Haluaisin kuulla teidän lukijoidenne mielipiteitä
mun ongelmaani joka koskee seurustelua. Mulla ei
oo monta seurustelusuhdetta takana mutta joitakin
lyhyitä hienoja suhteita oon saanut kokea. Oon
toivoton romantikko ja pidän paljon syvällisistä
keskusteluista. Rakastan hellyyttä ja sitä että
voin vain olla toisen lähellä ja koskettaa häntä.
Mun ongelmani on aina ollut se että liian
nopeasti päästän esiin sen romantikon joka mun
sisälläni elää. Toinen ongelma (tai en tiedä onko
se ongelma mutta kuitenkin asia joka mietityttää
mua) on se että ainakin omasta mielestäni liian
nopeasti menen toisen ihmisen lähelle. Tällä
tarkoitan suudelmia, halauksia, toisen
koskettamista ja hyväilyä jne. En tarkoita
kuitenkaan sitä että jo parien treffien jälkeen
vannon ikuista rakkautta tälle ihmiselle.
Oon aina liian malttamaton enkä anna toiselle
tilaa ja aikaa tutustua muhun rauhassa. Yritän
aina liikaa ja yritän hurmata toisen muutamien
treffien jälkeen ja sehän ei oo mahdollista.
Usein musta jää vastapuolelle sellanen kuva että
toi mies on varma nakki ja toihan ei oo hyvä
juttu. Mun mielestä varsinkin alussa on parempi
olla ns "vaikeasti tavoiteltava" kuin "helppo
nakki". Mutta en vain voi sille mitään että oon
niin malttamaton. Ehkä osasyy siihen on se että
kaipaan paljon rakkautta ja ihanaa ihmistä
elämääni.
Miten voisin päästä eroon noista jutuista kun
tuttavuus on vasta alussa? En halua muuttaa
itsessäni tuota romanttista piirrettä koska oon
varma että oikeassa vaiheessa esiin tuotuna se on
hieno ja rakastettava asia. Mulla on varmasti
paljon opittavaa seurustelusta ja toiseen
tutustumisessa ja aika ja uudet suhteet varmasti
tekee tehtävänsä. Yks mun kaveri anto mulle
sellasen vinkin että kannattaa alussa ajatella
naista vain ystävänä eikä yrittää hurmata häntä.
Oon kokeillut tuota mutta aina kuitenkin mä alan
heti juttelemaan rakkaudesta ja kaikista
syvällisistä asioista vastapuolelle, en vain voi
sille mitään että tykkään jutella ja pohtia noita
asioita.
Jos kellään on samanlaisia kokemuksia niin ois
mukava kuulla niistä. Naisilta toivoisin paljon
kommentteja mun juttuun. Miltä se tuntuu kun
toinen paljastaa jo varhaisessa vaiheessa
sydämmensä ja kertoo miten paljon on ajatellut ja
ikävöinyt häntä. Karkotanko liialla innokkudella
toisen pois ja ahdistan hänet paikkaa missä ei oo
hyvä olla?
mun ongelmaani joka koskee seurustelua. Mulla ei
oo monta seurustelusuhdetta takana mutta joitakin
lyhyitä hienoja suhteita oon saanut kokea. Oon
toivoton romantikko ja pidän paljon syvällisistä
keskusteluista. Rakastan hellyyttä ja sitä että
voin vain olla toisen lähellä ja koskettaa häntä.
Mun ongelmani on aina ollut se että liian
nopeasti päästän esiin sen romantikon joka mun
sisälläni elää. Toinen ongelma (tai en tiedä onko
se ongelma mutta kuitenkin asia joka mietityttää
mua) on se että ainakin omasta mielestäni liian
nopeasti menen toisen ihmisen lähelle. Tällä
tarkoitan suudelmia, halauksia, toisen
koskettamista ja hyväilyä jne. En tarkoita
kuitenkaan sitä että jo parien treffien jälkeen
vannon ikuista rakkautta tälle ihmiselle.
