Minulla ei ole lapsia eikä vielä lähivuosina lapsia tiedossa, mutta olen aina, jo lapsesta lähtien pelännyt synnytystä. Kaipa siihen on vaikuttanut TV:ssä näytetyt kauhukertomuksia muistuttavat synnytysvideot.
Haluaisinkin tietää kuinka paljon synnytys sattuu? Ymmärrän toki, että kivun tunteminen ja synnytykset on erilaisia eri ihmisillä. Mutta mihin vertaisitte omaa synnytystänne. Tuliko tunne, että tästä en selviä, kuolen varmaan tähän jne.
Onko puudutuksella, epiduraalilla ja muilla kivunlievitysmenetelmillä mahdollista saada aikaan täysin tai ainakin lähes kivuton synnyttäminen? Pitääkö noista puudutuksista ilmoittaa etukäteen jo että mitä haluaa? Olen nimittäin lukenut joskus, että tullessa sairaalaan osa puudutuslaitteista ei ollut toiminnassa, joten synnyttäjä sai sitten vain jonkun minimaalisen kivunlievityksen?
Entäpä sitten repeäminen? Sattuuko se kuinka paljon? Kuuluuko joku inhottava raksahdus ja voiko saada pysyvän vamman synnytyksessä repeämisestä?
Kiitos jos jaksatte vastailla!
kuinka paljon synnytys sattuu?
76
25211
Vastaukset
- äiti
Sattuuhan se ja se riippuu kivunsietokyvystäsi.Supistuksia voi verrata todella kivuliaisiin kuukautisiin.Itselläni on aina ollut kivuliaat kuukautiset,joten kestin avautumisvaiheen ihmeen hyvin.Kipuihin auttoi ilokaasu ja kohdunkaulanpuudutus.Ponnistusvaiheessa pääsee jo itse vaikuttamaan asiaan ja tositoimiin..Ei välilihan leikkausta ja repeytymistä huomaa,kun alapäässä tuntuu painostavalta vauvan tullessa ja tuntuu että halkeaa. Minulle tehtiin episiotomia, mutta tuli silti repeämä,vaikka vauva oli alle 2800g, mutta kaikille ei tule repeämiä.
- Anonyymi
Paska puhetta synnytys ei satu!!!!!
- 4lasta
Totta kai sattuu,mutta kipu on nautinnollista kun sitä miettii jälkeenpäin.Ei ole järjetöntä kipua,eihän naiset synnyttäis kun yhden lapsen jos näin olisi.Repeämä ei satu todellakaan niinkuin edellä jo mainittiin.Supistukset ovat ainoa kipu mikä tuntuu ja itse en ole epiduraaleja halunnut yhdenkään lapsen syntymässä,koska ekaa en osannut pelätä ja muiden kohdalla jo tiesin mitä se on.Se on maailman valtavin ja upein kokemus kivusta huolimatta.
- minun kokemus
Tuo oli sinun kokemuksesi mutta minulla ei tehnyt kipeää. Ponnistusvaihde kesti 10 minuuttia vaikka ensisynnyttäjä olinkin,koko prosessi lapsiveden tultua kesti 7 tuntia. Osasin olla niin rauhallinen että olivat ihmeissään ja taisin olla minäkin. Repesin tosi pahasti ja se toista tuntia kestänyt ompelu oli tuskaisempi kokemus kuin itse synnytys.Mitään kipulääkitystä en ottanut vasta kun ommeltiin niin kauan ja niitäkään ei voinut 3 enempää antaa.
- totuuden torvelle
Ai kamala,jos ponnistusvaiheesi kesti 1,5 tuntia! Itellä kesti "vaan" 20 min,mutta se on pisin aika elämässäni. Aivan järjettömän kamalan hirvittävä kipu. Epiduraalia en ehtinyt saada,eikä ilokaasua voinut naukkailla.
- Äiti minäkin
Synnyttämiseen liittyvä kipu ei tasan ole mitään "nautinnollista kipua". Synnyttämiseen liittyvä kipu on kipua isolla K:lla! Synnyttäminen ei ole "maailman upein kokemus", mutta ihmeellisin kyllä; uusi elämä on aina aihme, mysteeri.
- väärässä olet
Äiti minäkin kirjoitti:
Synnyttämiseen liittyvä kipu ei tasan ole mitään "nautinnollista kipua". Synnyttämiseen liittyvä kipu on kipua isolla K:lla! Synnyttäminen ei ole "maailman upein kokemus", mutta ihmeellisin kyllä; uusi elämä on aina aihme, mysteeri.
Älä itse valehtele, voisin sanoa sinulle. Sinä et voi tietää kenenkään toisen tunteista ja siitä, miten eri asiat koetaan. Joku voi tuntea kivun synnytyksen aikana nautinnollisena; minä en tuntenut kipua lainkaan. Ja sinä et voi väittää minun kokemustani valehteluksi.
- Äitee73
väärässä olet kirjoitti:
Älä itse valehtele, voisin sanoa sinulle. Sinä et voi tietää kenenkään toisen tunteista ja siitä, miten eri asiat koetaan. Joku voi tuntea kivun synnytyksen aikana nautinnollisena; minä en tuntenut kipua lainkaan. Ja sinä et voi väittää minun kokemustani valehteluksi.
Piste.
- väärässä
Äitee73 kirjoitti:
Piste.
Ei satu kaikkien mielestä ja kokemuksen mukaan. PISTE
- Yksi kerta riitti
väärässä kirjoitti:
Ei satu kaikkien mielestä ja kokemuksen mukaan. PISTE
Enää en synnytä. Ainoa syy on kipu, tuska.
- päivi
Äiti minäkin kirjoitti:
Synnyttämiseen liittyvä kipu ei tasan ole mitään "nautinnollista kipua". Synnyttämiseen liittyvä kipu on kipua isolla K:lla! Synnyttäminen ei ole "maailman upein kokemus", mutta ihmeellisin kyllä; uusi elämä on aina aihme, mysteeri.
Kivun tunteminen on kovin yksilöllistä jokaisella.Kivun unohtaa nopeasti,kun on saanut vauvan syliinsä.
Poikani on 2,7v & 3kk. - Anonyymi
Äiti minäkin kirjoitti:
Synnyttämiseen liittyvä kipu ei tasan ole mitään "nautinnollista kipua". Synnyttämiseen liittyvä kipu on kipua isolla K:lla! Synnyttäminen ei ole "maailman upein kokemus", mutta ihmeellisin kyllä; uusi elämä on aina aihme, mysteeri.
Sekin on yksilöllistä jota ei voi yleistää ,joten naiset tukekaa toisianne se kun että peloittelette omilla synnytyksillänne , ja kivutkin koetaan eri tavalla , nykyään on niin hyvä hoito näissä asioissa , ja jokainen on näyttäny olevan vielä hengissä sen ns vaikean synnytyksen jälkeen .
Joten tiedän itse miten pelottavalta tunsin oman raskaus aikani juuri siksi kun muut kertoivat kauhu juttuja omista ns vaikeista synnytyksistään.
Minun tuttavapiirissäni ei ole yksikään nainen kokenut lapsen tuloa niin rankkana että tuntisivat tarvetta pelotella muita , joten tuki muilta äideiltä on se paras keino odottaa tulevaa synnytystä , joka on ihan luonnollinen asia monen naisen elämässä.
Oma suhtautuminen asiaa on se kaikista tärkein - Anonyymi
Yksi kerta riitti kirjoitti:
Enää en synnytä. Ainoa syy on kipu, tuska.
Oliko tarkoitettu tueksi pelkäävälle ?
