Olen aivan ymmälläni. Olen raskaana ja en halua aborttia tehdä. Ongelmana on isyys ja miten sen lapselle selittää. Isä ei halua olla missään tekemisissä tulevan lapsensa kanssa. Miten tämän selitän lapselle? En voi mitenkään murskata lapsen sydäntä kertomalla, että hänen isänsä ei halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan.
Onko oikein tehdä lasta tällaiseen tilanteeseen vai olisiko abortti sittenkin parempi vaihtoehto?
Olen umpikujassa. Haluan tämän lapsen, mutta tulevaisuus yksinhuoltajana pelottaa.
Mielestäni lasten kuuluisi syntyä kiinteään parisuhteeseen ja rakastavaan perheeseen. Minun tapauksessani tähän perheeseen kuuluu vain minä. Aborttiin ei ole mitään syytä. Olen korkeasti koulutettu, työpaikka on eli kaikki on hyvin, mutta silti...
Olisiko samassa tilanteessa olevia ja miten olette selvittäneet tilanteen?
Onko oikein tehdä lasta tällaiseen tilanteeseen vai olisiko abortti sittenkin parempi vaihtoehto?
Olen umpikujassa. Haluan tämän lapsen, mutta tulevaisuus yksinhuoltajana pelottaa.
Mielestäni lasten kuuluisi syntyä kiinteään parisuhteeseen ja rakastavaan perheeseen. Minun tapauksessani tähän perheeseen kuuluu vain minä. Aborttiin ei ole mitään syytä. Olen korkeasti koulutettu, työpaikka on eli kaikki on hyvin, mutta silti...
Olisiko samassa tilanteessa olevia ja miten olette selvittäneet tilanteen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
En ole kyllä samassa tilanteessa, mutta abortin kokeneena sanon vaan, että älä tee sitä! Jos pystyt pitämään lapsen taloudellisesti ja muuten, niin pidä se! Minä jouduin pakon edessä tekemään abortin nyt aikuisiässä ja vieläkin tuntuu pahalta. Juuri silloin minulla ei olisi ollut taloudellisesti mitenkään mahdollista pitää lasta, eikä isä olisi voinut osallistua lapsen kasvatukseen koska oli naimisissa toisaalla... Yksinhuoltajuus ei olisi pelottanut, on siitä muutkin selvinneet, mutta valitettavasti raha ratkaisi... Kyllä sä vielä keksit mitä sanoa lapsellesi hänen isästään, onhan sinulla vielä vuosia aikaa ennen kuin hän alkaa kyselemään. Onnea! :)
vastauksestasi. Mulle on tehty yksi abortti myöskin ja sen jälkeen vannoin, että oli eka ja viimeinen. Eli abortti on kyllä aika poissuljettu juttu.
lukaseen tuolla abortti- kohdassa tarinani...
Siis jos vauvasta alkaen olet lapsen kanssa kahdestaan, niin tuskin hän isästä kyseeleekään. Kun kasvaa ja huomaa, että kavereilla on myös isät niin voit kertoa, kuka isä on. Eihän sinun ole pakko kertoa sitten, että isä ei halua olla missään tekemisissä, voit selittää tilanteen kauniimminkin. Jos tosiaan haluat tämän lapsen ja kykenet huolehtimaan yksin, niin älä tee aborttia. Minusta tuntuu jo pahalta kun yhden iloisen pikkulapsen elämä on jo vaakalaudalla ennen kuin on syntynytkään...
Hei sinä joka olet todella vaikean paikan edessä, tiedän kyllä periaatteessa miltä sinusta tuntuu.Olin itse vuonna -97 melkein samanlaisessa tilanteessa, minulla oli vain kaksi miestä enkä tiennyt kumpi oli lapsen isä. Joten päädyi pitkän harkinnan jälkeen abortiin. Toisaalta jos olisin hänet pitännyt en olisi saannut tämän hetkisiä lapsiani. Olen kyllä tuntennut tuskaa asiasta vielä tänäkin päivänä. Kyllä pärjäät yksinhuoltajana voin kokemuksella sanoa koska olen täysin itseni varassa lasten hoidossa ja kasvatuksessa(1vja1kk yh:na). Tsemppiä mitä päätätkin.
sitä vielä murehdi.Jos sinulla on kaikki hyvin niin keskity odottamiseen ja kaikenlaiseen pieneen hössäilyyn.Nauti...sillä ensimmäisen lapsen saaminen on nautinnollista aikaa.Voi hyvin ja lapsesikin on tyytväinen ja onnellinen nassikka.
Sulla on kymmeniä vuosia aikaa kerto lapselle, että pääasia oli että sinä halusit hänet!
Sanoa, ettei isä ollut aikonutkaan isäksi ja "vahinko" tapahtui, mutta halusit lapsesi elävän...eiköhän se ole se isompi pointti?
Siis nauti...älä murehdi! Olet hyvän päätöksen tehnyt!