Oon aina liian malttamaton enkä anna toiselle
tilaa ja aikaa tutustua muhun rauhassa. Yritän
aina liikaa ja yritän hurmata toisen muutamien
treffien jälkeen ja sehän ei oo mahdollista.
Usein musta jää vastapuolelle sellanen kuva että
toi mies on varma nakki ja toihan ei oo hyvä
juttu. Mun mielestä varsinkin alussa on parempi
olla ns "vaikeasti tavoiteltava" kuin "helppo
nakki". Mutta en vain voi sille mitään että oon
niin malttamaton. Ehkä osasyy siihen on se että
kaipaan paljon rakkautta ja ihanaa ihmistä
elämääni.
Miten voisin päästä eroon noista jutuista kun
tuttavuus on vasta alussa? En halua muuttaa
itsessäni tuota romanttista piirrettä koska oon
varma että oikeassa vaiheessa esiin tuotuna se on
hieno ja rakastettava asia. Mulla on varmasti
paljon opittavaa seurustelusta ja toiseen
tutustumisessa ja aika ja uudet suhteet varmasti
tekee tehtävänsä. Yks mun kaveri anto mulle
sellasen vinkin että kannattaa alussa ajatella
naista vain ystävänä eikä yrittää hurmata häntä.
Oon kokeillut tuota mutta aina kuitenkin mä alan
heti juttelemaan rakkaudesta ja kaikista
syvällisistä asioista vastapuolelle, en vain voi
sille mitään että tykkään jutella ja pohtia noita
asioita.
Jos kellään on samanlaisia kokemuksia niin ois
mukava kuulla niistä. Naisilta toivoisin paljon
kommentteja mun juttuun. Miltä se tuntuu kun
toinen paljastaa jo varhaisessa vaiheessa
sydämmensä ja kertoo miten paljon on ajatellut ja
ikävöinyt häntä. Karkotanko liialla innokkudella
toisen pois ja ahdistan hänet paikkaa missä ei oo
hyvä olla?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meitä on monia erilaisia ihmisiä. Varmasti eteesi
tulee vielä nainen, joka pitää suurista hellyyden
ja huomion osoituksista heti ekoista treffeistä
eteenpäin. Jos tähän mennessä sellaista ei ole
löytynyt, eivät he vastaan tulleet ole olleet
sulle sopivia. Jatka kärsivällisesti maailman
tutkiskelua ja CARPE DIEM, kyllä se daami sieltä
jonkun nurkan takaa vastaan tulee. Juuri
sellainen, joka tykkää romantisoida kaatosateella
höpöhöpöjuttuja sun kainalossa.
:)
Mä olen aika herkkä, ja mä olen just tota
tyyppiä, jota sä kuvailit: mä ahdistun helposti
kun joku kundi alkaa melkein heti puhua hempeitä.
Mä olen monesti miettinyt miks näin on, sillä mä
kaipaan hellyyttä ja tykkään kans jutella
syvällisiä yms. Ehkä se on sitä, et muhun iskee
sitoutumisenpelko, kun joku on heti niin
tuttavallinen. Tai ehkä se on vaan sitä, et
vaikeasti tavoiteltavissa oleva kiinnostaa,
viehättää enemmän. Mut siks tää onkin niin
ristiriitaista, et kun mä ihastuin yhteen kundiin
muutama kuukausi sitten, mä halusin tekstata sen
kanssa koko ajan, nähdä jatkuvasti, pitää kiinni,
halailla, suudella, hyväillä, puhua kaikesta,
olla just sellanen "liian romanttinen" tai "liian
tuttavallinen"... ja niin, arvaa miten siinä ist
kävi? -Kauniisti ja hyvin alkanut suhde kariutui,
koska se kundi ahdistui musta. Ja mä olin ihan et
häh, koska mua ei ahdistanut ollenkaan niin kuin
ennen tossa tilanteessa olis ahdistanut, vaan nyt
kundi oli se, joka ahdistui. Mä en tiedä minkä
ikäinen sä olet, sillä tietysti se myös vaikuttaa
minkä ikäiseille tytöille alkaa jubaileen, ja
puhumaan hempeitä ja käyttäytymään just
sillain... ööh,liian tuttavallisesti. Itse mä
olen 19v.... Kirjoittele viel tänne,jos haluut
jutella tästä vielä lisää, sillä mä kyllä tiedän
mistä sä puhut...