- Tsemi
Käyhän se symnnytys kipeää. Kaksi takana, mutta ehkä vielä haluaisin kolmannenkin. Minä pelkäsin etenkin ensimmäistä, koska takana oli selkäkipuinen raskaus, ja välilevytyrä leikattiinkin raskauden aikana. Pelkäsin - en niinkään synnytystä- vaan sitä, että selkä repsahtaa uudelleen synnytyksen rajuudesta. Ei repsahtanut, mutta kipeää kävi, mutta kun tyttö syntyi, sanoin miehelleni ensimmäisenä; tehdäänkö toinen. Eli kyllä se klisee on totta, että "kun se syntyy, niin kaiken kivun unohtaa".
Molemmat synnytykset käynnistettiin, molemmat ovat olleet syntyessään yli 4-kiloisia, mutta toinen lupsahti pois, kipu oli kova, mutta helpotti kun tiesi, että SE LOPPUU KUITENKIN, vauvat eivät nykyään jää sisään. Poika tuli vauhdilla puudutuksen jälkeen (lepäile nyt pari-kolme tuntia, sitten katsotaan uudestaan -> 20 minuuttia ja poika oli maailmassa).
Mulle annettiin ekassa synnytyksessä epiduraalipuudutus eli sinne selkään, toisessa paracervikaalipuudutus (jotain sinne päin) eli kohdunkaulaa kai ne puudutti. Molemmat olleet toimivia, mutta jälkeen päin ajateltuna toinen olisi varmaan mennyt ilman puudutuksiakin, jos olisi tiennyt kuinka nopeasti etenee.
Neuvolassa täytetääb lomake, joka lähetetään sairaalaan etukäteen, muistaakseni joskus raskausviikolla 28. Siihen voi kirjata omat toiveet esim. puudutuksista. Jos pelkäät, tottakai kannattaa toivoa puudutusta. Mulla esim. on sen verran alhainen kipukynnys, että ehdottomasti kipulääkitystä haluan.
Puudutukset eivät vie kipua pois täysin kokonaan, mutta kivun "luonne" ainakin m ulla muuttui eli se muuttui "taustalla olevaksi", tylpäksi kivuksi, vrt. esim. pieni päänsärky, eli puudutuksen aikana pystyi lepäämään.
Jos jotain pystyisin muuttamaan, ottaisin lisää epiduraalia eka synnytykseen, emme älynneet pyytää tarpeeksi ajoissa lisää puudutetta, joten loppu oli aika kova homma.
Repeämiä voi välttää episiotomialla. Mulle on tehty molemmilla kerroilla, vaikka mulla on episiotomiakauhu (olen aikoinani harjoittelussa nähnyt, kun tehtiin puuduttamatta äidille, jolla oli puudutusaineallergia -> jäi kammo), mutta kummallakaan kerralla en ole tiennyt, kun se on leikattu.
Pelkosi on täysin luonnollista, eikä mitään kummallista. Itsekin mietiskelin paljon kaikkea tälläista silloin, kun ei ollut lapsia tiedossakaan. Luonto se vaan on niin ihmeellinen, että raskauden loppuajasta sitä haluaa yksinkertaisesti eroon siitä möykystä, joka siinä edessä pullistelee, vaikka millä konstilla. Ei enää käy pelot paljoa mielessä. Tämä oli tietysti vain minun kokemukseni.
Muista myös isompien sairaaloiden pelkoklinikat tai vastaavat, jos oikein kovasti pelottaa, kun h-hetki lähestyy. - se!
supistukset tuntuvat satakertaisilta menkkakivuilta - kouristaa ja tuntuu myös kuin olisi tulossa vuosisadan kurat pöksyyn. supistusten edetessä kipu muuttuu polttavaksi kun alapää venyy venymistään, rupeaa kiristämään ja selän puolelta raastaa.
ponnistusvaiheessa supistukset ovat polttavia ja paine alapäässä valtava. lapsen pään tullessa ulos tuntuu polttavaa, kiristävää kipua. välilihan leikkaamisenkin voi tuntea (puudutusta ei käytetä yleensä koska alapään iho on venynyt turraksi - muka). leikkaushaavan ompelu sattuu ja paraneminen vie puoli vuotta. vuoden päästä alapää ja muu kroppa alkaa olla entisellään ahkeran lantionpohjajumpan ja muun kuntoilun ansiosta.
tämä oli minun henkilökohtainen kokemukseni epiduraalipuudutuksen ja ilokaasun kera.- Anonyymi
Siinä sitä kerrotaan juttua peloissaan olevalle ihmiselle Sinun kipusi on yksilöllinen Kaikilla ei ole samanlaista , missä on tuki toisilta naisilta asiasta joka on luonnollinen ja jota ei voi yleistää mitenkään.
Kivuton synnytys on mahdollista kun oppii oikean rentoutumista tekniikan , eikö odottele niitä ” kauheita” kipuja.
- Pulle Nah
itse synnytin lokakuun ekpäivänä ja kokemus oli MAHTAVA!
pienenä pelkäsin lääkäreitä ja neuloja ja jopa raskaus aikana pelkäsin pistämistä ja veren ottoa mutta nyt synnytyksen jälkeen ajattelen toisin! olihan se kipu kovempaa mutta kyllä minä ainakin kestin sen!
ja oli onneksi nämä kipulääkkeet mm epipduraali joka helpotti minun supsituksia avautumis vaiheessa!
Mutta kaikilla on erillainen synnytys kokemus.
niihin ei kannata yhtään luottaa!!!!
Mutta mahtava oli saada oma tyttäreni mahalleni heti synnyttyään!
Mielestäni tv:ssä on synnytys jutut vähän yliammuttuja!! ne ei ainakaan vastaa minun mielestäni todellisuutta oikeasta synnytyksestä!
Minäkin kohtasin pelkoni ja sain mahtavan palkinnon siitä! - Kauhistunut
Oma synnytykseni oli muuten ihan helppo nakki lukuunottamatta ponnistusvaihetta.Supistukset kyllä kestää ja sain epiduraalin joka vei kivun kokonaan pois. Järkytyksekseni juuri ponnistusvaiheen alkaessa epiduraalin antaminen lopetettiin tai aine loppui ja kätilö sanoi ettei ponnistusvaiheessa ikinä anneta epiduraalia enää. Eli minut pakotettiin ponnistamaan ilman kivunlievitystä ja jo siitä olin ihan kauhuissani. Aloin ponnistaa hullunlailla ja ponnistin 1h45 min. pää punasena ja kuin seinä olisi ollut vastassa. Sattui aivan helvetin kovasti siis sanoilla en pysty edes kuvaamaan. Luulin että kuolen ja olin lähellä pyörtymistä. Viimeiset viisitoista minuutti kiljuin kuin eläin, voimat oli loppu ja vasta sitten kätilö juoksi hakemaan lääkärin jolloin tehtiin episotomia ja imukupilla autettiin. Sain myös toisen asteen repeämät, emätin oli revennyt puoleen väliin. Kammottavaa! Kun lapsi oli vedetty väkisin ulos kipu loppui kuin seinään. Jälkeiset syntyivät ollessani lähes tajuttomassa tilassa. Olin menettänyt paljon verta, sitä annettiin lisää samantien. Itse en siitä mitään tiedä mutta mieheni joka oli mukana kertoi. Alapääni oli ihan tohjona kuin kranaatti olisi sinne räjäytetty sanoi mieheni. Ompeleminen sattui todella paljon ja synnytyksestä olin ihan hervottomana & tärisin ja jalat löi loukkua. Ei olut lääkärillä varmaan helppoa kursiessaan alapäätäni kasaan. En ikinä ole ollut yhtä järkyttävässä ja kivuliaassa tilanteessa. Kauhistuttaa ajatus toisesta synnytyksestä. Yritän kaikin keinoin päästä sektioon tai siis keisarinleikkaukseen seuraavalla kerralla.
