..sitten joudun kysymään kerrankin neuvoa..Asiat
nimittäin ovat pahasti pois raiteiltaan..täytyy
aloitta koko juttu "alusta"..eli..tuota..eh..sain
viime viikolla keskenmenon.Siitä lähtien ovat
asiat menneet huonosti poikaystäväni (kohta kai
ex) kanssa..Olemme tapelleet aivan helvetin
paljon ja eilen tuli vastaan se mitä en olisi
koskaan uskonut..Tappelimme ja hän repi minua
kuin jotain nukkea ympäriinsä, minun oli pakko
tehdä se mitä en olisi halunnut, löin. en muuten
olisi päässyt irti.täytyy mainita vielä se että
olimme humalassa molemmat.sitten hän alkoi lyödä,
lujaa ja monta kertaa.eräs ystävämme tuli sitten
paikalle ja hänen lyömisensä loppui siihen. hän
meni kyydillä kotiin ja minä vain osan matkasta.
Sitten hän soitti (oli humalassa ajanut
kotipihalleni) että missä olen, halusi jutella.
Ensin en suostunut (ei voi muuta sanoa kuin että
pelkäsin) mutta sitten hän kuulosti kuitenkin
niin itkuiselta että suostuin puhumaan. Hän alkoi
taas tapella kun tapasimme, löi useita kertoja
kasvoihin,huusi ja repi kädestä. Kuulemma näytti
minulle kuinka lujaa minä häntä löin.viimein
pääsin irti ja juoksin. hän ei seurannut.
kysymykseni onkin että mitä teen asian suhteen?
suhteemme on ollut vakavalla pohjalla ja olemme
ainakin olleét hyvin rakastuneita jne ennen sitä
keskenmenoani.samantyyppistä kähinää on ollut
ennenkin mutta ei todellakaan näin pahaa. luulen
että en todellakaan pysty päästämään hänestä
irti, rakastan häntä, mutta pelkään. parempi
kuitenkin tehdä tästä loppu? Millä voimilla?!?
onko minulla vaihtoehtoja? kärsin jo jonkin
verran masennuksesta keskenmenon takia ja jos
tämäkin lisätään heti perään niin en usko
selviäväni mitenkään.mitä H*lvettiä teen??
ohops..tulipas tekstiä..toivotaan että joku
jaksoi lukea..
nimittäin ovat pahasti pois raiteiltaan..täytyy
aloitta koko juttu "alusta"..eli..tuota..eh..sain
viime viikolla keskenmenon.Siitä lähtien ovat
asiat menneet huonosti poikaystäväni (kohta kai
ex) kanssa..Olemme tapelleet aivan helvetin
paljon ja eilen tuli vastaan se mitä en olisi
koskaan uskonut..Tappelimme ja hän repi minua
kuin jotain nukkea ympäriinsä, minun oli pakko
tehdä se mitä en olisi halunnut, löin. en muuten
olisi päässyt irti.täytyy mainita vielä se että
olimme humalassa molemmat.sitten hän alkoi lyödä,
lujaa ja monta kertaa.eräs ystävämme tuli sitten
paikalle ja hänen lyömisensä loppui siihen. hän
meni kyydillä kotiin ja minä vain osan matkasta.
Sitten hän soitti (oli humalassa ajanut
kotipihalleni) että missä olen, halusi jutella.
Ensin en suostunut (ei voi muuta sanoa kuin että
pelkäsin) mutta sitten hän kuulosti kuitenkin
niin itkuiselta että suostuin puhumaan. Hän alkoi
taas tapella kun tapasimme, löi useita kertoja
kasvoihin,huusi ja repi kädestä. Kuulemma näytti
minulle kuinka lujaa minä häntä löin.viimein
pääsin irti ja juoksin. hän ei seurannut.
kysymykseni onkin että mitä teen asian suhteen?
suhteemme on ollut vakavalla pohjalla ja olemme
ainakin olleét hyvin rakastuneita jne ennen sitä
keskenmenoani.samantyyppistä kähinää on ollut
ennenkin mutta ei todellakaan näin pahaa. luulen
että en todellakaan pysty päästämään hänestä
irti, rakastan häntä, mutta pelkään. parempi
kuitenkin tehdä tästä loppu? Millä voimilla?!?
onko minulla vaihtoehtoja? kärsin jo jonkin
verran masennuksesta keskenmenon takia ja jos
tämäkin lisätään heti perään niin en usko
selviäväni mitenkään.mitä H*lvettiä teen??
ohops..tulipas tekstiä..toivotaan että joku
jaksoi lukea..
