en ole vielä kirjoittanut oikeastaan mitään...no kokeilen onneani. :)
ahem.
heinäkuu.kuudestoista päivä.
kello on kolme iltapäivällä.seison keittiössä ja tongin viimeisiä tonnikalan rippeitä leipäni päälle.telkkari pauhaa olohuoneessa,katselen uutisia sivusilmällä kun siellä puhutaan sodista,murhista ja kuolemista."koska siellä on ollut viimeksi hyviä uutisia",ajattelen ja heitän purkin roskapönttöön.kissani tulee kiehnäämään jalkojani,se pitää kamalasti tonnikalasta.
vahempani ovat lomalla kreetalla ja veljeni on kaverinsa mökillä.itse en halunnut mennä kreetalle,pelkään lentämistä kuin hullu.luulisi,että tuntisin oloni hylätyksi,vaan pikemmin on todella rauhoittavaa tietää,että on välillä varmasti yksin.mummoni käy kylläkin silloin tällöin tarkistamassa,että onko kaikki hyvin,tai hän soittaa.ei sekään kamalasti haittaa,kai hänkin on vain huolissaan tai äiti on käskenyt häntä pitää minua silmällä.
päätän mennä kaupungille.pistän television kiinni ja menen kylpyhuoneeseen.otan vaatteet pois ja menen ihanan viileän suihkun alle.kesällä kotona on aina niin kuuma,saa sentään joskus virkistystä.
suihkun jälkeen harjaan ja kuivaan tukkani.avaan taas television seuraksi ja pyyhin tahmeankosteaa ihoani.kissani ei viitsi nyt tulla jalkoihini,se ei pidä vedestä vaan katselee vain kauempaa kun kuivailen hiuksiani.
avaan vaatekaappini ja masennun.edes joskus voisi olla jotain hyvää päällepantavaa.muistan ison jätesäkin,joka on täynnä vaatteita.sain sen serkuiltani,jotka lahjoittivat kasan vanhoja vaatteita siinä toivossa,että pitäisin niistä jostakin.
kiskon säkin lattialle ja pengon sitä.työnnän itseni päästä vyötärölle säkkiin ja etsin.onneksi ketään ei ollut kotona,sillä olin varmaan todella typerä näky paljaiden säärieni heiluessa pää säkissä.sitten kyllästyn ja kaadan kaikki vaatteet
lattialle.kamalasti vanhoja t-paitoja,takkeja,housuja,sukkia ja eniten hameita ja mekkoja.nostan ylös mustan mekon jossa on punaisia kukkia;siinä on kapeat olkaimet,leveä kaula-aukko,sen helma on noin polviin asti todella leveä.puen alusvaatteet päälle ja sovitan mekkoa.se sopii kuin valettu,ja helma levittyy ihanasti jolloin näytän todella suloiselta.
kiharran hiukseni ja laitan kevyen meikin.pidän enemmän näkymättömästä meikistä,jossa eivät paista räikeät luomet tai kirkas huulipuna.tuntuu ihanalta...ihailen itseäni peilistä ja nostan laukkuni.nopeasti sujautan kenkäni jalkaan ja jätän kissalleni vähän ruokaa.sitten loikkaan ovesta ulos.
katson jokaista vastaantulijaa silmiin;pelkään näyttäväni toisten silmissä typerältä joten tarkkailen katseita.en nimittäin usein pidä tämäntyyppisiä vaatteita ylläni.kuitenkin rauhoitun ja nautin kesäpäivästä.
ilma tuoksui kostealle,ja aurinko paistoi valkoisten pilvien välistä.puiden lehdet havisivat kun kova tuulenpuuska heilutti niitä.kuuntelin mustarasataan livertelyä metsiköstä ja vedin keuhkoni täyteen ilmaa.en ymmärtänyt enää miten säilyin talven hengissä.
hyppään kympin ratikkaan ja menen helsingin keskustaan.jään forumilla pois ja tuumin,että minne voisinkaan mennä.yksin ei keksi niin kamalasti tekemistä.päätän mennä espan puistoon ja kävelen sinne.aurinko kuultaa pilven lävitse vain himmeästi,vaan ilma on lämmin.putsaan katupölyä hameeni helmasta ja suin hiuksiani.sitten kaikki on hyvin.siihen hetkeen asti.
kävelen kivistä tietä puistoon,vaan yhtäkkiä osun kovalle kivelle ja kengästäni katkeaa korko.nilkkani taittuu ja kaadun.
nolottaa kauheasti.keskellä kaupunkia lennän pölisevälle hiekalle ja kaikki tuijottavat.yritän kompuroida pystyyn,vaan nilkkani oli nyrjähtänyt.enää en ollut nätti pikkutyttö;näytin kömpelöltä ja vanhalta kaikkien katseiden keskellä yrittäessäni päästä jaloilleni.sitten joku koputtaa takaa hartiaani."tarviitsä apua vähän?"hän sanoo.käännän katseeni hänen suuntaansa ja edessäni seisoo komein jätkä jonka olen nähnyt elämässäni;unelmien täyttymys.ei noin ihanaa ole olemassakaan.