Niimpä, kaikki me ollaan erillaisia ja kukaan ei
oo täydellinen (toi on vanha klisee mutta pitää
edelleen paikkaansa). Joitakin se ei häiritse jos
alkaa jo alussa kertomaan syvimpiä tunteita ja
jotakin se taas ahdistaa paljon. Yhtä oikeaa
vastausta tohon ei oo olemassakaan, riippuu niin
tapauksesta.
Mun mottoni on aina ollut "ole rehellinen ja oma
itsesi". Jos alkaa heti alussa vetämään jotain
roolia niin sitä roolia johon toinen ihastuu
joutuu sitten jatkamaan koko tuttavuuden ajan, ja
sehän ei pitemmän päälle onnistu koskaan. Oon
aina oma itseni ja luonteelleni en vain voi
mitään. Mulla on paljon kauniita ajatuksia mun
sydämmessä ja haluan tuoda ne esiin mutta aina se
on vain tapahtunut liian aikaisin.
Usein ihmiset eivät ajattele sitä että suhteen
päättyessä eroon syy voi löytyä jostain
muualtakin kuin omasta itsestään tai kumppanista.
Teitä ei vain oltukkaan tarkoitettu yhteen.
Kumppanista puuttuu SE JOKIN joka saa sut
rakastumaan häneen. Mä uskon rakkaudessa
kohtaloon, jos kaksi ihmistä on tarkoitettu
elämään yhdessä niin jossain vaiheessa he
varmasti huomaavat sen ja elävät yhdessä
ikuisesti. Ehkä mä en vain oo ollut oikea ihminen
mun tyttöystävilleni tai päinvastoin. Jokainen
ihminen kuitenkin haluaa ja toivoo kohdalleen
juuri sitä rakkautta josta haaveilee.
Yksi syy mun malttamattomuuteeni on ehkä se että
mulla ei oo kovin hyvä itsetunto. Tosiasia on
kuitenkin se että ensin pitää oppia rakastamaan
ja arvostamaan itseään ennenkuin on valmis
jakamaan rakkauttaan myös toiselle ihmiselle.
Myönnän sen että en ehkä oo vielä valmis vakavaan
seurustelusuhteeseen koska mulla on vielä paljon
opittavaa seurustelusta ja elämästä yleensäkkin.
Tuo huono itsetunto aiheuttaa sen että en
(alitajuisesti tai tietoisesti) usko siihen että
vastapuoli voisi ihastua ja rakastua muhun kunhan
tutustutaan ensin rauhassa. Mutta mä oon nuori
kaveri (23) ja mulla on koko elämäni aikaa oppia
ensin hyväksymään itseni ja sen jälkeen oon
valmis kokemaan rakkauden jota oon oottanut koko
elämäni ajan.
Kiitos kaikille kommenteista!
Mä taidankin sitten olla se toinen osapuoli jota
kaipaat!! no ei..mut mä olen juuri samanlainen
kuin sä :) romantikko...mä haluaisin niin kovasti
saada ja antaa rakkautta että saatan
huomaamattani olla päälle käyvä...että on sun
kaltaisiakin olemassa! no ehkä mä joskus löydän
jonkun joka haluaa samoja asioita kuin mä ja niin
sinäkin löydät!
Kun luin näitä juttuja täältä, ymmärsin näistä
sen, minkä olen huomannut "oikeassakin elämässä".
Eli naiset/tytöt pitävät miehiä loppujen lopuksi
melko tunteettomina ja välinpitämättöminä tai
vastakkaisena ääripäänä. Kuin meitä miehiä ei
olisi tuolta väliltä ollenkaan.