- Sohvi
... ja jokainen synnytys on erilainen - niin kuin olet vastauksista saanut lukea.
Esikoistyttäremme syntyi kuukausi sitten enkä itse mitenkään pelännyt synnytystä etukäteen. Kivuliainta synnytyksessä olivat supistukset, jotka minulla alkoivat lapsiveden menon jälkeen heti voimalla ja 2 minuutin välein. Sairaalaan päästyämme sain epiduraalin, joka ainakin minulla vei kipuja todella hyvin pois. Itse ainakin ajattelin etukäteen ponnistusvaiheen olevan se kaikkein kivuliain, mutta kun sain alkaa ponnistaa ei minulla ihmeekseni ollutkaan sellaista "halkeamisen" tunnetta kuin mitä monet ovat kuvanneet. Omassa synnytyssairaalassani TAYS:ssa oli todella ammattitaitoista henkilökuntaa ja kätilöni puuduttikin välilihan jo hyvissä ajoin koska näytti siltä että lapsi on melko iso - tämä lienee osin vaikuttanut kokemukseeni. Ponnistusvaihe oli kyllä rankka, koska siinä todella joutuu tekemään voimakasta työtä omilla lihaksillaan ja voimat tuntuivat ehtyvän väkisinkin. Epparin tekoa en tuntenut vaikka alapäätä leikattiin todella reilusti - ja siksi onneksi ei varmaan repeämiäkään tullut. Tyttömme oli 4-kiloinen ja on todellakin maailman upein tunne, kun saa oman lapsensa rinnoilleen!
Minulla kätilö puudutti alakertaa vielä uudelleen ennen ompelua (jossa kestikin hyvän aikaa...) joten en kokenut sitäkään oikeastaan minään. Inhottavinta koko "projektissa" olikin varmaan epparihaavan paraneminen - kun tikit kiristivät alkaessaan sulaa oli olo todella "hekumallinen"... Mutta nyt on tikeistäkin vihdoin päästy eroon ja olo tuntuu jo suht mukavalta.
Kukaan ei voi etukäteen tietää mitä synnytys tuo omalle kohdalle tullessaan, mutta toisaalta kannattaa varmaan koittaa olla kauheasti murehtimatta asiaa etukäteen, vaikka siinä ajatukset luonnollisesti alati askartelevatkin.
Rohkeasti vaan asialle sitten kun sen aika on ja niin kuin muutkin ovat sinua neuvoneet, niin ota rohkeasti pelkosi hyvissä ajoin esille. - isoäiti
mutta se on kovin, kovin yksilöllistä, luonto hoitaa tehtävänsä - synnytys tuntuu se selvää.nykyään saa kaikenmaailman puudutuksia joista ei minun aikanani osattu edes unelmoida. minua lohdutti suuresti oman mummoni neuvot kun olin menossa synnyttämään ensimmäistä kertaa - hän sanoi, että älä pelästy jos sinuun sattuu, se ikäänkuin kuuluu asiaan ja kun saat vauvan syliisi kivut unohtuvat. niin tekivät. muuten en olisi uskaltanut kuunapäivänä hankkia 4 lasta. joten rohkeutta sinulle ja kaikille muillekin synnyttäjille, suomessa huolehditaan niin hyvin sekä odottavasta äidistä että tulevasta lapsesta.
tsemppiä!! - Sarah
mutta tekisin sen koska vaan uudestaan.
Kipu on täysin erilaista kuin mikään muu, joten siksi vaikea kuvailla.Epiduraalilla saa melkeinpä tunnottoman synnytyksen aikaiseksi, tosin se annetaan yleensä niin, että ei vaikuta ponnistusvaiheessa enää.Tai ainakin pyritään siihen.Epiduraalin vaikutusta pystyn kuvaamaan parhaiten sillä, että pystyn nukahtamaan sen aikana ja silti samalla supistelee, näkyy siis käyrästä.Kokskaan ei ole tullut tunnetta, että tästä en selviä. Päinvastoin, vauva antaa potkua sille, että haluaa tehdä parhaansa ja päästä synnytyksestä siihen vaiheeseen, kun saa vastasyntyneen rinnalle.Jos pelottaa, sain ainakin minä ilmoittaa etukäteen kivunlievitystoiveeni joka kirjattiin ylös.Toivottavasti tästä oli apua ja pelkosi lieveni.- Anonyymi
Sattuu, haluaisin lyödä.
- ei jää ainoaksi
Itselläni on pian 12v tyttö ja toista nyt vasta hankkimassa, mutta ei kipujen takia. Menisin ennemmin synnyttämään kuin hammaslääkäriin (onneksi on tosi ymmärtäväinen hammaslääkäri).
Mikään ei ole niin ihana kokemus kuin saada oma lapsi rinnanpäälle. Ne kivut unohtuu samantien kun lapsi syntyy. Sen tunteen haluan kokea vielä.
Sanotaan että aika kultaa muistot, mutta näin olen ajatellut aina.
Itse pelkäsin raskauden alussa synnytystä, mutta sitä vähemmän pelkäsin mitä lähempänä se oli. Toisin oli mieheni joka oli kauhusta jäykkänä.
Toki jokainen synnytys on erilainen. Kuntoilet niin paljon kuin vain kuntosi sallii. Äläkä usko mitään kauhujuttuja. Se on todella ihana kokemus ja soisin myös joka miehen olevan siinä mukana. - minä
Sattuuhan se,mutta kipu unohtuu heti kun saa vauvan rinnan päälle! Kyllä kipu on sen veroista!
- Vinku
Mitä tarkoittaa välilihan leikkaaminen? Se kuulostaa ihan kauheelle!! Nyt tuli synnytyskammo... :(
- ....
siis se leikataan,pimppa ja peräreikä on vähän aikaa yksi ja sama reikä että vauva mahtuu paremmin tulemaan. Se ommellaan sitten kasaan että on taas niinkuin pitääkin. Ompelun jälkeen s.hoitaja työntää sormen peppureikään ja tarkistaa että on niinkuin pitää ja pimpparautaan sama.
- Vinku
.... kirjoitti:
siis se leikataan,pimppa ja peräreikä on vähän aikaa yksi ja sama reikä että vauva mahtuu paremmin tulemaan. Se ommellaan sitten kasaan että on taas niinkuin pitääkin. Ompelun jälkeen s.hoitaja työntää sormen peppureikään ja tarkistaa että on niinkuin pitää ja pimpparautaan sama.
Mutta eikö tuo ole ihan kauhee toimenpide? Tehdäänkö se kaikille äideille? Voiko sitä pyytää etteivät tekisi? Miksei muuten synnytyksessä laiteta emättimeen jotain "liukuvoidetta" tms. rasvaa, että vauva tulis sutjakammin ulos?? Repeääkö alapää ilman tuota välilihan leikkausta? Jos synnyttää veteen, onko se jotenkin helpompaa tai silleen, ettei repee paikat?
En ole itse raskaana, joten älkää ihmetelkö tietämättömyyttäni. Mut ehkä joskus olen, jos vielä tän jälkeen uskallan... - synnyttänyt
Vinku kirjoitti:
Mutta eikö tuo ole ihan kauhee toimenpide? Tehdäänkö se kaikille äideille? Voiko sitä pyytää etteivät tekisi? Miksei muuten synnytyksessä laiteta emättimeen jotain "liukuvoidetta" tms. rasvaa, että vauva tulis sutjakammin ulos?? Repeääkö alapää ilman tuota välilihan leikkausta? Jos synnyttää veteen, onko se jotenkin helpompaa tai silleen, ettei repee paikat?
