Olen nelikymppinen nainen, pyöreä, mutta muuten ihan mukiinmenevän näköinen. Pidän itsestäni huolta, siis liikun yleensä laitettuna ja siisteissä vaatteissa. Pyöreys on toisille tietysti kauhistus, mutta olen pudottanut painoa ja pudotan sitä edelleen. Ulkoiset puitteet on muutenkin kunnossa. Olen hyvässä työssä, asun hyvällä paikalla, minulla on ystäviä ja rahaakin löytyy niin, ettei tarvitse kenenkään siivellä elää.
Ongelmana on miesystävät. Seksiseuraa löytyy kyllä, mutta sitä omaa kultaa etsin edelleen. Ravintoloissa käyn harvoin, joten sieltä en seuraa hae. Deitti.netissä ja Sinkut.netissä on ollut ilmoituksia ja olen myös vastannut ilmoituksiin. En ole vielä täysin epätoivoinen, joten siitä kategoriasta minut voi pudottaa pois. Treffeillä olen käynyt, mutta yleensä ne on jäänyt yhteen kertaan. Olen muuttanut taktiikkaa kiltistä tytöstä tuhmaan tyttöön, mutta vaikutus on ihan sama.
Viikonloppuna tapasin yhden miehen, jonka kanssa kävimme syömässä. Juttua riitti (selvinpäin) useaksi tunniksi. Viihdyimme hyvin toistemme seurassa. Ehdotin hänelle uutta tapaamista, johon hän vastasi myöntävästi. Sitten tulikin sähköpostia etten ollutkaan sopiva hänelle. Välillämme ei olekaan kuulemma sitä miehen ja naisen välistä jännitettä. Olin taas esittänyt kilttiä tyttöä.
Olenko liian vahva nainen nykyajan miehille? En osaa esittää mitään avutonta naista, joka ei pärjää maailmassa ilman miestä. Haluaisin kuitenkin löytää tasavertaisen kumppanin itselleni. Sellaisen miehen, jonka kanssa voisi harrastaa yhdessä kaikkea kivaa. Onko heitä olemassa vai onko minut todellakin luotu elämään yksin?
Ongelmana on miesystävät. Seksiseuraa löytyy kyllä, mutta sitä omaa kultaa etsin edelleen. Ravintoloissa käyn harvoin, joten sieltä en seuraa hae. Deitti.netissä ja Sinkut.netissä on ollut ilmoituksia ja olen myös vastannut ilmoituksiin. En ole vielä täysin epätoivoinen, joten siitä kategoriasta minut voi pudottaa pois. Treffeillä olen käynyt, mutta yleensä ne on jäänyt yhteen kertaan. Olen muuttanut taktiikkaa kiltistä tytöstä tuhmaan tyttöön, mutta vaikutus on ihan sama.
Viikonloppuna tapasin yhden miehen, jonka kanssa kävimme syömässä. Juttua riitti (selvinpäin) useaksi tunniksi. Viihdyimme hyvin toistemme seurassa. Ehdotin hänelle uutta tapaamista, johon hän vastasi myöntävästi. Sitten tulikin sähköpostia etten ollutkaan sopiva hänelle. Välillämme ei olekaan kuulemma sitä miehen ja naisen välistä jännitettä. Olin taas esittänyt kilttiä tyttöä.
Olenko liian vahva nainen nykyajan miehille? En osaa esittää mitään avutonta naista, joka ei pärjää maailmassa ilman miestä. Haluaisin kuitenkin löytää tasavertaisen kumppanin itselleni. Sellaisen miehen, jonka kanssa voisi harrastaa yhdessä kaikkea kivaa. Onko heitä olemassa vai onko minut todellakin luotu elämään yksin?
Vastaukset 14
Vanhimmat
..älä liian tosissaan sitä ukkoa etsi. Jospa ne pelästyy sitä. Minäkin haluan, että ensin hitaasti tutustutaan. Sellainen puolin ja toisin prässääminen heti aluksi ei välttämättä kanna hedelmää. Itse uskon tapaavani sen oikean sattumalta, enkä tiedä edes heti, että siinähän se on.
Voin VAKUUTTAA, että ei suomalaiset miehet (eikä kaikki ulkomaalaisetkaan) hae todellakaan kilttiä tyttöä. Minun avomieheni ainakin halusi ja edellyttää edelleenkin vahvaa naista. Hän on siis etelä-Euroopasta. Niissä maissa naiset on yleensä alistettuja, ilman työtä ja riippuvaisia miehen lompakosta.
Isekkin, vaikka nyt elänkin avosuhteessa, petyin sinun kuvailemallasi tavalla, miljoona ja kaksi tuhatta kertaa vähintään. Sen käyvät läpi kaikki. Suosittelen, jatka etsimistä, viimein se kolahtaa kohdalle, mutta vain niille, jotka jaksavat yrittää kerta toisensa jälkeen !! Kokemuksesta puhun. Ole vain vahva, oma itsesi..kyllä miehet tykkää !!!
