Moi. Avopuolisoni kärsii masennuksesta, johon
tosin lääkitys puree hyvin. Jostain syystä siitä
lähtien kun hänen mielenterveysongelmansa selvisi
minulle (ja hänelle), on minua lakannut seksi
tyystin kinnostamasta. Vaikka välillä meillä
meneekin pitkiä aikoja ns. hyvin, ei seksi ala
kiinnostamaan. Tästä seuraa tietysti vain lisää
ongelmia. Mieheni on epävarma itsestään ja
hänestä tuntuu että hän vain on tällainen
äkkipikainen eikä sille voi mitään. Minä olen
niiiin hankala eikä minun kanssani voi puhua.
Olen aina ollut todellinen jalat maassa tyyppi.
Sanon suoraan mutta ennen kaikkea olen reilu ja
tarkoitan mitä sanon. Mieheni mielestä riidassa
saa sanoa mitä sylki suuhun tuo eikä niitä pidä
muistella myöhemmin. Minusta on tullut henkilö,
joka en ole ennen ollut enkä halua olla.
Riidoissa olen alkanut laskeutua hänen tasolleen
keksimään mitä kamalempia sanottavia. Olen jopa
ivaillut hänen sairaudestaan. Eniten minua
ärsyttää että varsinkin seurassa joudun olemaan
todella tarkkana mitä sanon ja millä
äänensävyllä, koska mieheni ei välitä siitä onko
muita läsnä vai ei jos häntä alkaa suututtaa.
Tuntuu että hänelle koko elämä on kyttäämistä
ettei häntä vain kohdeltaisi kaltoin ja hyökkäys
on paras puolustus. En ole mikään jeesjees-tyyppi
enkä halua sellaiseksi tulla. Mieheni äiti on
sellainen hyssyttelijä, eikä heidän kotonaan sovi
edes väitellä eikä olla eri mieltä. Isä täytyy
pitää tyytyväisenä. Minun vanhempani ovat kyllä
riidelleet paljonkin ja olen tottunut siihen että
sanotaan niinkuin asia on. Mieheni sen sijaan
tuntuu sanovan mitä ilkeää vain keksii, oli sillä
jotain tekemistä asian kanssa tai ei. Meillä on
yhteinen harrastus jonka parissa vietämme paljon
aikaa. Rakastan miestäni, mutta tuntuu että
kulutan itseni loppuun tässä suhteessa.
Keskustelut eivät meillä pysy aiheessa, koska
mieheni alkaa analysoimaan millä äänensävyllä
sanon mitäkin. Fyysistä väkivaltaa ei
suhteessamme ole. Tulipas sekavaa tekstiä...ja
kamalaa mutta totta...onko ainoa JÄRKEVÄ ratkaisu
jättää se? Onko mitään vinkkejä miten suhteen
saisi toimimaan? Ongelmana tässä vaiheessa on,
että minulta alkaa olla paukut lopussa...varmaan
masennun kohta minäkin :(
tosin lääkitys puree hyvin. Jostain syystä siitä
lähtien kun hänen mielenterveysongelmansa selvisi
minulle (ja hänelle), on minua lakannut seksi
tyystin kinnostamasta. Vaikka välillä meillä
meneekin pitkiä aikoja ns. hyvin, ei seksi ala
kiinnostamaan. Tästä seuraa tietysti vain lisää
ongelmia. Mieheni on epävarma itsestään ja
hänestä tuntuu että hän vain on tällainen
äkkipikainen eikä sille voi mitään. Minä olen
niiiin hankala eikä minun kanssani voi puhua.
Olen aina ollut todellinen jalat maassa tyyppi.
Sanon suoraan mutta ennen kaikkea olen reilu ja
tarkoitan mitä sanon. Mieheni mielestä riidassa
saa sanoa mitä sylki suuhun tuo eikä niitä pidä
muistella myöhemmin. Minusta on tullut henkilö,
joka en ole ennen ollut enkä halua olla.
Riidoissa olen alkanut laskeutua hänen tasolleen
keksimään mitä kamalempia sanottavia. Olen jopa
ivaillut hänen sairaudestaan. Eniten minua
ärsyttää että varsinkin seurassa joudun olemaan
todella tarkkana mitä sanon ja millä
äänensävyllä, koska mieheni ei välitä siitä onko
muita läsnä vai ei jos häntä alkaa suututtaa.
Tuntuu että hänelle koko elämä on kyttäämistä
ettei häntä vain kohdeltaisi kaltoin ja hyökkäys
on paras puolustus. En ole mikään jeesjees-tyyppi
enkä halua sellaiseksi tulla. Mieheni äiti on
sellainen hyssyttelijä, eikä heidän kotonaan sovi
edes väitellä eikä olla eri mieltä. Isä täytyy
pitää tyytyväisenä. Minun vanhempani ovat kyllä
riidelleet paljonkin ja olen tottunut siihen että
sanotaan niinkuin asia on. Mieheni sen sijaan
tuntuu sanovan mitä ilkeää vain keksii, oli sillä
jotain tekemistä asian kanssa tai ei. Meillä on
yhteinen harrastus jonka parissa vietämme paljon
aikaa. Rakastan miestäni, mutta tuntuu että
kulutan itseni loppuun tässä suhteessa.
