Entisaikoina on ollut terveitä kohteita jumaliksi. Siis aivan todellisia, eikä mitään mielikuvitusjuttuja, kuten esim. kristin(harha)uskossa.
Voiko sen todellisempaa palvonnan kohdetta olla kuin on aurinko.
Auringosta riippuu täällä kaikki elämä. Sitä ei kukaan voi kiistää.
Voiko sen todellisempaa palvonnan kohdetta olla kuin on aurinko.
Auringosta riippuu täällä kaikki elämä. Sitä ei kukaan voi kiistää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei kukaan voi sanoa toista jumalaa todellisemmaksi kuin toista. siis vaikka allekirjoitan kristinuskon monet puutteet, samalla voin myöntää myös muilla olevan parannettavaa. ehkä tämä oman täydellisyyden ja totuude korostaminen onkin yksi suurimmista vioista kristinuskossa. ja ehkä kristittyjen jumala onkin aivan yhtä hyvä kuin Odin, Deva, Anu, uKqili, Kojootti, Diana, Lugh, Izanami, tai ketä kukakin nyt sattuu palvomaan. ehkä vika on vain hänen seuraajissaan. ehkä heille on annettu väärää "informaatiota";) nooh, ei siitä sen enempää...
aurinko on vain yksi elämän perusedellytys, on monia muitakin. vesi nyt ensimmäisenä tulee mieleen. meillä pohjolassa aurinko on nähty positiivisena asiana, mutta monissa muissa kulttuureissa se on nähty pahana, tuhoavana luonnonvoimana.
palvonnan kohteita.
Mutta kuinka todellisia ja merkityksellisiä ne ovat, onkin kokonaan toinen asia.
Kysymys auringon välttämättömyydestä, ei kuitenkaan ole "kulttuurinen näköseikka".
Vaan
Kun aurinko paistaa, myös elämä hymyilee;
kun aurinko sammuu, myös elämä tuhoutuu.
kyllä minäkin koen Auringon tai Kuun vahvempana kuin kristittyjen Jumalan, mutta en väitä sen olevan totuus, sillä totuus on jokaiselle ihmiselle eri. kuten Melanie Rae Thon sanoi kirjassaan Pelon lapset:
"mikä on totuus?
se riippuu siitä missä sattui seisomaan, jyrkänteellä vai joessa. se riippuu siitä mitä kullakin oli yllään, suden talja vai lampaan vaatteet."
kannattaa lukea kyseenomainen kirja!
ei se nyt ihan noinkaan ole. Aurinko on uutta luova ja ylläpitävä voima, mutta emme voi unohtaa sen tuhoavia ominaisuuksia. toki se on suunnattoman vahva voima, jota tulee kunnioittaa, mutta sillä (kuten kaikilla muillakin) on monet eri kasvot. meillä kylmässä pohjolassa ne olosuhteista johtuen ovat lempeämmät kuin joillain muilla.
vai kuvitteletko kuivalla aavikoituvalla savannilla kituuttavan heimon olevan riemuissaan, kun Aurinko polttaa viimeisetkin rehut karjalta? hyppivätkö he ilosta?
tietysti voit vääntää tämän kuvan sillä tavalla, ettei heillä olisi ylipäätään mitään rehua ilman Aurinkoa. mutta oliko se pointtina koko jutussa?
Aurinko luo uutta ja yllä pitää sitä osaltaan, sekä myös tuhoaa. mutta uutta ei voi syntyä ellei jotain kuole.
eli siis yritän tuossa yllä olevassa vakuuttaa sinulle, että palvon Aurinkoa ottaen huomioon sen kaikki puolet.
Kysyit pointtia.
Ehkä katsoin asiaa melko laajasti, tai syvemmältä.
Pointti oli se, että auringolle on jäljellä olevaa elin-ikää laskettu n. 5 miljardia vuotta.
Sen jälkeen sillä on kaksi vaihtoehtoa. Joko se räjähtää tai ensilaajenemisen jälkeen luhistuu kokoon. Vaikutus on molemmissa tapauksissa yhdeltä osaltaan selvä. Kaikki elämä tuhoutuu maapallolta. Sen jälkeen täällä ei ole ketään ajattelemassa mitään uskontoja.
Tokihan täällä nyt toistaiseksi on moniakin muita asioita, joita pidämme tärkeänä elämässä.
On myös veikattu, että ihminen tuhoaa itsensä saasteilla, atomiräjähdyksillä tms., mutta ne ovat vain arvailuja.
Ainoa totuus on, että aurinko on ja tulee varmasti olemaan se perimmäinen ja lopullinen elämän ja kuoleman lähde.