Vastaukset 27
Vanhimmat
luin tekstin kokonaan..
en osaa sanoa mitään,mut kyllä sun pitää ero
tollasesta ihmisestä ottaa...
ei toista saa lyödä...
mut jätä se mies...
Niin, kyllähän toki sen tiedän mutta millä ihmeen
voimilla sen teen? en usko että jaksan ottaa
harteilleni taas uutta taakkaa selvitettäväksi..
Maailmassa huonot asiat usein seuraavat toinen
toistansa, syntyy kierre, josta on vaikea
irrottautua. Silloin sitä helposti käpertyy
itseensä, antaa asian olla, elää hetkessä.
Itselläni vaikeat asiat ovat myös kerääntyneet
tiettyyn elämänvaiheeseen. Kun tapahtuu jotain
dramaattista, perustukset alkavat aina rakoilla.
Juuri silloin kun eniten kaipaisit apua ja tukea,
ei toinen pysty sitä sinulle antamaan ja tilanne
kärjistyy entisestään. Pahimmillaan hienokin
suhde voi muuttua painajaiseksi ulkoisten
paineiden sitä pommittaessa. Mielestäni tarvitset
nyt aikaa. Älä anna poikaystäväsi lähestyä Sinua
hetkeen. Anna hänen ymmärtää tekojensa vakavuus,
se, kuinka paljon hän on Sinua, rakastamaansa
ihmistä haavoittanut. Anna itsesi voimistua
omasta sisäisestä vahvuudestasi, et tarvitse
siihen ketään muuta. Löydä ylpeytesi, ja pidä
siitä kiinni. Täytä ajatuksesi kaikilla niillä
saavutuksilla, kehuilla ja hienoilla asioilla
joita olet elämässäsi aikaan saanut (niitä
oikeasti on, vaikka ihan heti ei siltä
tuntuisikaan). Ole yksin, mutta keskustele
asioista myös läheistesi kanssa. Hae turvaa
vanhemmista/ystävistä/sukulaisista. Löydä
tasapaino itsesi kanssa, vasta sitten olet valmis
miettimään suhdettanne, sen jatkuvuutta ja
tulevaisuutta.
Voima on Sinussa.
Toivottavasti näistä sanoista oli Sinulla edes
vähän apua. Olet ajatuksissani.
Kiitos kauniista sanoistasi..
Veit sanat suusta..
naista ei lyödä koskaan.Jätä se,löydät kyllä
paremman miehen.
..se ei ole ollenkaan niin helposti tehty..
Itse olen miettimässä viisivuotisen suhteen
purkamista. Alussa kaikki oli upeaa, itkimme
yhdessä onneamme (että olimme löytäneet toisemme)
ja olimme varmoja, että mikään ei voinut meitä
erottaa. Maailma murheineen tuli kuitenkin
jossain vaiheessa väliin. Aloimme elää omaa
elämäämme. Opiskelupaineet, erilaiset elämanarvot
ja toisen pitäminen itsestäänselvyytenä
kuolettivat intohimomme lähes nolliin. En enää
löytänyt poikaystävästäni sitä herkkyyttä ja
hellyyttä, joka aina oli ollut niin vahva ja
käsinkosketeltava. Menin kuoreeni ja ja kuoletin
luontaisen hellyyteni, koska en saanut
kaipaamaani vastarakkautta. Jos minulle tulee
nykyään ongelmia, ei poikaystäväni jaksa olla
niistä enää kiinnostunut. Itse hän purkaa
stressinsä minuun, puhuu ilkeästi ja heittelee
tavaroita. En enää jaksaisi, mutta silti pitkä
yhdessäolo on saanut meidän liimautumaan
toisiimme. Olen puhunut mahdollisesta erilleen
muuttamisesta, mutta se on aina ollut miehelleni
järkytys, vaikka hän hän itse uhkailee minua
useasti erolla. En koe itseäni haluttavaksi saati
sitten hyvännäköiseksi vaikka tiedän että olen
kaunis nainen (ja vientiä minulla on aina ollut).
Toivon Sinulle voimia ja jos jollakulla on
vastaavia kokemuksia/neuvoja pitkän suhteen
lopettamisesta/korjaamisesta, jakakaa niitä!