Itse olen myöskin pyöreä, mutta en toisten mielestä edes lihava. En ole minäkään vielä kohdannut sitä "oikeaa". Mulle kävi sokkotapaamisessa kerran samalla tavoin. Ilta meni ihan mukavasti yhdessä, oli hauskaa. Sitten tuli seuraavana päivänä viestiä, että "ei meidän kemiat toimi". Olin aivan ymmälläni.
Että et ole ainoa...
Olen miettinyt samaa, että varmaan tämä loppuelämäkin eletään yksin.
Voin vain arvioida tilannetta omalta kannalta, joten älä ota tätä minään yleistyksenä...
Onhan totta että pitkään ja hyvään suhteeseen liittyy paljon henkistä ihastusta, toimeentuloa, huumoria, asioiden "hiffaamista" jne.
Mutta ensimmäinen tapaaminen, katse silmiin, kosketus, halaaminen, yösuukko liittyy aika pitkälle miehillä ulkonäköön.
En voisi kuvitella jatkavani suhdetta jos toinen ei näytä siltä mitä mielessäni olen rakennnellut pitkäaikaiselta suhteelta.
Eikä se liity sun ulkonäköön, kokoon, painoon tai muuhun mutta sen täytyy toimia vaikka olisit maailman mukavin nainen.
Onhan meitä miehiä yhtä monta kuin naista jotka aina vaan ajattelevat löytävänsä sen oman "ihannehenkilön".
Mutta totuus kai on että "isoista naisista/rehevistä naisista" tykkäävät miehet on yhtä harvassa kuin pelkästään iso/pienirintaisista tykkäävät.
Eiköhän se valtavirta joka on hiljaa tykkää ns. normaalikokoisista ja näköisistä naisista (ja miehistä).
Mutta ainahan kaikille seuraa löytyy jos haluaa itse, tuskin sitä ritaria/baywatch mutta jotain ettei yksin olla jos ei halua.
Täytyy kanssa muistaa että jotkut haluaa vaan olla omissa oloissaan (minä), eikä välttämättä hae pysyvää suhdetta.
Mutta hyvää Uutta vuotta sinulle ja onnea, kyllä kaikki asiat näyttää taas hyvältä huomenna :)
Olen mielestäni ollut tapaamilleni miehille rehellinen, sillä olen lähettänyt aina kuvani etukäteen. Näin he tietävät millainen "pakkaus" tulee treffeille. Taktiikat on esim. nettideittailuissa vaihdelleet seuraavasti: kirjoitellaan pitkään ja tavataan vähän myöhemmin tai kirjoitellaan vähän ja tavataan heti. Ei auta.
Onhan minullakin sentään jotain toiveita ulkonäön ja muun suhteen. En nyt sentään ketä tahansa huoli eli niin toivoton en ole. Eikä se rima minulla ole mitenkään korkealla.
Minulle riittää kun olisi oma mies, jonka kanssa touhuta kaikkea kivaa. En välttämättä edes halua saman katon alle asumaan. Joten aika väljä seurustelusuhde riittäisi.
Päätin kyllä eilen että nyt on nettideittailut minun osalta deittailtu. Jos se mies löytyy niin sitten se löytyy muualta. Etsimisen lopetan ja olen sitten yksin, vaikka se niin pahalta tuntuukin.
itselleni täältä chatista ystävän.
Tutustuimme ihan perinpohjin ennen tapaamista, meillä oli web-kamerat ja tiesimme toistemme ulkonäön aika tarkkaan, ensitapaamisessa jännitin sitä, että kuinka hän pienenä miehenä reagoi siihen, kun olen todella isonainen, hän sanoi itsevarmuuden olevan tallella.
Samoin minulla, kannan pituuteni ja kiloni upeasti.
En missään vaiheessa ole näytellyt mitään, olen ollut koko ajan rehellinen oma itseni, kertonut arkipäiväni asioita ja mitä minulle mikin asia ja arvot merkitsee.
Ensitapaamisessa meidän kemiat sopi yhteen, välille syntyi sopivasti jännitettä, ja se mitä kuvittelin etukäteen yhdessäolostamme, toteutui täydellisemmin kuin osasin odottaa.
Mun neuvo on, ole rehellinen ja tutustu ensin kunnolla ihmiseen, saat sitten muun moninkertaisena kaupanpäälle!
avoimesti rehellisesti ja ei pidä olla vaativa ja ehdotella kauheasti ekatapaamisella .
Sellainen heti vaativa ja ehdotteleva ei onnistu varmaankaan ,pitää olla sellaista tilaa ja mukava olo ja jutella ja nauttia seurasta ja kuunnella millaisin ajatuksin millaisin mielin on matkassa ystäväsi . Vapaata ja mukavaa ajankulua yhdessä ja tekemistä ja ei liikoja tapahtumia ja odotuksia ensi tapaamiselle .
