Olen ollut monta vuotta kirkosta eroamiseni jälkeen ateisti, ihmettelin että mihin uskoa, tiesin etä uskon itseeni ja luonnon voimiin. Lueskelin eri uskontojen aatteita ja valaistuin, minusta tuli itsenäinen wicca.
Ihmiset katsovat kummasti minua kun kerron aatteestani, olenkin huomannut että kannattaa pitää turpansa kiinni uskontoasioista koska ihmiset ja jotkut kavereistakin pitävät mua hurahtaneena.
En ole kenellekään tuputtanut uskontoani ja mua ärsyttää että kristin-uskovaiset pitävät itseään parempina ihmisinä, kun heillä on se oikea uskonto, heidän mielestään.
Miten mun kannattaisi suhtautua kun mun aatettani epäillään ja siitä väännetään vitsejä?
Kohauttaako olkapäitään ja hymyillä?
T: 30v nainen
Ihmiset katsovat kummasti minua kun kerron aatteestani, olenkin huomannut että kannattaa pitää turpansa kiinni uskontoasioista koska ihmiset ja jotkut kavereistakin pitävät mua hurahtaneena.
En ole kenellekään tuputtanut uskontoani ja mua ärsyttää että kristin-uskovaiset pitävät itseään parempina ihmisinä, kun heillä on se oikea uskonto, heidän mielestään.
Miten mun kannattaisi suhtautua kun mun aatettani epäillään ja siitä väännetään vitsejä?
Kohauttaako olkapäitään ja hymyillä?
T: 30v nainen
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ehkä kannattaa vähän katsoa, kenelle voi kertoa luottamuksellista tietoa. Aika monet ihmiset eivät ymmärrä mistään mitään.
Näin olen tehnytkin, alusta asti, siskolle ja parhaimmalle kamulle vaan asiasta kertonut. Niiltäkin sain jo kuulla vitsailuja ja epäilyksiä..huoh.
Turpani kiinni tulen pitämään jatkossa, sen opin.
Olen suunnilleen samanlaisessa tilanteessa, ja olen päätynyt kertoilemaan omasta uskonnostani äärimmäisen varovasti. Yleensä uskontokeskusteluissa pysyttelen yleislinjoilla, esim. kerron etten usko kristinuskon jumalaan, mutta uskon että maailmassa vaikuttaa jokin muukin kuin vain se mitä näemme. Kiihkokristityille en malta olla esittämättä erinäisiä kysymyksiä, kuten mistä aatamin pojat saivat vaimonsa ja miksi joulua vietetään niinkuin vietetään ja juuri tuolloin.
Iso osa pitää wiccoja haihattelevina teinityttöinä, jotka mystisyyden halussaan kulkevat mustissa mekoissa pentagrammi kaulallaan tehden rakkausloitsuja. Ja kun katselee ympärilleen, niin eivät kyllä ihan väärässä ole (sori teinit, ja eihän kaikki ole sellaisia). Muiden vähättelyä kuunnellessa ja parempia aikoja toivoessa yritän vain muistaa, että jokainen uskonto on aito ja tosi harjoittajansa näkökulmasta.
Olen kyllä teini, mutta en halua ainoastaan tehdä taikoja. Enimmäkseen luen kirjoja wiccasta ja etsin tietoa netistä. Tiedän, että täytyy opiskella vielä paljon, mutta ehkä sitten joskus olen valmis kunnolliseksi wiccaksi. En ole kertonut kenellekkään muuta, kuin että en usko kristittyjen jumalaan. Kaverit ymmärtävät sen, koska heitäkin on eri uskonnoita, paljon muslimeita ja kristittyjäkin. Myös buddhalaisia.