Yhdessä olemme vahvoja :)
nyt tulee taas uusinta faktaa..hän itse väittää
vain taputtaneensa poskeani..lisäksi hän vetää
roolia kavereidensa keskuudessa että minä olin se
paha puoli kuka kävi väkivaltaiseksi koska
hänellä on kynnen jälkiä kyljessään ja minulla ei
ole edes jälkiä (paitsi mustelmia
käsissä..).miten ihmeessä tutusta ihmisestä on
tullut viikossa noin erilainen???pakko tätä on
johonkin purkaa..vaikka sitten tänne..masentaa ja
paljon..olen siis nyt se paha puoli tässä
jutussa, asiat kääntyivät hetkessä päälaelleen.
miksi tämä tapahtuu juuri minulle..? katkaisin
juuri suhteemme..kahden vuoden onni on siis
takana, vain viikossa 2 vuotta meni hukkaan. ja
kaiken lisäksi lapsen alku. elämä ei taida edes
olla minua varten.
.. vähän siltä että tuo keskenmenosi laukaisi
poikaystävässäsi jotain. Ehkäpä tunteen siitä
että ei ole vielä valmis vakiintumaan/saamaan
lapsia. Toisaalta kyse voi olla myös siitä että
hän suree syntymättömän lapsensa kohtaloa ja sinä
saat nyt toimia tuskan välikappaleena. Ehkä
hänellä ei ole kypsempää keinoa kertoa
tunteistaan kuin väkivalta.
Anna tilanteen viiletä. Teidän tulee kuitenkin
vielä puhua tapahtuneesta, ihan itsenne takia. Ei
noin pitkän suhteen katkaiseminen käy hetken
mielijohteesta, ainakin siihen johtaneista
tapahtumista tulee vielä puhua, keskustelu avaa
usein monta lukkoa ja voi olla että asiat
selviävät. Vaikka että enää palaisikaan yhteen,
saatte ainakin molemmat sydämeenne rauhan.
Toivon Sinulle kaikkea hyvää. Olen täällä
työvuorossa koneen äärellä joten laita viestiä
jos haluat :)
Täällä saa kyllä todella hyviä neuvoja, ei voi
muuta kuin kiittää siitä että on vielä olemassa
mukaviakin ihmisiä.. :)
puhuimme silloin siitä keskenmenosta
poikaystäväni kanssa, väkisinkin koska se oli
molemmille täysi yllätys.. emme nimittäin edes
tienneet minun olleen raskaana..siksi siinä onkin
vielä enemmän miettimistä ja sulattamista että
edes oikeastaan ymmärtää asian..
myös eilisestä välikohtauksesta on puhuttu mutta
kun asiaa ei saa setvittyä mihinkään suuntaan,
koska hän vain väittää ettei ole tehnyt mitään.
en ymmärrä miten hän voi edes väittää niin!sen
hän kyllä sanoi, että jos palaamme takaisin
yhteen niin sitten hän myöntää kaiken ja pyytää
anteeksi. Siis..?!?
jotenkin tämä koko asia on niin uskomaton
että..eihän ihminen herran jumala voi muuttua
noin paljon..
tulipas taas tilitettyä..no,helpottahan tämä
vähän..
Myöntää sitten kun palaatte yhteen? Ilmiselvää
kiristystä. Vaikuttaa siltä että hän aivan
varmasti itse tiedostaa tehneensä väärin mutta ei
oikein kehtaa tunnustaa tapahtunutta edes
itselleen. Ehkä kyseessä on joku ns. pimeä puoli,
jonka olemassaolosta kundisi on itsekin
pelästynyt. Onkohan saanut kimmokkeen
väkivaltaisuuteen kotoaan? Joskus (etenkin
miehillä) kun tunteet lyövät yli, niin silloin
nyrkit heiluvat. Ystäväni oli vuosi sitten
kanssasi samassa tilanteessa. Hän oli pitänyt
minulta, parhaalta ystävältään salassa sen, että
hänen avomiehensä pahoinpiteli häntä
säännöllisesti. Minulla kun oli aina ollut
semmoinen kuva, että he olivat kadehdittavan
onnellinen pari! Ystäväni sanoi, että hän uskoi
miehensä viimeiseen asti muuttuvan, mutta kahden
vuoden anteeksiannon ja jatkuvan pelon kierteessä
usko karisi. He erosivat vuosi sitten ja ystäväni
ei kadu ratkaisuaan hetkeäkään.