En ole itse raskaana, joten älkää ihmetelkö tietämättömyyttäni. Mut ehkä joskus olen, jos vielä tän jälkeen uskallan...Ei välilihan leikkauksessa leikata niin,että molemmat reiät tulevat samaksi! Siinä vasta sitä ompelemista olisikin! Jotkut kyllä voivat repeytyä niin,että repeytymä ulottuu peppureikään asti,mutta silloin puhutaan kolmannen asteen repeämästä.Välilihanleikkaus on vain pieni viilto,jotta vauva mahtuisi tulemaan paremmin,mutta sitä ei tehdä kaikille..
- Istumatta n.3 kk:tta
synnyttänyt kirjoitti:
Ei välilihan leikkauksessa leikata niin,että molemmat reiät tulevat samaksi! Siinä vasta sitä ompelemista olisikin! Jotkut kyllä voivat repeytyä niin,että repeytymä ulottuu peppureikään asti,mutta silloin puhutaan kolmannen asteen repeämästä.Välilihanleikkaus on vain pieni viilto,jotta vauva mahtuisi tulemaan paremmin,mutta sitä ei tehdä kaikille..
tuo kolmannen asteen repeämä.
Ei kiitos koskaan enään synnyttämään.
Yksi lapsi riittäköön näillä kokemuksilla?
Ihana lapsi että sitä en vaihtaisi. - leikattu
.... kirjoitti:
siis se leikataan,pimppa ja peräreikä on vähän aikaa yksi ja sama reikä että vauva mahtuu paremmin tulemaan. Se ommellaan sitten kasaan että on taas niinkuin pitääkin. Ompelun jälkeen s.hoitaja työntää sormen peppureikään ja tarkistaa että on niinkuin pitää ja pimpparautaan sama.
ollut "samaa reikää",eikä tungettu peppuun yhtikäs mitään. Leikkaus ei sattunut yhtään,parantuminen kylläkin!
- huono kokemus
leikattu kirjoitti:
ollut "samaa reikää",eikä tungettu peppuun yhtikäs mitään. Leikkaus ei sattunut yhtään,parantuminen kylläkin!
Sano minulle sen jälkeen että tarkisti ompelun? Oli todella ikävä tunne kun muutenkin kursittiin niin kauan. Tapauksesta 11 vuotta enkä koskaan enää synnytä,niin kauhea oli kokemus?
- Saksittu äippä
leikattu kirjoitti:
ollut "samaa reikää",eikä tungettu peppuun yhtikäs mitään. Leikkaus ei sattunut yhtään,parantuminen kylläkin!
En itte tuntenut juuri edes välilihan puudutusta, mut mies sanoi olleen vähän inhottavan näköstä, kun sitä lihaa saksilla leikattiin. Muutenkin repesin kai aika paljon, vauva vedettiin viimein pois imukupilla, koska kukaan ei koskaan suostunut kertomaan paljonko niitä tikkejä oikein oli. Tuntui, et 5cm sisällä ja saman verran ulkona, huh.
En istunut 3 viikkoon juurikaan ja imetin sängyssä. Suosittelen istumaan moisessa olotilassa uimarenkaan päällä!
Tyttö 5-vuotias tättähäärä...rakastan...ja kaikki se tuska on todella vaivan arvoista. - revennyt
Saksittu äippä kirjoitti:
En itte tuntenut juuri edes välilihan puudutusta, mut mies sanoi olleen vähän inhottavan näköstä, kun sitä lihaa saksilla leikattiin. Muutenkin repesin kai aika paljon, vauva vedettiin viimein pois imukupilla, koska kukaan ei koskaan suostunut kertomaan paljonko niitä tikkejä oikein oli. Tuntui, et 5cm sisällä ja saman verran ulkona, huh.
En istunut 3 viikkoon juurikaan ja imetin sängyssä. Suosittelen istumaan moisessa olotilassa uimarenkaan päällä!
Tyttö 5-vuotias tättähäärä...rakastan...ja kaikki se tuska on todella vaivan arvoista.Minulla tuli välilihan leikkaamisesta huolimatta paha repeämä. 27 tikkiä. Alapää 2 kk niin hellänä, että istuminen ja vessassa asiointi olivat yhtä tuskaa. Seksiä ei puoleen vuoteen voinut ajatellakaan. Lapsia en enää tee.
- minä vain
.... kirjoitti:
siis se leikataan,pimppa ja peräreikä on vähän aikaa yksi ja sama reikä että vauva mahtuu paremmin tulemaan. Se ommellaan sitten kasaan että on taas niinkuin pitääkin. Ompelun jälkeen s.hoitaja työntää sormen peppureikään ja tarkistaa että on niinkuin pitää ja pimpparautaan sama.
välilihan leikkaus tehdään just sen takia, että nainen EI repeäisi peräreikään, siis alaspäin. tehdään vain pieni nipsaus sivu suuntaan. kuulostipa kamalata tuo sinun versiosi, että jos tarkoitus oli pelotella niin hyvin onnistuit..
- Anonyymi
Sehän näiden ns kertomuksien tarkoituksena näyttää olevankin , kuka on revennyt ja kieltä leikattu väliliha jne, ei ole psykologista sakkia ,, kaikki ovat silti näyttäneet olevan hengissä kovien kokemustensa jälkeen, joten älä pelkää nykyään on niin hyvä hoito odottaville naisille ja synnytykset ovat ihan normaaleja tapauksia .
Miehillä on ne armeijan jutut kanssa samaa tyyppiä niistä puhutaan ja liioitellaan ihan kun eräät naiset synnytyksistä .
Olen hoitoalan ihmisiä ja voin sanoa että kaikkimpelkäövät naiset pelkäävät siksi kun toiset naiset ovat heitä peloitelleet omien ns kokemuksiinsa kanssa. - Anonyymi
Istumatta n.3 kk:tta kirjoitti:
tuo kolmannen asteen repeämä.
Ei kiitos koskaan enään synnyttämään.
Yksi lapsi riittäköön näillä kokemuksilla?
Ihana lapsi että sitä en vaihtaisi.Noin sitä tuetaan taas pelkääviä naisia . Voi hyvä Sylvi
- Anonyymi
Vinku kirjoitti:
Mutta eikö tuo ole ihan kauhee toimenpide? Tehdäänkö se kaikille äideille? Voiko sitä pyytää etteivät tekisi? Miksei muuten synnytyksessä laiteta emättimeen jotain "liukuvoidetta" tms. rasvaa, että vauva tulis sutjakammin ulos?? Repeääkö alapää ilman tuota välilihan leikkausta? Jos synnyttää veteen, onko se jotenkin helpompaa tai silleen, ettei repee paikat?
En ole itse raskaana, joten älkää ihmetelkö tietämättömyyttäni. Mut ehkä joskus olen, jos vielä tän jälkeen uskallan...Uskalla hyvä ihminen , äläkä huomioi näitä juttuja sillä silmällä että kaikki mitä kirjoittavat tapahtuu juuri sinulle. Kunhan saivat vettä myllyyn ja kirjoittaessaan unohtivat että vastaus aloittajan kysymykseen ei ole muuta kun halua kertoa omasta ” niin kauheasta, synnytyksestä . Joten jätä nämä jutut omaanarvoosa
- Anonyymi
Vinku kirjoitti:
Mutta eikö tuo ole ihan kauhee toimenpide? Tehdäänkö se kaikille äideille? Voiko sitä pyytää etteivät tekisi? Miksei muuten synnytyksessä laiteta emättimeen jotain "liukuvoidetta" tms. rasvaa, että vauva tulis sutjakammin ulos?? Repeääkö alapää ilman tuota välilihan leikkausta? Jos synnyttää veteen, onko se jotenkin helpompaa tai silleen, ettei repee paikat?
