Onks kenelläkää semmosta ongelmaa, että on kauheen kiusallinen ja epävarma olo poikien seurassa? Mä oon 15-vuotias tyttö ja must yksinkertasesti tuntuu etten osaa olla poikien seurassa. Se on tosi ärsyttävää. En osaa olla oma itteni semmosissa tilanteissa.
Jos jollaki on samanlaisii ongelmii nii kertokaa tai jos on ollu ja päässy yli siitä. Kertokaa rohkaisuvinkkejä mulle:)
Jos jollaki on samanlaisii ongelmii nii kertokaa tai jos on ollu ja päässy yli siitä. Kertokaa rohkaisuvinkkejä mulle:)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla on ihan sama ongelma, poikien seurassa on kiusallinen ja epävarma olo enkä mä kauheesti uskalla puhuu niille. Mä luulen, et mulla syyt tohon on se et mä oon muutenki ujo ja sitte se ett mulla ei oo veljiä enkä mä oo kauheesti ollu poikien kanssa tekemisissä, mitä nyt koulussa oon vähän ollu. Mutt toivotaan ett me molemmat päästään täst ohi.
mä oon poika ja sanon et mulla on ollut kiusallinen olo tiettyjen naisten kanssa.
mutta tulen nykyään toimeen kaikkien naisten kanssa...
Mullaki on tollanen ongelma. Tai oikeestaan oli (kai). Ja mä luulin etten koskaan pääsis tosta yli. Mä kyllä uskallan yleensä puhua nuoremmille pojille, joillekin jopa tosi helposti, mut mua vanhemmille pojille puhuminen on vaikeempaa. Tai kyllä mä uskallan niilleki puhua, mut mietin aina tarkkaan mitä sanon ja oon yleensä aika vaivautunu niiden seurassa.
Mä joudun kuitenki olemaan hirveesti poikien kaa, harrastan nimittäin yhtä sellasta lajia, missä on paljon poikia, ja käyn aina poikien kaa harjottelemassa, ja oon niiden kaa myös kisoissa ja leireillä ym.
Mut nyt mä luulen, että oon päässy tosta ongelmasta ainaki osittain eroon. Mä nimittäin olin just tän viikonlopun yhellä leirillä tän harrastuksen parissa, ja olin siellä poikien kaa.
Ennen ku mä lähin sinne leirille, mä vaan päätin, että nyt mä aion uskaltaa puhua niille. Sekin on nimittäin aika kiusallista, et ku mä esim. kesänä olin parin pojan seurassa kisoissa, ni mä en puhunu paljoo mitään, kuuntelin vaan mitä ne puhu keskenään. Ja sen jälkeen mä päätin, et tollasta tilannetta ei enää synny. Ennen tota tän viikonlopun leiriä mä ajattelin, että mitä mä siinä menetän, jos mä puhun pojille. Ja kyllähän mä sit lopulta uskalsinki puhua niille. Ja ne kaikki (paitsi yks) pojat oli vielä mua vanhempia, eli niitä, joille mun on yleensä ollu kauheen vaikee puhua.
Ja nyt mä oon tosi onnellinen, et uskalsin vaan rohkeesti puhua niille. Enkä mä siinä sitä paitsi ees mitään menettäny tai mitään vastaavaa.
Tosin voi se olla, että mä en edelleenkään pysty puhumaan ihan kaikille jätkille, nimittäin etenkään yhelle, kenestä oon kiinnostunu. Mutta toisaalta, mä kyllä päätin, että mä puhun sille seuraavan kerran ku nään sen. Ja kyllä mä uskon että mä pystynkin puhumaan sen kaa. Mutta sen näkee sit myöhemmin, uskallanko.
Joten päätä säkin, et seuraavan kerran, ku oot joidenki poikien seurassa, sä pystyt kyllä puhumaan niille, etkä sä menetä siinä mitään. Ihan tavallisia ihmisiä ne pojatkin on.
Toivottavasti tästä nyt ois ollu ees vähän apua. Tsemppiä!! =)
Mieluummin oon minäkin tyttöjen kanssa ku poikien.