"no...m-mun nilkka tais nyrjähtää",änkytän ja tartun hänen käteensä.olisi tehnyt mieli kuitenkin heti ensin kysyä onko hän sinkku.
"mä autan sut ylös.jos käy nii vien sut vaikka kotiin mut jos autan sut nyt meille.saadaan joku tuki tohon sun jalkaan."
sitten hän nosti minut ylös;tuntuu siltä kuin olisin vain lentänyt ilmaan.olin ihastunut häneen.ehkä jopa rakastunut.
"annatko kantaa reppuselässä?"hän vielä kysyin.punastuin ja nyökkäsin.olisin halunnut kääntää katseeni pois,vaan tuijotin sen silmiä.ne oli ihanan vihreät.
sitten hän nosti minut reppuselkään ja lähti kävelemään pois puiston suunnasta.se oli kuin unelmaa.en edes kysynyt nimeäkään vielä,vaan se ei haitannut.hyvä kun en pyörtynyt onnesta sen selkään...
ahem.
heinäkuu.kuudestoista päivä.
kello on kolme iltapäivällä.seison keittiössä ja tongin viimeisiä tonnikalan rippeitä leipäni päälle.telkkari pauhaa olohuoneessa,katselen uutisia sivusilmällä kun siellä puhutaan sodista,murhista ja kuolemista."koska siellä on ollut viimeksi hyviä uutisia",ajattelen ja heitän purkin roskapönttöön.kissani tulee kiehnäämään jalkojani,se pitää kamalasti tonnikalasta.
vahempani ovat lomalla kreetalla ja veljeni on kaverinsa mökillä.itse en halunnut mennä kreetalle,pelkään lentämistä kuin hullu.luulisi,että tuntisin oloni hylätyksi,vaan pikemmin on todella rauhoittavaa tietää,että on välillä varmasti yksin.mummoni käy kylläkin silloin tällöin tarkistamassa,että onko kaikki hyvin,tai hän soittaa.ei sekään kamalasti haittaa,kai hänkin on vain huolissaan tai äiti on käskenyt häntä pitää minua silmällä.
päätän mennä kaupungille.pistän television kiinni ja menen kylpyhuoneeseen.otan vaatteet pois ja menen ihanan viileän suihkun alle.kesällä kotona on aina niin kuuma,saa sentään joskus virkistystä.
suihkun jälkeen harjaan ja kuivaan tukkani.avaan taas television seuraksi ja pyyhin tahmeankosteaa ihoani.kissani ei viitsi nyt tulla jalkoihini,se ei pidä vedestä vaan katselee vain kauempaa kun kuivailen hiuksiani.
avaan vaatekaappini ja masennun.edes joskus voisi olla jotain hyvää päällepantavaa.muistan ison jätesäkin,joka on täynnä vaatteita.sain sen serkuiltani,jotka lahjoittivat kasan vanhoja vaatteita siinä toivossa,että pitäisin niistä jostakin.
kiskon säkin lattialle ja pengon sitä.työnnän itseni päästä vyötärölle säkkiin ja etsin.onneksi ketään ei ollut kotona,sillä olin varmaan todella typerä näky paljaiden säärieni heiluessa pää säkissä.sitten kyllästyn ja kaadan kaikki vaatteet
lattialle.kamalasti vanhoja t-paitoja,takkeja,housuja,sukkia ja eniten hameita ja mekkoja.nostan ylös mustan mekon jossa on punaisia kukkia;siinä on kapeat olkaimet,leveä kaula-aukko,sen helma on noin polviin asti todella leveä.puen alusvaatteet päälle ja sovitan mekkoa.se sopii kuin valettu,ja helma levittyy ihanasti jolloin näytän todella suloiselta.