En ole itse raskaana, joten älkää ihmetelkö tietämättömyyttäni. Mut ehkä joskus olen, jos vielä tän jälkeen uskallan...Ei tehdä kaikille ihmisille, joten näitä juttuja ei tartte lukea siinä luulossa että synnytys olisi joku ihme asia, joten kätilöt ovat koulutettuja ohjaamaan asioita synnytyksessä . Ja suurin osa kokee synnytyksen myönteisenä . Riippuu ihmisestä aina, toiset ovat sitä tyyppiä että kaikki kivut on erikoisia juuri heidän tapauksessaan , joten luota siihen että synnytys on ihan luonnollinen asia, ja tulet sen kokemaan positiivisena jos odotukseni ovat positiivisia ja vailla pelkoa
- koske
Olen ennenkin kertonut omista synnytyskokemuksistani, mutta on taas pakko tulla mukaan vähän rauhoittelemaan. Ei synnytys ole kaikille kivulias tapahtuma.
Olen synnyttänyt kaksi lasta alakautta. Kumpikin synnytys alkoi lapsivedenmenolla. Supistuksia en ole koskaan tuntenut (en tunne kuukautiskipujakaan), seurasin niitä vain siten, että tunnustelin kädellä vatsan päältä sen kovettumista. Ensimmäinen synnytys kesti vedenmenosta tyttären maailmaantuloon 6,5 tuntia, josta tunnin verran ponnistusvaihetta, kun en osannut työntää oikeaan suuntaan (silmät tulivat pariksi päiväksi kirkkaanpunaisiksi, kun työnsin sinnepäin). Toinen synnytys kesti vähän kauemmin, kun lapsi oli niin etuajassa tulossa, että lääkäri yritti estää sen syntymisen panemalla supistuksia estävän tipan, vaikka lapsivesi oli jo mennyt. Mutta kun se oli päättänyt tulla, niin se tuli. "Syntymäluvan" saamisesta meni vajaa neljä tuntia, kun vauva oli maailmassa. Ja nyt ei tarvittu kuin kolme työntöäkään.
Kivunlievitystä en tarvinnut kummallakaan kerralla. Väliliha leikattiin puuduttamatta ja ommeltiin takaisin puudutettuna, ei sattunut. En revennyt.
Seksi maistui taas hyvältä jälkitarkastuksen jälkeen, kun kaikki oli kunnossa. - Sanni
Minä olin varautunutkin siihen, että synnytys sattuu, synnytys menikin ihan ok, vaikka se imukupin sisäänrunnominen oli kammottava kokemus, se ei sellainen pieni kuppi ollut, mitä oli jostain kuvista nähnyt. Mutta synnytyksen jälkeen tikkien ompeleminen oli helvettiä! Se sattui paljon enemmän kuin itse synnytys. Väliliha oli leikattu, mutta se repesi kuitenkin vielä. Kivunlievitykseksi sain yhden piikin ja kun se ei vaikuttanut tarjottiin ilokaasua. Tikkejä ommeltiin koko ajan ja kun ilokaasu ei ollenkaan vaikuttanut muutaman henkäisyn jälkeen, lääkäri kehtasi nauraa ja sanoi, että täytyy sitä ainakin 10 kertaa vetää ennenkuin auttaa. No vedin sen 10 kertaa ja sitten lähti taju... Valitettavasti se ei kauaa kestänyt. Vaikka sitä kuinka hengittelinkin, niin se ei sitä kipua viennyt minnekään, vaan huusin kuin eläin koko sen tikkien ompelemisen ajan. Kun tikin oli ommeltu, oli ihan sellainen olo, kuin olisi raiskattu joka reikään, pahoinpidelty ja jätetty johonkin ojaan makaamaan. Vauva ei minua jaksanut kiinnostaa pätkääkään. Kaiken huippu oli se, että kyseinen lääkäri Eija Tuutti (terveisiä vain sinne kättärille) alkoi muutaman kuukauden kuluttua vetämään jotain synnytyspelon lievennyskursseja, hän ne omat pelkoni aiheutti!)
- mie
Joo mullakin se ompelu sattui aivan hirveesti, pyysin lisää puudutusta, mutta en ssanut!
- 3 lasta
mie kirjoitti:
Joo mullakin se ompelu sattui aivan hirveesti, pyysin lisää puudutusta, mutta en ssanut!
en ole lukenut kaikkia viestejä joten en tiedä onko tästä jo puhuttu, mutta itse olen käyttänyt aina ilokaasua mielinmäärin ompelun aikana ja se todella auttaa - kun on pienessä sievässä kaiken aikaa.
Epparia ei tehty enää kolmannesta lapsesta ja paraneminen pienistä repeämistä huomattavasti nopempaa kuin leikkaushaavan.
Kolmas synnytys oli muutenkin jo helppo, mutta yllättävää kyllä, toinen kaikkein vaikein.
Jakkaralla tai pystyasennossa lantio aikas paljon "suurempi" ja vauvalla enemmän tilaa tulla ulos. Pysykää siis kaukana sängystä ellei kätilö komenna. Ja silloinkin kannattaa pistää hanttiin. Ilokaasu muuten ponnistushetkelläkin aivan mahtavaa - toisesta lapsesta kätilö otti naamarin pois kun aloin ponnistaa ja se oli siksi rankaa. Ei siitä kaasusta niin sekaisin mene ettei mitään tajuaisi. - sekaisin
3 lasta kirjoitti:
en ole lukenut kaikkia viestejä joten en tiedä onko tästä jo puhuttu, mutta itse olen käyttänyt aina ilokaasua mielinmäärin ompelun aikana ja se todella auttaa - kun on pienessä sievässä kaiken aikaa.
Epparia ei tehty enää kolmannesta lapsesta ja paraneminen pienistä repeämistä huomattavasti nopempaa kuin leikkaushaavan.
Kolmas synnytys oli muutenkin jo helppo, mutta yllättävää kyllä, toinen kaikkein vaikein.
Jakkaralla tai pystyasennossa lantio aikas paljon "suurempi" ja vauvalla enemmän tilaa tulla ulos. Pysykää siis kaukana sängystä ellei kätilö komenna. Ja silloinkin kannattaa pistää hanttiin. Ilokaasu muuten ponnistushetkelläkin aivan mahtavaa - toisesta lapsesta kätilö otti naamarin pois kun aloin ponnistaa ja se oli siksi rankaa. Ei siitä kaasusta niin sekaisin mene ettei mitään tajuaisi.minulle annosteltiin liikaa ilokaasua verrattuna hapen määrään ja olin todellakin aivan sekaisin.Näin ja kuulin olemattomia.
Toinen kätilö sitten korjasi tilanteen. - ompelusta
mie kirjoitti:
Joo mullakin se ompelu sattui aivan hirveesti, pyysin lisää puudutusta, mutta en ssanut!
Minulla aivan samoin.Sattui ompelu ihan sairaasti ja pyysin puudutusta.Sitä ei annettu.En kyl tajua,että miksi.Tietäiskö joku?Miksi piti yhä kärsiä,kun vasta oli vauvan tuskalla synnyttänyt.Minä en harrastanut seksiäkään 3kk niin kipeät olivat paikat.
- synnyttänyt
Synnytyskivut ovat samanlaiset kuin erittäin kovat kuukautiskivut.Asennoituminen varmaan vaikuttaa jonkin verran siihen.
Minä en ole revennyt koska leikattiin väliliha ja se ei tuntunut miltään, mutta kokemuksia on justiin niin paljon kuin on synnytyksiäkin.
Suosittelen ettet liikoja kuuntele juttuja ja asennoidut asiaan niin että se on sinun juttusi.Riippuu myös ihmisen kipukynnyksestä mitä kestää.Mitä enemmän alat asiaa pohtia sitä kamalampi paniikki sinulle varmana tulee ja sehän on taas huono asia.