Näin se onnistuu varmasti
Mene sutta karkuun, karhu tulee vastaan.
Ei sitä tiedä millä oksalla piru istuu.
Tässä netteilussa on omat huonot puolensa ja vaaransa.
Se oikein mukava mies tai nainen tuumii juuri kuten Sinä tai minä.
Joskus sattuu, että pieni väärinkästiys rikkoo orastaneen ystävyyden syventymisen.
Kun tapaat sen "oikean", et sitä kenties heti huomaa kun mietit pituutta, painoa, ikää ja muita seikkoja ja se ihminen johon olet tutustumassa ei pääse lainkaan tutustumaan Sinuun etkä sinä häneen.
Kiinalainen kysyy:
- Laitatko teen kylmään vai kuumaan veteen, mieti
kokeile niitten erilaisia aromeja ja vivahteita kun teet totutusta poikkeavasti -
kokeile jo tänään laittaa vaikka iltateetä.
Molemmat kirjoituksesi olivat kieliasua myöden kuin omasta kynästäni... tai näppäimistöltäni. Yksikään muiden antama vastaus ei tuo ratkaisua. Olen samoin päättänyt lopettaa kaikenlaiset tapaamiset ja itseni esittelemiset. Jos ei löydy niin ei löydy.
Täysipainoista elämää voi elää aivan omista lähtökohdistaan. Työ, ystävät, harrastukset ja eläminen juuri tätä hetkeä. Siinä minun reseptini. En tuijota enää menneisiin enkä haaveile ruusuisista hetkistä jonkun kainalossa. Teen omannäköiseni jutun tästäkin.
Tiedän olevani ainutlaatuinen näinkin, ei sen oivaltamiseen tarvita vain yhtä ja ainutta oikeaa miestä. Onni koostuu hetkistä. Ja niitä riittää.
Onnea sisko sinunkin elämääsi :)))
Kiitos kirjoituksestasi. Olen muuten kaksonen horoskoopissa, joten kolahti vähän ;-).
Tässä viikonlopun olen miettinyt asioita, vaikka miltä kantilta. Olen tullut siihen tulokseen että tästä lähtien satsaan vain itseeni. Huolehdin ulkonäöstä ja pukeutumisesta ym. mutta vain itseni takia en kenenkään muun takia.
Yritän unohtaa menneet ja katsoa valoisasti tulevaisuuteen ja elää vain omaa elämääni niin hyvin kuin voin. Enempää en voi. Jos tulevaisuus tuo jotain ihanaa elämääni niin tottakai otan sen vastaan, mutta miehen etsintä on loppunut.
Kuin omasta elämästäni oli kirjoituksesi. meitä on siis samalla kohtalolla useampia. Olen myös hakenut sinkut-palstalta, Chatista, ja joka paikasta, mutta eroni jälkeen (1999) ei vaan ole tärpännyt Se Oikea. Aina on jotain tullut, että ei eka tapaamisen jälkeen se "soitellaan/tavataan" olekaan toteutunut. Hommasin siis koiran. Ei moiti, ei arvostele ja on taatusti uskollinen seuralainen.Hänelle kelpaa seuraksi 43v, pieni, vähän pyöreähkö, hullutteleva, höpsö, ja lapsenuskonsa säilyttänyt nainen. Tsemppiä teille kaikille!
Oletko kuvitellut joskus, että makaavan kissan suuhun juoksee hiiri?
Jumala on luvannut auttaa merimiestä, mutta hänen pitää itse soutaa.
Mene sutta karkuun niin karhu tulee vastaan.
Jos olet siellä omassa lokerossasi niin miten voit kuvitella, että joku sinut löytää kun et tietysti vastaa meileihin, kirjeisiin, åpuhelimeen etkä kutsuihin joita esittää joku joka haluasisi tutustua juuri sinuun ihmisenä.
Taidanpa laittaa tanssikengät jalkaan ja lähteä ainakin tanssimaan.
Kuka tietää?
sulje pois itseäni maailmalta. Tapaan ystäviä, meilailen, soittelen, kirjoittelen näille keskustelupalstoille, mutta tanssimiset on meikäläisen osalta tanssittu. Ehkä se joku tulee vastaan lenkkipolulla, kirjastossa tai näillä palstoilla ;-). Tiedänpä naisen, jota on ihan kotoakin tultu hakemaan. Ja nyt he ovat onnellisesti naimisissa. Ikinä ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Uskoa elämään täytyy olla, vaikka välillä vähän horjuvaakin.
Paheiden pesäni on kirjasto, josta tavoittaa päivittäin. Pullakahvit tarjoan kun tapaamme !
Kapakasta turha etsiä.