miehet pelottaa mua!!
mut MEINATTIIN/YRITETTIIN raiskata
eilen illalla!!
onneks pääsin ajoissa pois sen äijän(25v,sairaan
hyvännäköne, oli varmaan kusi noussu päähän!!)
luota.
mä en uskalla olla kenenkään
miespuolisen henkilön kans
kahden, ahistaa...
ei saa ikinä mennä kenenkään tuntemattoman
miehen/jätkän kans kahden mihinkään!!
hellittääks tää miespelko koskaan??
mut MEINATTIIN/YRITETTIIN raiskata
eilen illalla!!
onneks pääsin ajoissa pois sen äijän(25v,sairaan
hyvännäköne, oli varmaan kusi noussu päähän!!)
luota.
mä en uskalla olla kenenkään
miespuolisen henkilön kans
kahden, ahistaa...
ei saa ikinä mennä kenenkään tuntemattoman
miehen/jätkän kans kahden mihinkään!!
hellittääks tää miespelko koskaan??
Vastaukset 5
Vanhimmat
kuis siinä niin kävi?
tunsitko tyypin etukäteen?
mulle on käyny vähän samantyyppinen tapaus, ja
siks itekki vähän aristelen miehiä..
se riippuu susta itestäs ja siitä kuinka "lähellä"
raiskaus oli, et kauanko pelkäät miehiä...
mä kumminki sanon sulle et älä syytä ittees
mistään äläkä koskaan aattele että kaikki miehet
on samanlaisia!!
niitä kilttejä ja huomaavaisia miehiäki on
olemassa....
TSEMPPIÄ!! =)
Nooh ei sit varmast voi sanoo et kauan sulla kestää et sä pystyt luottaa miehii..
Anna ittelles aikaa, ja etene pikku hiljaa!
Muista se ettei kaikki miehet TODELLAKAA oo
samanlaisii..
Henk.koht. mun mielest kundit jotka raiskaa (tai
ees mitää siihe liittyvää!) on kaikkein paskimpii
ihmisii mitä tiiän.. Oikee v*tuttaa ajatellakki..
Kannattaa vaa antaa ittellee aikaa. Ja ennen
kaikkee puhuu asiasta vaikka parhaalle kaverille
tms..
Tsemppii! Eikä meit kannata pelätä.. =)
Mullaki oli ala-asteella samanlainen tilanne,
nimittäin mun enoni on käpälöinyt mua pentuna ja
sit joskus kutosella mulle laukes kauhee mies
pelko. Mä en uskaltanut olla lähellä mun
opettajaani, joka oli mies. Enkä mun musiikin
opettajaa. Mä kammosin jopa isääni.
Mut sitten se meni jotenki ohi ja elämä jatku...
Kyllä se menee ohi, mutta anna itsellesi aikaa!
Jos susta tuntuu tosi pahalta, voit ihan hyvin
mennä juttelemaan jonnekin
mielenterveystukipisteeseen. Niitä on joka
kaupungissa - myös pienemmissäkin, eikä niissä
käynti maksa mitään. Joskus jopa pienetkin
murheet laukeavat paremmin - saatika sitten näin
suuret, kun niistä puhuu aikuisen ihmisen kanssa,
jolla on huomattavasti enemmän elämän kokemusta.
Tiedän sen itse, koska olen semmoisella käynyt.
Se, että paikan nimi on "mielenterveystukipiste"
tms. ei toki tarkoita sitä, että olisit "hullu",
vaan siellä on ihmisiä, jotka osaavat auttaa ja
jotka on koulutettu kuuntelemaan juuri SINUA.
Voit monesti itse valita, kenen kanssa siellä
haluat jutella. Yleensä nämä henkilöt ovat
psykiatrillisia sairaanhoitajia, ja onneksi
naisia lähes poikkeuksetta - sinun tapaustasi
ajatellen.
Voimia ja jaksamista! Älä pelkää mennä ammatti-
ihmisen juttusille.