Sen sanon kuitenkin, että kun on normaali synnytys, se tuppaa yllättävän nopeasti unohtumaan eikä enää jälkeenpäin itseasiassa tunnu miltään. - Tiku
Hei! Synnytin esikoiseni 2 kk sitten. En pahemmin pelännyt synnytystä etukäteen ja vielä vähemmän nyt jos menen joskus uudelleen synnyttämään.
Avautumisvaiheen supistuskivut olivat kuin kovia kuukautiskipuja. Siis todella kovia, mutta tulivat "aaltoina" eli ennen seuraavaa supistusta ehti vetää henkeä ja vähän rentoutua. Ilokaasu auttoi minulla hyvin.
Sitten kun supistuksia tuli ihan taukoamatta, niin sain epiduraalipuudutuksen joka vei kaikki kivut pois. Lapsen ponnistaminen maailmaan ei sattunut yhtään. Minulle tehtiin episiotomia ja tuli vielä II asteen repeämä, kumpaakaan en edes huomannut. Kätilö puudutti välilihan ennen leikkaamista, ja vielä uudestaan ennen tikkien ompelemista. Ompelu tuntui epämiellyttävältä, muttei sattunut. Ja siinä vaiheessa tietysti on vielä muuta ajateltavaa, kun se lapsi on siinä rinnalla...
Jälkeenpäin "alakerta" oli viikon-parin verran aika kipeä, sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia. Minulla on melko alhainen kipukynnys, mutta menisin milloin tahansa synnyttämään uudelleen.
Kivunlievityksiä on saatavilla, ja on kyllä tosi harvinaista ettei jotain saisi halutessaan. Ehkä joissain pienissä sairaaloissa anestesialääkäri (laittaa epiduraalin) ei päivystä, mutta yhtään isommissa sairaaloissa hän on paikalla yötä päivää. Kaikki kätilöt joiden kanssa olin tekemisissä (ehkä 6 kpl, olin ennen synnytystä osastolla) tarjosivat minulle erilaisia kipuläkkeitä eikä kukaan vähätellyt kipujani.
Loppujen lopuksi synnyttäminen on hyvin luonnollista puuhaa, ja naisen vartalohan on siihen tarkoitettu. Harva nainen tekisi useamman lapsen jos synnytys olisi niin kauheaa kuin monet antavat ymmärtää. Toki toisten synnytykset ovat vaikeampia kuin toisten, mutta etukäteen on mun mielestä ihan turha pelätä tai maalailla kauhukuvia mielessään.- kaikille???
Onhan niitä kivunlievityksiä, mutta ei kaikki niitä saa, vaikka kuinka haluaisi. Olen kaksi lasta synnyttänyt ilman mitään kivunlievitystä, enkä enää aio lapsia synnyttää, jos en keisarinleikkausta saa! Molemmat synnytykset on olleet niin nopeita, ettei mitään "ole ehditty antamaan", mutta vaikka kätilö kuinka lohdutti, että nopeat ne eniten sattuu, niin yhtään en enää halua alateitse synnyttää! Ekan synnytyksen jälkeen vannoin, että tämä jää ainoaksi, mutta LASTANI AJATTELIN, kun jätin ehkäisyn sikseen; eipähän tarvitse olla perheen ainoa lapsi! Lapset on nyt 8 ja 9, ja vauvakuume on aika kova, mutta en yksinkertaisesti uskalla tulla raskaaksi, kun tiedän, että synnytyslääkäri voi kieltäytyä tekemästä keisarinleikkausta, vaikka ed. synnytyslääkäri on kieltänyt alatiesynnytyksen! Mitenkähän sellainen suhtautuisi tälläiseen jänishousuun, joka pelkää kipua???
- Tiku
kaikille??? kirjoitti:
Onhan niitä kivunlievityksiä, mutta ei kaikki niitä saa, vaikka kuinka haluaisi. Olen kaksi lasta synnyttänyt ilman mitään kivunlievitystä, enkä enää aio lapsia synnyttää, jos en keisarinleikkausta saa! Molemmat synnytykset on olleet niin nopeita, ettei mitään "ole ehditty antamaan", mutta vaikka kätilö kuinka lohdutti, että nopeat ne eniten sattuu, niin yhtään en enää halua alateitse synnyttää! Ekan synnytyksen jälkeen vannoin, että tämä jää ainoaksi, mutta LASTANI AJATTELIN, kun jätin ehkäisyn sikseen; eipähän tarvitse olla perheen ainoa lapsi! Lapset on nyt 8 ja 9, ja vauvakuume on aika kova, mutta en yksinkertaisesti uskalla tulla raskaaksi, kun tiedän, että synnytyslääkäri voi kieltäytyä tekemästä keisarinleikkausta, vaikka ed. synnytyslääkäri on kieltänyt alatiesynnytyksen! Mitenkähän sellainen suhtautuisi tälläiseen jänishousuun, joka pelkää kipua???
Joo, ihan totta, en tullut ajatelleeksi sitä että voihan synnytykset tosiaan olla niin nopeita ettei paljon puudutteita keretä antamaan vaikka niitä haluaisikin. Mutta se nyt ei ole sairaalan henkilökunnan "syytä", eivät he ilkeyttään niitä puudutuksia pihtaa. Nykyisin muuten käytetään epiduraalipuudutuksen rinnalla spinaalipuudutusta, jota voidaan laittaa myös nopeampiin synnytyksiin kuin epiduraalia. Tietysti ihan "syöksysynnytyksiin" ei sitäkään ehditä käyttää.
Kurjaa, että sulla on noin ikäviä kokemuksia synnytyksestä. Mulla on kyllä käsitys, että nykyisin suhtaudutaan synnytyspelkoihin ihan vakavasti, varmaan vakavammin kuin 8 vuotta sitten? On pelkopoliklinikoita yms., ja tietääkseni sektioitakin tehdään ihan vaan pahan synnytyspelon takia. Sinuna hakeutuisin kyselemään asiasta jonnekin, jos vauvaa haikailet niin ei sitä synnytyspalon takia kannata jättää "hankkimatta".. Tsemppiä!
- Hannah
Kuvailisin synnytyskipuja näin:
Kyllähän jokaiseen sattuu jos vahingossa pistää sormensa neulaan, eiköstä juu?
Toinen versio neulalla pistelystä on et varaa ajan tatuointistudioon jossa antaa ihmisten hakata itseään neuloilla useita tunteja putkeen. Ikinä en ole kuullut kenenkään halunneen "epiduraalia" kesken tatuoinnin. Kyllä sen kivun kestää kun siihen asennoituu oikein. Pitää vaan jaksaa ajatella et "tää on mahtava juttu"!- Anonyymi
Hyvä kuvaus
- Saga
Se on niin yksilöllistä!
Mutta sattuu se kumminkin. Toisia enemmän toisia vähemmän.Mutta monta kertaa se kipu kuitenkin unohtuu, koska niitä "rakkauden hedelmiä" jotkut tekevät useampia!- muillekin
Miksi vain sellaiset mielipiteet hyväksytään, joissa sanotaan, että se sattuu? Sinäkin, joka sanot "se on niin yksilöllistä", sanot heti perään, että "mutta sattuu se kuumminkin".
Ihan oikeasti, uskokaa jo kaikki, ON OLEMASSA SELLAISIA NAISIA NAISIA, JOTKA SYNNYTTÄVÄT ILMAN, ETTÄ SE SATTUU, eivätkä tarvitse mitään kivunlievitystä. Eivätkä unohda tuntemuksiaan heti lapsen maailmaan putkahdettua.
Antakaa myös meidän kertoa omista kokemuksistamme ilman, että heti mitätöitte sanomamme. - Anonyymi
muillekin kirjoitti:
Miksi vain sellaiset mielipiteet hyväksytään, joissa sanotaan, että se sattuu? Sinäkin, joka sanot "se on niin yksilöllistä", sanot heti perään, että "mutta sattuu se kuumminkin".