Väkivaltaisuus on vakava ongelma, joka ei parane
lupauksin ja uusin yrityksen. Perusongelma on
aina jossain muualla, syvemmällä. Mieti tarkkaan
mitä haluat, mutta älä sääli kundiasi. Kauan
olette muuten olleet yksissä? Ikäsi? Mä olen 23
vee.
olemme olleet yhdessä kaksi vuotta. Kaksi
onnellista vuotta. Viikkoa ennen olemme olleet
kuin vastarakastuneet, joka ikinen päivä.Siksi
ero tuntuukin niin raskaalta ja vaikealta, edes
ajatuksena.. Vain viikon takia kaikki on pilalla.
aavistelin hänessä muutoksen keskennmenon
jälkeen, mutta kun häneltä kysyi, että onko
hänestä välillämme jokin vinossa niin hän vain
vastasi aina että ei. en sitten tiedä mitä uskoa..
Ikää minulla on se "maaginen" 18 v.
Luuletko itse muuttuneesi/olleesi erilainen
tapahtuneen takia? Oletko suhtautunut
poikaystävääsi torjuvammin? Oletko tuntenut
itsesi yksinäiseksi? Oletko kokenut ettei kundisi
voi ymmärtää sinua täysin? Nämä kaikki olisivat
aivan normaaleita reaktioita tapahtuneeseen,
mutta mies voi lukea ne toisin. Hän voi kokea
jonkin muuttuneen Sinussa, tuntea pahaa oloa
puolestasi/teidän puolestanne, mutta ei osaa
oikein kanavoida sitä. Myös oma kundini saattaa
käyttäytyä oudosti, olla hermostunut ja ilkeä,
mutta loppujen lopuksi yleensä oikea syy
paljastuu. Se, että saa miehen avautumaan voikin
olla sitten työn ja tuskan takana. Vaikka miehet
eivät aina tunnu osaavan lukevan naisten
piilotettuja viestejä, aistivat he muutoksen
yleensä nopeasti ja reagoivat siihen
luonteenomaisella (usein vähemmän
hienovaraisella) tavallaan. Jutelkaa!!! Älä anna
periksi vaan kaivaudu asioiden ytimeen vaikka
väkisin. Älä kuitenkaan kiirehdi. Anna myös
kundillesi vähän "viilenemisaikaa".
Tarkoitan "tapahtuneella" keskenmenoa ja siihen
liittyviä asioita, en suinkaan eilistä
välikohtausta.
Sä olet varmaan se sama Shadow jonka tekstejä oon
seuraillut jo pitkän aikaa..
Oot saanut jo hirmusesti neuvoja,joten ajattelin
vain sanoa että pidä oikeesti välimatkaa koko
juttuun niin kauan kuin haluat ja "pyydä" tukea
lähimmäisiltäs,mut älä siltä mieheltä.Sit kun
olet ja tarpeeksi vahva,niin puhu asioistas sen
miehen kanssa ja niinkuin joku muukin oli jo
sanonut että vaikka eroisitte,niin saatte ainakin
jonkun näköisen rauhan,että asiat kummiskin
selvitetään.
Muista että sä oot vasta 18v ja koko elämä
edessä!!Ja muista et älä jää "rakkauden orjax",
kyl varmaan tiedät mitä tolla tarkoitan.=)
Kaikkea hyvää sulle ja ois kiva kuulla että miten
asiat myöhemmin menee,joten ois mukavaa jos
myöhemminkin kirjoitat kuulumisia!=)
Sinun suoraansanoen TÄYTYY jättää hänet. Anna
miehen mennä, tee se itsesi takia!
Tiedän, se vie voimia, mutta sun on jaksettava!!
Hankit lähestymiskiellon ton väkivallan pelon
takia ja poistat koko äijän mielestäsi.Mikään ei
ole halveksitumpaa minun (olen siis mies)kuin
lyödä naista.Hätätapauksissa sen vielä jotenkin
vielä ymmärtää (ehkä) mutta tollanen silmittömän
järjetön väkivalta on järkyttävää. Heivaa se
kundi huitsin nevadaan.
Olen täysin samaa mieltä. Olet vielä nuori ja
Sinulla on aikaa katsella maailmaa monestakin eri
näkökulmasta. Väkivaltaisesti käyttäytyvä ihminen
on tavallaan luonnevammainen ja hän reagoi
ongelmatilanteisiin aina samalla tavalla. Hänellä
ei ole ehkä keinoja käsitellä ongelmia
rakentavammin. Tulevaisuuden langat ovat sinulla
- valitse tarkkaan...
