muista säilyttää ne paperit. Niitä
voi sitten myöhemmin lukea ja muistella miten
selviydyit tuosta elämänvaiheesta.

Jotku sanoo että paras tapa unohtaa entinen on
aloittaa uusi suhde. Mä oon eri mieltä ja uskon
että aika moni jakaa mun mielipiteen. Mun
mielestä ei vain oo mahdollista aloittaa uutta
onnellista suhdetta ennenkuin aiempi suhde on
ns. "kuollut ja kuopattu". Jos lähtee suinpäin
uuteen suhteeseen ja kuitenkin on edelleen
tunteita sitä entistä kohtaan niin tekee vain
hallaa itselleen ja uudelle kumppanille.
Poikkeuksiakin tietenkin löytyy ja voi olla että
joku on löytänyt heti uuden ihmisen entisen
suhteen jälkeen.

Mutta se mitä yritän tällä kaikella sanoa on se
että jokaiseen eroon (oot itse sitten jätetty tai
jättäjä) kuuluu ns. suruaika ja se vain täytyy
jokaisen käydä sisällään läpi. Ystävät ja perhe
voivat auttaa siinä mutta sinä itse oot se jonka
täytyy tehdä se suurin ja vaikein työ.

Koita jaksaa iloita kaikista hienoista asioista
joita sun elämässäsi on toivottavasti paljon.
Hyvää jatkoa sulle!!!

Mulla oli ihana kundi ja mä olin/oon aivan
sekopäisesti rakstunut. Me tehtiin kaikkee
uskomatonta yhdessä, sellaista et mä en usko enää
kokevani kenenkään kanssa mitään samanlaista. Sit
kundi vaan ilmoitti et "meidän juttu ei
toimi", "ollaan liian erilaisia", "tää meidän
juttu ei tunnu oikeelta", "tää meidän juttu ei
tunnu hyvältä" ja et sen perinteisen
kliseen "Ollaan vain frendejä". Mä en ollu uskoa
koko juttua todeks, mut pakkohan se oli. Mä itkin
ja masennuin. Päivät mä viel kestin ihan koossa,
ja olin päällisin puolin ok, mut kun iltasin oli
aikaa ajatella, mä kelasin meidän juttua joka
ainut sekuntti. Mä ahdistuin, itkin, ja olin
äärimmäisen epätoivoinen, sillä mä ymmärsin etten
mä vois muuttaa mitään. Mä itkin ja itkin,
ruokakaan ei maistunut. Sit mun yks kaveri sanoi
mulle (vaikka mä en halunnut puhua asiasta
kenenkään kanssa) et "Oikeesti, halusitpa sä sitä
tai et, elämän on jatkuttava". Mä aloin kelaan,
että mun frendi oli aivan oikeessa. Mä päätin
unohtaa, päästää irti muistoista. En mä ole
onnistunut vieläkään, mut alkaa jo helpottaa. Mä
kaipaan sitä kundia vieläkin äärettömän paljon,
ja välillä ahdistun kun muistan, et me ei koskaan
enää olla yhdessä niin kuin ennen. Toista ei voi
vaan pakottaa rakastamaan ketään, ja välillä mä
mietin vieläkin, mikä mussa oli vikana, miks mä
en kelvannut sille. Menee vielä kauan, etten mä
tuntisi tuskaa ja ikävää, mut mä tiedän et joku
päivä mä vaan huomaan,et mä en kaipaa enää. Yritä
säkin antaa itsellesi aikaa, itke aikasi, mut älä
liikaa tarraudu siihen suruun. Elämä jatkuu,
oikeesti. Pura ikävää ja tuskaa paperille
kirjoittaen tai puhu jollekin hyvälle ystävälle,
se auttaa. Voimia! Sä kyllä selviydyt ja löydät
vielä jonkun ihanamman pojan -sitten kun aika on,
joka rakastaa sua todella. Tsemppiä! Aurinkoista
kesän jatkoa!

että jo tiedostan asian, ettei hän palaa
luoksesi. Siitä on nimittäin hyvä aloittaa. Mun
ongelma oli se, että toivoin että exäni palaisi,
enkä näin ollen osannut päästää irti.
Heti kun lakkasin toivomasta, pystyin ottamaan
askeleen eteenpäin ja asiat tuntuivat
huomattavasti paremmalta.

jätkänä voin varmaan sanoo et toi on niin
tyyppillistä kundeilta... meilläkin on menneisyys
valitettavasti... mut hei hymyä huuleen se oli
vaan yks kundi, kyylä niitä muitakin tulee...

Mä tiedän miltä susta tuntuu... Mulle on käyny
ihan samalla tavalla ja mä oon ollu pettyny mut
meistä on kuitenkin tulle hyviä ystävii ja
eletään normaalia elämää. Mut jos sä haluut
jonkun jolle voi kertoo mitä toisille ei nii mä
kyllä kuuntelen ja neuvon jos vaa osaan.