Ihan oikeasti, uskokaa jo kaikki, ON OLEMASSA SELLAISIA NAISIA NAISIA, JOTKA SYNNYTTÄVÄT ILMAN, ETTÄ SE SATTUU, eivätkä tarvitse mitään kivunlievitystä. Eivätkä unohda tuntemuksiaan heti lapsen maailmaan putkahdettua.
Antakaa myös meidän kertoa omista kokemuksistamme ilman, että heti mitätöitte sanomamme.Ihan niin, tämä ” kulttuuri ” on aina ollut eräiden naisten kummallinen tarve pelotella nuorempia ensi synnyttäjiä , nainen on naiselle peto, ja antaa omia kuvauksiaan kaikista karjumalla tavalla että nuori nainen ei uskaltaisi edes ajatella lasta.
Hengissä ovat näyttäneet selviintyvän jokainen .
Synnytys on luonnollinen asia. Kun ajattelee kaikkia naisia jotka ennen vanhaan synnyttivät niin täytyy sanoa että tälläisiä juttuja ei ollut, tukensa antoivat nuoremmalle
Ymmärtäen toisen pelin joka usein oli turha pelko sillä synnytys oli ihan normaali kaikista peloista huolimatta .
Riippuu niin paljon omasta suhtautumisesta asiaan .
Itsellä kolme ja terveitä olivat , ja itselleni ei ole jäänyt mitään traumaattisia muistoja
- äiti
Minulla synnytys käynnistettiin.Sattui supistukset kai enempi,kuin itse synnytys.Kun pää työntyy ulos se tuntuu tosi epämiellyttävältä.minulle sanottu,että käynnistetty synnytys sattuu enempi,kui normaali synnytys.synnytykseni kesti 14h.Ihan heti en mene toista tekemään.Mutta jokainen kokee synnytyksen varmasti erilaisena.
- mä vaan
Ite synnytin 5kk sitten.En pelännyt synnytystä etukäteen mutta kyllä se kipu yllätti.Avautumisvaihe oli mulle yhtä tuskaa!Mutta epiduraali auttoi tosi hyvin,vei kivun lähes kokonaan pois ja sain nukuttua parituntia ennen ponnistus vaihetta.Ponnistus vaihe meni omasta mielestäni tosi hyvin ja helposti.Ei kestänyt kun 20 minuuttia.Kyllähän sekin sattu mutta siinä keskittyy niin siihen lopputulokseen.Ja mein poika oli sentään reilu nelikilonen.Repesin kyl vähän,muutama tikki tarvi laittaa ja pari viikkoo oli alapää vähän pipi.Ja kyllä sen kivun kestää kun lopputulos on niin mahtava.Ja se kipu loppuu sillä hetkellä kun vauva pullahtaa ulos.
- sinkku
Näitä juttuja kun lukee, niin unohtaa haaveet omista lapsista!!
- Saara
sinkku kirjoitti:
Näitä juttuja kun lukee, niin unohtaa haaveet omista lapsista!!
Ei synnytysjuttujen takia kannata haaveita omasta lapsesta kadottaa. Sehän nyt olisi aika tyhmää. Synnytys voi olla vaikeaa ja sattua, mutta vaikka se kestäisi kaksi vuorokautta niin se olisi silti vain kaksi onnetonta vuorokautta ihmisen elämästä. Lapsessa on onnea kerrakseen muuten ja huoliakin ne saattaa aiheuttaa paljon enemmän synnytyksen jälkeen. Ne on ne asiat mitä kannattaa miettiä kun punnitsee omia valmiuksiaan äidiksi tai isäksi. Synnytys nyt on yksi tippa meressä kun ajattelee kaikkia kokemuksia joita lapsi tuo mukanaan.
Mulla on vielä eka synnytys edessä, mutta olen sitä mieltä ettei asiaan tosiaan kannata suhtautua valmiiksi kauhealla pelolla(ainakaan ensisynnyttäjän)vaan kannattaa katsoa pitemmälle eli siihen mitä sitten tapahtuu kun lapsi tulee kotiin jne.
Kai sitä kuka vaan saa itsensä kauhunpartaalle jos keskittyy pelkästään johonkin välilihan repeämisiin. Ihmiset kestää aikamoisia fyysisiä kipuja ja selviävät aikamoisista jutuista, et synnytys tuskin on ylitsepääsemätöntä. Ja kuka vaan synnyttänyt voi nyt repiä pelihousujaan, et mitä sä tiedät, mutta tiedän sen, että terve asenne synnytykseen auttaa varmasti. - huih
Saara kirjoitti:
Ei synnytysjuttujen takia kannata haaveita omasta lapsesta kadottaa. Sehän nyt olisi aika tyhmää. Synnytys voi olla vaikeaa ja sattua, mutta vaikka se kestäisi kaksi vuorokautta niin se olisi silti vain kaksi onnetonta vuorokautta ihmisen elämästä. Lapsessa on onnea kerrakseen muuten ja huoliakin ne saattaa aiheuttaa paljon enemmän synnytyksen jälkeen. Ne on ne asiat mitä kannattaa miettiä kun punnitsee omia valmiuksiaan äidiksi tai isäksi. Synnytys nyt on yksi tippa meressä kun ajattelee kaikkia kokemuksia joita lapsi tuo mukanaan.
Mulla on vielä eka synnytys edessä, mutta olen sitä mieltä ettei asiaan tosiaan kannata suhtautua valmiiksi kauhealla pelolla(ainakaan ensisynnyttäjän)vaan kannattaa katsoa pitemmälle eli siihen mitä sitten tapahtuu kun lapsi tulee kotiin jne.
Kai sitä kuka vaan saa itsensä kauhunpartaalle jos keskittyy pelkästään johonkin välilihan repeämisiin. Ihmiset kestää aikamoisia fyysisiä kipuja ja selviävät aikamoisista jutuista, et synnytys tuskin on ylitsepääsemätöntä. Ja kuka vaan synnyttänyt voi nyt repiä pelihousujaan, et mitä sä tiedät, mutta tiedän sen, että terve asenne synnytykseen auttaa varmasti.kauheeta..... ei siitä kivusta nyt niinkään kamalasti, mut noi kaikki repeämis jutut.... apua... paniikki ihan iskee vaik en oo ees raskaana... ei ihan heti kyllä tekis mieli lasta ku tän lukee...
- mie
huih kirjoitti:
kauheeta..... ei siitä kivusta nyt niinkään kamalasti, mut noi kaikki repeämis jutut.... apua... paniikki ihan iskee vaik en oo ees raskaana... ei ihan heti kyllä tekis mieli lasta ku tän lukee...
miten voi emätin venyä noin kaameesti ku miettii et lapsen pää..... siis apua.... mä varmaan kuolisin tuskiini....
- nainen vaan
että kyllä te kaikki naiset ootte vahvoja ja teitä kuuluu arvostaa TOSI paljon kun ootte käyneet tuon kaiken läpi. Ei sillä etteikö ihmistä tarvitsisi muutenkin arvostaa, mutta itse vielä synnyttämättömänä naisena tunnen että kyllä te naiset ootte mahtavia kun ootte synnyttäneet! Onnea vaan kaikille joilla on jo lapsia, tai lapsi tulossa, ja hyvää kevättä!
- gooofy82
nainen vaan kirjoitti:
että kyllä te kaikki naiset ootte vahvoja ja teitä kuuluu arvostaa TOSI paljon kun ootte käyneet tuon kaiken läpi. Ei sillä etteikö ihmistä tarvitsisi muutenkin arvostaa, mutta itse vielä synnyttämättömänä naisena tunnen että kyllä te naiset ootte mahtavia kun ootte synnyttäneet! Onnea vaan kaikille joilla on jo lapsia, tai lapsi tulossa, ja hyvää kevättä!