Keskustelut eivät meillä pysy aiheessa, koska
mieheni alkaa analysoimaan millä äänensävyllä
sanon mitäkin. Fyysistä väkivaltaa ei
suhteessamme ole. Tulipas sekavaa tekstiä...ja
kamalaa mutta totta...onko ainoa JÄRKEVÄ ratkaisu
jättää se? Onko mitään vinkkejä miten suhteen
saisi toimimaan? Ongelmana tässä vaiheessa on,
että minulta alkaa olla paukut lopussa...varmaan
masennun kohta minäkin :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
"näkyy naamasta kun lakkaa saamasta", anna sille
vähän useammin ja yritä olla mieliksi niin kai
nuo kommentit vähenevät. Tuskin kukaan laukoo
loukkauksia ihan syyttä eli oisin aika
taipuvainen uskomaan että suurin syy on lukko
rasiassasi.
Ei asioiden pitäisi olla seksistä kiinni!
Minä olen aika jäävi neuvomaan, kun en ole
mielenterveyspotilaan kanssa ollut koskaan
tekemisissä, mutta sinä vaikutat ainakin
halukkaalta tekemään kaikkesi vielä suhteen
pelastamiseksi.
Joskushan on tietysti niin, että asiat ajautuvat
huonoon jamaan eikä niitä saa sieltä enää
nostettua pois. Silloin on parempi nostaa sitä
kytkintä. Mutta ymmärsin, että teidän ongelmanne
ei ole vielä kovin kauaa kytenyt, joten jotain
voi olla vielä tehtävissä. Suosittelisinkin
parisuhdeneuvontaa, tai yhteisiä psykiatrilla
käyntejä. Psykiatri voisi antaa sinullekin voimaa
jaksaa eteenpäin. Tai voithan sinä käydä
yksinkin. Oletan, että miehesi käy jo jossain?
Jos ei, niin kipinkapin yhdessä vastaanotolle.
Psykiatrilla käynti ei ole pelottavaa eikä noloa,
olen käynyt itsekin, vaikka elämäni ongelmat
eivät ole mitenkään mielettömän isoja. Joskus ei
vain jaksa yksin eteenpäin.
Voimia sinulle ja miehellesi!
depressiivisen miehen kanssa seurustelusta.
Jutusta ei tullut mitään, suhteessa oli paljon
samoja piirteitä kuin sinun tapauksessasi. Mies
mm. väitti että olen ilkeä, sarkastinen jne. jota
en todellakaan ollut. Hän myös keksi syyttää
minua masennuksestaan ja sai oloni todella
kurjaksi. Sairaan ihmisen syyttely tuntuu
pahalta. Hän rupesi hakemaan "lohtua" muualta,
pettämään minua, vaikka seksielämämme oli
aktiivista. Kuulin jälkeenpäin miehen haukkuneen
naisilleen että meillä ei harrasteta seksiä ja
että olen niiiiin kylmä ja julma nainen. En
tunnistanut itseäni kuvauksesta, sillä yritin
olla kärsivällinen hänen omituisten kohtaustensa
aikana ja seksiä harrastettiin harva se päivä, ei
kerran viikossa tms. Seksi olikin ainoa asia,
joka suhteessamme pelasi loppuun saakka.
Muista, että hänen pimenneessä mielessään on
voinut muotoutua sinusta aivan kieroutunut kuva,
joka on mielikuvituksen tuotetta. Näin minullekin
kävi, mies teki minusta ihmisen, jollainen en
tosiaankaan ollut. Mies ei suostunut terapiaan,
popsi vain kouluterkkarin määräämiä lääkkeitä (en
luottanut oikein ko. henkilön diagnoosiin). Parin
kk kuluttua terkkari keksi puolittaa
lääkeannoksen, jolloin mies meni aivan sekaisin.
Mielestäni hän ei todellakaan ollut vielä valmis
vähentämään lääkitystä, mutta helppohan terkkaria
oli harhauttaa, joka ei häntä tavannut kuin kaksi
kertaa!
Asiamme menivät todella pahasti solmuun ja mies
panetteli minua ystävilleen ja vanhemmilleen.
Lopulta kaikki syyttivät minua hänen
sairaudestaan. Mies itse valehteli minulle
jatkuvasti ja keksi aivan kummallisia temppuja
kiusakseni. Lopulta huomasin, että hän vihaa
minua ja halusi minulle pahaa. Aloin pelätä että
hän käy käsiksi, pari kertaa hän yrittikin, kun
otin eron puheeksi. Kiristi itsarilla minua
jäämään suhteeseen. Ei auttanut kuin jäädä siihen
helvettiin.
Se oli todella raskasta aikaa. Tiedän, että
masennuspotilaan kanssa oleminen on välillä
tuskaa. Onneksi pääsin itse pois suhteesta, mies
keksi ettei haluakaan enää olla kanssani ja jätti
minut. Olin helpottunut. Ympäri kaupunkia hän
rehvasteli ja huuteli jättäneensä minut, soitteli
joka päivä kysyäkseen "vointiani", kun kerroin
olevani ok. hän raivostui - oli toivonut että
masentuisin täysin erosta. Alkoi kehua, kuinka
uusi naisystävä on parempi sängyssä kuin minä
jne. Sitä suhdetta ei kestänyt kuin kuukauden
että ähäkutti..Tapahtumasta on nyt pari vuotta
aikaa, mies on yhä hyvin epävakaa. Hänen
ihmissuhteensa eivät kestä ja seuraajiani hän on
pettänyt kuten minuakin. Naisia on jälkeeni ollut
kymmeniä. Jokaisen tyttöystävänsä kanssa hän
eroaa ja palaa yhteen useita kertoja, en tajua
näitä naisia, miksi he haluavat takaisin hänen
luokseen kun kerran eroon pääsevät...
Kesti kauan toipua siitä suhteesta, joka meni
lopulta aivan kieroksi.
Mieti asioita, onko sinulla tulevaisuutta
henkisesti epävakaan ihmisen kanssa? haluatko
elää loppuelämäsi miehen kanssa, joka ei ehkä
koskaan tokene entiselleen?