poikaystävä menee armeijaan

No jos sulla on semmoisia kavereita joilla on poikaystävät nii vot mennä niiden kanssa viettämääm aikaa tai voi pyytää kavereita teille jne.

...Mutta kyllä sulla varmaan on sellasia kavereita joiden kanssa pystyt viettämään aikaa, tai oot ihan itsekses jonkun päivän, luet tai vaikka pänttäät(jos oot viel koulussa) tms.
Tai pidä vaikka pippalot kavereittes kanssa, tekemistä aina löytyy. Hanki vaikka harrastus??

Moikkamoi!

Ei hätä oo tämän näkönen. Mun jätkäkaveri, nykyinen kihlattu, lähti viime tammikuussa inttiin. Tottakai mä olin ihan paskana, mut ajattele asiaa siltä kantilta et se jätkä on paljon pahemmin rikki ku sä. Sitä käsketään ja komennellaan etc, etc... armeija on ihan sairas paikka... puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä. Olin meinaa ite kyseisessä paikassa 6kk. No joo... mun jätkäkaveri oli tosi rikki siihen hommaan, mut se selvis sieltä, kuulemma sen takia et mä kannustin sitä koko ajan. Sanoin et kyl se äkkii menee, se on koht ohi. Ja näin jälkeenpäin ku miettii ni ei se puol vuotta niin kauheen pitkä aika ollukkaan. Ja näethän sä poikaystävääs melkeen joka viikonloppu, ku se pääsee lomille ja sillon ku se ei pääse ni sitte sä voit ite mennä sunnuntaisin kattomaan sitä sinne. Mä ainaki vietin jokaisen sunnuntain ku jesse ei päässy lomille, säkylän sotkussa. Ei se niin kamalaa oo... alku on aina hankalaa...kaikessa. Ja se eka kaks viikkoo onki tosi tuskaa. Ja voithan sä mennä viikonloppusin sun kavereiden mukaan, jätä sä vaan se jätkien iskeminen väliin. Mulla meni viikot nopeesti jessen armeija aikana, koska tein kahta työtä... ei ehtiny niin ajattelemaan, mut aina iltasin, ihan joka ilta, mä kirjotin jesselle kirjeitä, runoja...ym ja aina ku se lähti lomilta takas inttiin ni annoin ne sille sinne luettavaks, se kuulemma oli tosi piristävä juttu sinne harmauden keskelle. Mut eka juttu tai sääntö on et älä murehdi ittees, et miten sä pärjäät ja blaa blaa. vaan tärkeintä on et sä pysyt sun poikaystäväs tukena KOKO sen armeija ajan. Sillä on siellä tosi tuska olla, koska se ei tiedä yhtään mitään siitä mitä tääl ulkomaailmassa tapahtuu. Eli älä suutu jos se alkaa kysellä sulta mustasukkasena kaikkia tyhmyyksiä. Se on ihan normaalia. Mut voin kertoo piristävänä lohdutuksena et poikaystävän armeija aika on parisuhteessa se kovin koettelemus. Jos te selviätte siitä yhdessä, vois sanoa et teijän juttu kestää melkeen mitä vaan. Tsemppiä sulle! Toivottavasti täst oli jotain apuu. Ja mun maili on tos et jos haluut mailailla tai jotain. kyl mä helppaan mielelläni... koska muistan mikten tuskaa se aika oli, en haluais sitä enää mistään hinnasta takasin. T.maarit

[email protected]

mä lähden sinne armeijaan SINKKUNA vuoden päästä ja oon sen jälkeenkin varmaan SINKKUNA koko saatanan elämän! ETTÄ ÄLÄ VALITA KUN SULLA EDES JOKU ON!

Mitä sinä oikein valitat, ettei ole tekemistä. Entäs sitten meillä yksinäisillä, me olemme aina yksin ilman sitä poika- tai tyttöystävää!

itse pääsin kesällä 2002 pois. olin onneksi vain 6kk:tta, hyvin suhde kesti. mutta voin sanoa, että sun jätkäs ei todellakaan jaksa ainakaan mihinkään kaupungille/baariin lähteä joka viikonloppu!! sen verran lomilla aina väsytti, varsinkin leirien jälkeen. ja näkemiset voi olla aika harvassa. itse tosin olin VAIN 2 koko viikonloppua kiinni joten pääsin todella vähällä sen suhteen. ja nekin olivat kaksi ekaa viikonloppua, toinen oli ns. virka-apu...muutaman kerran pääsin vasta lauantaina ja kerran sunnuntai aamuna. ja ilta vapaille pääsin P-kauden jälkeen käytännössä joka ilta=) sun jätkällä tuskin käy yhtä hyvä tuuri. kun hoitaa hommat ovelasti intissä säästyy paljolta paskalta!

mulla käviki niin että poikaystävä jätti mut just ja se on lähdössä nyt 12 päivä inttiin. olin luvannu kyllä kestää sen intti ajan ja pitää näppini irti muista ja sun muuta, mutta jätkä ei sitte ilmeisesti kestä. SATTUU!