Yläaste ja lukio/amis ikäiset jätkät ovat
helpolla esittämässä omaa imagoaan toisten
kaverien edessä, kuin se olisi jonkinlaista
reviirikamppailua. Lukion lopulla ja korkeammalla
opintoasteella alkaa näkyä hieman aikuisempia
merkkejä. Kukin alkaa käyttäytymään omalla
tavallaan.
Mutta oletteko tytöt ajatelleet, että te olette
ehkä osaltanne aiheuttaneet tämänlaisen käytöksen
teitä kohtaan? Että miehet alkavat hyvinkin
nopeasti tunnustamaan tunteitaan teitä kohtaan?
Jos teidän käytöksenne yläasteen diskoissa ym.
oli sellaista, että halusitte nimenomaan
hellyyttä ja nopeita palavan rakkauden
tunnustuksia, niin eikö se ole antanut meille
miehille vääristyneen kuvan siitä, mitä te
oikeastaan haluatte?
En nyt puhu sen paremmin omakohtaisesta
kokemuksesta, mutta tuo on asia jonka olen
huomannut. Ikä minulla on 22 v, ja muistan varsin
hyvin yläasteen ajat kun kaverit kertoa
retostelivat, että tyttö alkoi heti yhden, kahden
illan tuttavuuden jälkeen lähettelemään luokan
muiden tuttujen kautta kirjeitä, joissa oli
hyvinkin palavia rakkaudentunnustuksia
ym. "Alakko mun kaa" kommentteja. Eli olisiko
nämä tällaiset tapahtumat nyky-yhteiskunnassa
johtaneet miehien äkillisten hellyyden
osoituksiin lisääntymiseen? Kertokaa
mielipiteenne, palan halusta tietää, jos me
olemme jollain tapaa syyllisä teidän tunteidenne
tukehduttamiseen, mutta toivon että opimme kaikki
tästä jotakin. Kiitos jo etukäteen.
Tutulta kuullostaa!Ihan kuin olisin ite
kirjottanu ton sun juttus... Hassua;)
Kyl me vielä ne miehet löydetään ,joitten kans
tunteet natsaa yhteen,ei ahistusta puolin eikä
toisin...Toivottavasti!:/
Ja mistä ne miehetki on sellasta saanu päähäsä et
me naiset ollan muka jotenki vaikeita!!!:):)
Hyvää loppukesää kaikille!!!
kiva kuulla että täältä maailmasta löytyy viel
romanttisia tyyppejä, mä oon ite aika samanlainen
ku sä, ma kaipaan elämääni rakkautta ja hellyyttä
ja myös näytän tunteeni aika selvästi..mutta en
osaa sanoa onko se hyvä vai paha asia jos jo
alussa haluaa puhua tunteistaan toiselle
osapuolelle, kyl mä ainaki henk.koht. haluisin
että mulle kerrottas tunteitaan jos oisin
tutustumassa johonki tyyppiin,äh en osaa sanoa
mitään..ei tunteiden ilmaisemisessa ole mitää
pahaa.
mutta tuntuu siltä niinku itte kerroit et susta
jää väärä kuva toiselle. itte kuiteski arvostan
romanttista piirrettä jätkässä. sellasia on vaa
liian vähän. liika "innokkuus" alussa usein
tarkottaa jotai iha muuta. mut yritä malttaa
mieles alus ettei tuu väärinkäsityksii.
mun mielestä on tosi ihana huomata,et tollasiakin
jätkiä on vielä olemassa..mä oon kans toivoton
romantikko..mun mielestä kaikkein ihaninta on
vaan olla oman kullan kanssa,istua jossain
kahestaan ja jutella just näitä "höpöhöpö"-
juttuja..munkin suhteet on sit kariutunu
siihen,et kukaan niistä jätkistä ei oo sitä
ymmärtäny..mäkin uskon kohtaloon..:)ja ikuiseen
rakkauteen..ja rakkauteen ensi silmäyksellä..=)
jotenka mä oon ihan varma,et kyl sä vielä "sen
oikean" löydät..=)mutta sitä ei saa etsiä,se
tulee kohdalle,kun tule..=)hyvät kesän jatkot..:]