kiharran hiukseni ja laitan kevyen meikin.pidän enemmän näkymättömästä meikistä,jossa eivät paista räikeät luomet tai kirkas huulipuna.tuntuu ihanalta...ihailen itseäni peilistä ja nostan laukkuni.nopeasti sujautan kenkäni jalkaan ja jätän kissalleni vähän ruokaa.sitten loikkaan ovesta ulos.
katson jokaista vastaantulijaa silmiin;pelkään näyttäväni toisten silmissä typerältä joten tarkkailen katseita.en nimittäin usein pidä tämäntyyppisiä vaatteita ylläni.kuitenkin rauhoitun ja nautin kesäpäivästä.
ilma tuoksui kostealle,ja aurinko paistoi valkoisten pilvien välistä.puiden lehdet havisivat kun kova tuulenpuuska heilutti niitä.kuuntelin mustarasataan livertelyä metsiköstä ja vedin keuhkoni täyteen ilmaa.en ymmärtänyt enää miten säilyin talven hengissä.
hyppään kympin ratikkaan ja menen helsingin keskustaan.jään forumilla pois ja tuumin,että minne voisinkaan mennä.yksin ei keksi niin kamalasti tekemistä.päätän mennä espan puistoon ja kävelen sinne.aurinko kuultaa pilven lävitse vain himmeästi,vaan ilma on lämmin.putsaan katupölyä hameeni helmasta ja suin hiuksiani.sitten kaikki on hyvin.siihen hetkeen asti.
kävelen kivistä tietä puistoon,vaan yhtäkkiä osun kovalle kivelle ja kengästäni katkeaa korko.nilkkani taittuu ja kaadun.
nolottaa kauheasti.keskellä kaupunkia lennän pölisevälle hiekalle ja kaikki tuijottavat.yritän kompuroida pystyyn,vaan nilkkani oli nyrjähtänyt.enää en ollut nätti pikkutyttö;näytin kömpelöltä ja vanhalta kaikkien katseiden keskellä yrittäessäni päästä jaloilleni.sitten joku koputtaa takaa hartiaani."tarviitsä apua vähän?"hän sanoo.käännän katseeni hänen suuntaansa ja edessäni seisoo komein jätkä jonka olen nähnyt elämässäni;unelmien täyttymys.ei noin ihanaa ole olemassakaan.
"no...m-mun nilkka tais nyrjähtää",änkytän ja tartun hänen käteensä.olisi tehnyt mieli kuitenkin heti ensin kysyä onko hän sinkku.
"mä autan sut ylös.jos käy nii vien sut vaikka kotiin mut jos autan sut nyt meille.saadaan joku tuki tohon sun jalkaan."
sitten hän nosti minut ylös;tuntuu siltä kuin olisin vain lentänyt ilmaan.olin ihastunut häneen.ehkä jopa rakastunut.
"annatko kantaa reppuselässä?"hän vielä kysyin.punastuin ja nyökkäsin.olisin halunnut kääntää katseeni pois,vaan tuijotin sen silmiä.ne oli ihanan vihreät.
sitten hän nosti minut reppuselkään ja lähti kävelemään pois puiston suunnasta.se oli kuin unelmaa.en edes kysynyt nimeäkään vielä,vaan se ei haitannut.hyvä kun en pyörtynyt onnesta sen selkään...
Vastaukset 4
Vanhimmat
jatka ihmees!!aika hyvä..
Hyvähän tuo on..Mutta kaksi pikkuvinkkiä miten siintä saa Paljon helppo lukuisemman ja selvemmän... ( sama asia ;P)
1. Aloita lauseet aina ISOLLA.
2. Jatka pisteen jälkeen ensin väli ja sitten kirjoitus. Äläkä unohda ISOA kirjainta.
Tuntuu varmasti turhauttavalta, mutta Usko tai Älä.. moni haluaisi varmasti lukea siistimpää tekstiä kieliopin osalta... Muuten tsemppiä =)
Olisi mukava nähdä aina välillä isoja kirjaimia, muuten ihan kiva, vaikka lauseet ovatkin suhrtelisen lyhyitä...
Ihan hyvä tuo oli, mutta siis...
Lauseen alkuun aina iso kirjain.
Pisteen/pilkun jälkeen VÄLILYÖNTI.
Olisi paljon kivampaa lukea, jos selventäisit hieman.
Lauseesi ovat myös kohtalaisen lyhyitä, välillä liian lyhyitä, ja ne kuulostavat oudoilta. Yhdistä vaikka kaksi päälausetta pilkulla, jne... Kirjoituksestasi tulee helpommin luettavaa.
Kaappis on puhunut.