Luonnon uskonto

palvonnan kohteita.
Mutta kuinka todellisia ja merkityksellisiä ne ovat, onkin kokonaan toinen asia.

Kysymys auringon välttämättömyydestä, ei kuitenkaan ole "kulttuurinen näköseikka".
Vaan
Kun aurinko paistaa, myös elämä hymyilee;
kun aurinko sammuu, myös elämä tuhoutuu.

Suulperi kirjoitti:

palvonnan kohteita.
Mutta kuinka todellisia ja merkityksellisiä ne ovat, onkin kokonaan toinen asia.

Kysymys auringon välttämättömyydestä, ei kuitenkaan ole "kulttuurinen näköseikka".
Vaan
Kun aurinko paistaa, myös elämä hymyilee;
kun aurinko sammuu, myös elämä tuhoutuu.

Lue lisää

kyllä minäkin koen Auringon tai Kuun vahvempana kuin kristittyjen Jumalan, mutta en väitä sen olevan totuus, sillä totuus on jokaiselle ihmiselle eri. kuten Melanie Rae Thon sanoi kirjassaan Pelon lapset:

"mikä on totuus?
se riippuu siitä missä sattui seisomaan, jyrkänteellä vai joessa. se riippuu siitä mitä kullakin oli yllään, suden talja vai lampaan vaatteet."

kannattaa lukea kyseenomainen kirja!



ei se nyt ihan noinkaan ole. Aurinko on uutta luova ja ylläpitävä voima, mutta emme voi unohtaa sen tuhoavia ominaisuuksia. toki se on suunnattoman vahva voima, jota tulee kunnioittaa, mutta sillä (kuten kaikilla muillakin) on monet eri kasvot. meillä kylmässä pohjolassa ne olosuhteista johtuen ovat lempeämmät kuin joillain muilla.

vai kuvitteletko kuivalla aavikoituvalla savannilla kituuttavan heimon olevan riemuissaan, kun Aurinko polttaa viimeisetkin rehut karjalta? hyppivätkö he ilosta?

tietysti voit vääntää tämän kuvan sillä tavalla, ettei heillä olisi ylipäätään mitään rehua ilman Aurinkoa. mutta oliko se pointtina koko jutussa?

Aurinko luo uutta ja yllä pitää sitä osaltaan, sekä myös tuhoaa. mutta uutta ei voi syntyä ellei jotain kuole.

eli siis yritän tuossa yllä olevassa vakuuttaa sinulle, että palvon Aurinkoa ottaen huomioon sen kaikki puolet.

terhen täysikuu kirjoitti:

kyllä minäkin koen Auringon tai Kuun vahvempana kuin kristittyjen Jumalan, mutta en väitä sen olevan totuus, sillä totuus on jokaiselle ihmiselle eri. kuten Melanie Rae Thon sanoi kirjassaan Pelon lapset:

"mikä on totuus?
se riippuu siitä missä sattui seisomaan, jyrkänteellä vai joessa. se riippuu siitä mitä kullakin oli yllään, suden talja vai lampaan vaatteet."

kannattaa lukea kyseenomainen kirja!



ei se nyt ihan noinkaan ole. Aurinko on uutta luova ja ylläpitävä voima, mutta emme voi unohtaa sen tuhoavia ominaisuuksia. toki se on suunnattoman vahva voima, jota tulee kunnioittaa, mutta sillä (kuten kaikilla muillakin) on monet eri kasvot. meillä kylmässä pohjolassa ne olosuhteista johtuen ovat lempeämmät kuin joillain muilla.

vai kuvitteletko kuivalla aavikoituvalla savannilla kituuttavan heimon olevan riemuissaan, kun Aurinko polttaa viimeisetkin rehut karjalta? hyppivätkö he ilosta?

tietysti voit vääntää tämän kuvan sillä tavalla, ettei heillä olisi ylipäätään mitään rehua ilman Aurinkoa. mutta oliko se pointtina koko jutussa?

Aurinko luo uutta ja yllä pitää sitä osaltaan, sekä myös tuhoaa. mutta uutta ei voi syntyä ellei jotain kuole.

eli siis yritän tuossa yllä olevassa vakuuttaa sinulle, että palvon Aurinkoa ottaen huomioon sen kaikki puolet.

Lue lisää

Kysyit pointtia.
Ehkä katsoin asiaa melko laajasti, tai syvemmältä.
Pointti oli se, että auringolle on jäljellä olevaa elin-ikää laskettu n. 5 miljardia vuotta.
Sen jälkeen sillä on kaksi vaihtoehtoa. Joko se räjähtää tai ensilaajenemisen jälkeen luhistuu kokoon. Vaikutus on molemmissa tapauksissa yhdeltä osaltaan selvä. Kaikki elämä tuhoutuu maapallolta. Sen jälkeen täällä ei ole ketään ajattelemassa mitään uskontoja.
Tokihan täällä nyt toistaiseksi on moniakin muita asioita, joita pidämme tärkeänä elämässä.
On myös veikattu, että ihminen tuhoaa itsensä saasteilla, atomiräjähdyksillä tms., mutta ne ovat vain arvailuja.
Ainoa totuus on, että aurinko on ja tulee varmasti olemaan se perimmäinen ja lopullinen elämän ja kuoleman lähde.