Itsekin synnytystä mietin kun alkaa olla ajankohtaista hankkia noita lapsia. Kyllähän se kipu pelottaa, mutta on pakko ajatella että se on vain yksi päivä elämässä. Kipulääkkeisiin suhtaudun vähän varauksella, en itse haluaisi petidiiniä enkä epiduraalia. Toivoisinkin että pärjäisin ilman kivunlievitystä, mutta tuskin niin käy sillä menkkojenkin aikana olo on niin tuskainen että on pakko napata panadol ja äkkiä :) Mutta tsemppiä! Ei tämä ihmisen elämä ole koskaan kivutonta...
- Jfkflfb
Huonolla tuurilla voi olla kylläkin useampikin päivä..
- Anonyymi
sinkku kirjoitti:
Näitä juttuja kun lukee, niin unohtaa haaveet omista lapsista!!
Älä unohda haavetta omasta lapsesta. Näethön että nämä tarinat ovat jokaisen kertomus normaalista synnytyksestä , siis journaaleista lukee normaali synnytys , joten voit jättää jutut omaan arvoonsa ei kukaan täysjärkinen peloittele nuorta naista kauhu jutuilla omista kokemuksistaan joissa usein on lapinlisää reilusti .
Joten älä pelkää suotta se on usein oma asenne joka on positiivinen joka auttaa ettei pelkää. - Anonyymi
huih kirjoitti:
kauheeta..... ei siitä kivusta nyt niinkään kamalasti, mut noi kaikki repeämis jutut.... apua... paniikki ihan iskee vaik en oo ees raskaana... ei ihan heti kyllä tekis mieli lasta ku tän lukee...
Kyllä kätilö näkee senkin asian jo synnytyksen alussa , joten henkilökunta on koulutettu näihin asioihin . Joten jätä nuo kauhu jutut omaan arvoonsa . Ja jos haluat lapsen niin tee se ilman turhia pelkoja .
- Anonyymi
gooofy82 kirjoitti:
Itsekin synnytystä mietin kun alkaa olla ajankohtaista hankkia noita lapsia. Kyllähän se kipu pelottaa, mutta on pakko ajatella että se on vain yksi päivä elämässä. Kipulääkkeisiin suhtaudun vähän varauksella, en itse haluaisi petidiiniä enkä epiduraalia. Toivoisinkin että pärjäisin ilman kivunlievitystä, mutta tuskin niin käy sillä menkkojenkin aikana olo on niin tuskainen että on pakko napata panadol ja äkkiä :) Mutta tsemppiä! Ei tämä ihmisen elämä ole koskaan kivutonta...
Minulla oli kivuton synnytys , vaikka muute olivat peloitelleet etukäteen oikein voimiensa mukaan . Koskaan ei kannata kuunnella toisten kokemuksia asioista sillä ainun oma kokemuksesi ei ole sama kuin näiden peloittajien .
- Anonyymi
huih kirjoitti:
kauheeta..... ei siitä kivusta nyt niinkään kamalasti, mut noi kaikki repeämis jutut.... apua... paniikki ihan iskee vaik en oo ees raskaana... ei ihan heti kyllä tekis mieli lasta ku tän lukee...
Repeämis jutut ovat myöskin alituisesti toistuvia. minun serkkuni oli muka revennyt ja sai kovasti huomiota ympäristöltään. Tosi asiassa ei ollut revennyt Vaan hänellä oli ihan normaali synnytys.
Olen aina työskennellyt työpaikassa missä on naisia ja jotka ovat äitejä Kukaan näistä naisista ei ollut revennyt mitenkään heitä ei myöskään leikelty , joten olisiko syy että kun itse on hoitoalalla niin osaa rentoutua jo odotus aikana , ja ei pidä näitä synnytys asioita mitenkään erikoisina m sillä valta osa naisista synnyttää ihan normaalisti , 99% siitä mitä pelkää ei toteudu koskaan jotta ole ihan huoleti , ja kun haluat lapsen niin kerro ajatuksistasi henkilökunnalle niin saat kuulla asiallista tietoa.
- phyäähhhh
ällöä nämä kuvailut
pittäkää tietonanne niin teil on seksielämääkin jäljellä
onko ihan pakko - Anonyymi
joo lol ootte ihan mammareita, ite pullautin joku 7 lasta kerralla ja olin vaa et swag
- Anonyymi
KAUHEA AJATUS SYNNYTYS TEHDÄÄN ALASTI JA OLLAAN SUIHKUSSA.
- Anonyymi
Jos osaa rentoutua ja hengitellä kuten kätilö ohjaa, niin ei satu pahemmasti, itse kun sain ensimmäisen lapsen niin olin myös kuullut kauhukertomuksia synnytyksestä ja pelkäsin, mutta tein kuten kätilö ohjasi ja kun lapsi oli pihalla niin kysyin että koska se kamala kipu alkaa, hän nauroi ja sanoi että ei ala , synnytys on ohi nyt.
Joten kaikki jotka kertovat kovista kivuista ei aina pidä paikkaansa monet nauttivat siitä kun pelottelevat luonnollista tapahtumaa.
Joten kerro terkkarille ajatuksistasi , sillä he osaavat ohjata Itsellä kolme lasta ja ei mitenkään ollut vaikeaa totta kai sen tuntee kipuna kun poltto tulevat mutta rentoutuminen on hyvä keino
. Ennemmin synnytään se kun menen hammas lääkäriin
Niin että kaikilla meillä on omat pelkomme asioista mitä emme ole edes kokeneet.
Älä kuuntele muiden juttuja synnytyksistä , sillä niistä ei ole puoletkaan totta , ainoastaan vääristelyä luonnollisesta tapahtumasta, sillä kaikilla meillä on oma kivunkestämis aste , joku tuntee kivun suurena toiset jotka osaavat rentoutua ja ajatella asiaa positiivisena kokevat sen kauniimpana tapauksena elämässäään - Anonyymi
HAISTAKAA VITTU, OLEN KOHTA SAAMASSA FIFA23 PS4 JA TE VAAN TÄÄLLÄ JUOTTE VINAA.
- Anonyymi
EI TÄÄLLÄ JUODA VIINAA VAAN KIRJOITETAA N KOMMENTEJA
- Anonyymi
Näin on synnytystyskokemusten pelottelu on ihan turhaa. Itselläni kaksi tervettä lasta. Mitään kivunlievityslääkettä en ole tarvinnut. Kukaan ei pelotellut ennakkoon, ja viimeinen pumpsahti tähän maailmaan, että en pysynyt oikein perillä. Nyky nuoret ovat peloteltu kuoliaaksi. Itsellenikin juurihoito hampaseen on ikävämpää, kuin lapsen saattaminen maailmaan. Älkää uskoko kaikenmaailman hömppä videoita ym.
- Anonyymi
Lestadiolaisuus tausten naisten värkit niin kiinni joka HH että eivät joka jalkapohjassa kulje Raili Vuoti wifit
- Anonyymi
Sattuu todella paljon yksi synnytys takana ja lapsi jo yli 10v. Uudelleen en enää halua synnyttää.
Mies oli mukana ja tuki minua synnyntyksen aikana, joka kesti noin 5 tuntia. Ponnistin yli tunnin ja voimat meinasi jo loppua. Onneksi sain vauvan ulos ilman imukuppia. Tikit tuli .- Anonyymi
Vesi synnytys on parempi koska siinä rentoutuu ja ponnistus on vähemmän kivulias ja lapsikaan ei itke kun se syntyy vaan on täysin rauhallinen ja hiljainen
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1424615- 932189
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap152081Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi801978Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1431566Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541542VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu1081428- 1011337
- 751336
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1201119