Olen huomannut, että sitä pystyy jatkamaan vielä
pitkään sen jälkeenkin, kun ei itse enää uskonut
pystyvänsä jatkamaan. Vaikka tuntuu, ettei voimia
ole, niin jostain niitä aina löytyy..
Jos sovit vielä tämän riidan ja annat anteeksi,
ensi kerralla on taas vähän vaikeampi lähteä. Ja
ensi kerta tulee varmasti.
Keksit varmasti myös ensi viikolla jonkun syyn,
miksei juuri nyt kannattaisi erota...Tarkoitan,
että kyllä niitä syitä aina aina keksii
tarvittaessa...Jos vain päätät, että eroat ja
pidät siitä kiinni, niin kaikki etenee siitä
omalla painollaan. Onhan sinulla hyviä ystäviä
tai perheenjäseniä, joiden puoleen voit kääntyä
ja joille voit puhua, kun tarvitset tukea.
Mieti, missä tilanteessa haluat olla vuoden
päästä?
Muistathan vielä, kuinka nopeasti sitä voi
ihastua uudelleen, jos annat itsellesi
mahdollisuuden...
JOKU KATSOO TOLLQASTA ÄIJÄÄ. YKSKIN LYÖNTI ON
LIIKAA!
haluan kiittää kaikkia jotka ovat antaneet
minulle rohkaisevaa ja neuvoa antavaa
palautetta :)
pääni on edelleen todella sekaisin, en voi muuta
miettiä kuin tätä asiaa, en voi nukkua, en
mitään. tekemistä olisi, mutta mikään ei tunnu
onnistuvan enkä saa ajatuksiani irti
tästä..edelleenkään en pysty käsittelemään asiaa
järkevästi, jotenkin kaikki vain tuntuu
romahtavan niskaan, tunteet kun ovat vielä
entisellään kyseistä miestä kohtaan..Samaa sanoo
hän, kun puhuimme asiasta..olemme siis molemmat
yhtä sekaisin..en todellakaan tiedä mihin
suuntaan nyt kannattaisi liikahtaa..
Toi tilannehan on aika paha, ja molemmat kärsii.
Kokoajan. Miks turhaa kiduttaa ittensä enempää
jos molemmat on katumapäällä? Meette jonnekki
rauhallisee paikkaan. Puhutte asiat selviks.
Päälle kunnon itkusekainen halaus.
Sit ois jo yks murhe vähemmän. Kyl se elämä taas
palaa uomiinsa. Mun mielipide.
Parisuhteessahan on kaikkein vaikeinta juuri
anteeksi antaminen ja myös omien virheiden
tajuaminen. Kärsivällisyys on avainsana.
Vuorovaikutusta.
Toivottavasti saatte asiat selviksi a.s.a.p!
Turha sitä selvittelyä on lykätä.
haluaisin puhua hänen kanssaan vielä kerran asiat
selviksi. nyt se vain onkin osoittautunut hieman
hankalaksi..Hän vain ärähtää, että puhu jos
haluan puhua asiasta. miten voin selvittää asiat
jos toinen on ärsyyntynyt ja vain ärähtää?hän
haluaisi palata yhteen, ilmeisesti ei kuitenkaan
setviä asioita,kuten ennen oli..mikä muutti hänet
noin? millä saan sen selville..
Minun kantani on että jätät sen ukkos, koska jos
se kerran lyö, niin lyö toisenki kerran ja
kenenkään, ei kenenkään tartte alistua
sellaselle!!
Jos joku on väkivaltainen, ei sitä niin vain
lupauksilla poisteta ja korjata. Olet varmasti
kuullut paljon juttuja väkivaltaisista kodeista,
joista nainen ei vain uskalla tai halua lähteä
pois, kun uskoo ukkonsa "parantumiseen". Ja
monesti tarinat on päättyneet huonosti
mahdollisten lasten kannalta, tai nainen on
saattanut jopa menehtyä saamiinsa vammoihin.
Yksi kuuluisuusesimerkki on tietysti Tina Turner,
joka oli Iken "koukussa" vuosikausia ennen kuin
tajusi lähteä lätkimään. Lueppas vaikka Tinan
elämänkertakirja tai katso se leffa, saat vähän
kuvaa siitä, mitä voi tapahtua.
Juu, ja jos ukkos ei ole suostuvainen puhumaan,
et varmasti koskaan saa hänestä mitään syytä
irti. Anna jo olla. Koska olet niin nuori, on
sinulla paljon vuosia edessäsi. Ota niistä kaikki
ihanuus irti!