Kaikenlaista on tullut pohdiskeltua, ja haluaisin kysyä teiltä magian harrastajat että millä tavalla tunnette surua nykyään. Onko esimerkiksi oman maagisen minän löytymisen jälkeen surua ollut helpompi vai vaikeampi käsitellä? Onko surun kokeminen muuttunut vuosien saatossa? Onko suru ylipäätään sellainen tunne joka on hallittavissa?
Noidan suru?
Haamu
3312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sanoisin että nimenomaan suru alunperinkin lähetti minut tälle polulle, ja surun käsittely oli merkittävässä asemassa työssäni monia vuosia.
Löydettyäni vihdoin äärettömän energian ilot, epävarmuus väistyi ja uusi tutkimuskenttä avautui edessäni.
Voitettuani enimmän osan surusta, olen kuitenkin kohdannut uuden vihollisen. Se on pelko. Saapa nähdä montako vuotta sen voittamiseen menee. Olen joutunut opettelemaan kokonaan uusia taitoja ja menetelmiä.
:a:
Helpompaa käsitellä, huomattavasti helpompaa.
Suru on osa elamaa siina missa ilokin...niin se vain on. Mutta magiaahan siina juuri tarvitaankin, etta saa sen surun sopivasti taka-alalle eika jaa "jaytamaan menneita"....tiedetaan, helpommin sanottu kuin tehty, mutta kannattaa ainakin yrittaa.:)