aattelin kertoo, mitä mulle on tapahtunu, se
tuskin ketää kiinnostaa, mut toivon, että tähän
kuitenki kommentoitas! eli:
noin 2-3 kuukautta sitten chattailin kaverini
kans tavalliseen tapaani. aloitin sitten
juttelemaan yhen tyypin kanssa, joka kuulosti
kivalta, ja kaveri sanoi, että juttele vaan sen
kanssa. nooh, mikäs siinä sitten, juteltiin ja
viihdyttiin aika hyvin keskustellen...
antoipa tämä sitten mailiosoitteensa. ja mä aloin
mailaamaan. yllätyksenä jätkä vastas, ja juttu
alko luistaa entistä paremmin.
kun vähän aikaa oltiin mailittu, lähin 3 viikon
reissuun amerikkoihin. matka oli tuskaa, koska
olin totaallisesti ihastunut jätkään...josta
tosin olin vain vuoden vanhan rippikuvan nähnyt!
sain reissusta mailittua jätkälle muutaman
kerran, ja hän tuntui odottavan kovasti mailiani.
nooh, kun sitten päästiin kotiin, alettiin
miettiä, koska voitaisiin tavata. (jätkä asuu 200
kilsan päässä) ja aikaa meni, ennen kuin jätkä
sitten pääsi luokseni. ensi tapaaminen oli
pelottavin. en tiennyt yhtään, miltä jätkä
näytti. tähän mennessä oltiin vain puhuttu
puhelimessa (tosin 2-3 tuntia per päivä) ja
tutustuttu vain niin toisiimme.
kun sitten sain jätkän silmiini, pam! rakastuin!
eka halaaminen oli sellanen jäykkä ja varovainen,
ja juttua ei ihme kyllä tullut yhtään liikaa.
molemmat olitiin helpottuneita... mikään ei menny
paremmin kun eka tapaaminen!
koko päivä sitte oltiin kaksin, juteltiin
kaikesta jne. mentiin sitten vasta keskiyöllä
takas paikkaan, missä jätkä yöpy, ja mä menin
kaverilleni. onnellinen? muuten vaan!
siinä sitten samalla vierailukerralla jätkä jäi
meille 2 yöksi! mikä saattoi olla ihanempaa...ja
parasta, jätkä on nyt jätkäkaverini!
toinen tapaaminen oli mahtava, siitä on nyt päivä
aikaa, kun jätkä lähti kotiinsa...seuraavaa
tapaamista suunnittelemaan...ikävä on nyt jo!
siinä teille chattirakkautta! en ite sitä uskonu
ennen tätä! nyt uskon siihen, eikä me anneta
välimatkan haitata...tottakai se haittaa, mut
tavataan, tai yritetään mahdollisemman usein
tavata!
kellään kokemuksia? mä oon täs suhteessa vaan
huolissani siitä, että jätkä ei jaksa
oottaa...ite jaksan. ja jätkä vakuuttaa
jaksavansa, oikeestaan en nykyään voi luottaa
kehenkään niin paljoo, kuin tähän rakkaaseeni. se
on musta aika mahtavaa!! *heh* nojoo...sanokaapas
omia kokemuksianne ja mielipiteitänne!
tuskin ketää kiinnostaa, mut toivon, että tähän
kuitenki kommentoitas! eli:
noin 2-3 kuukautta sitten chattailin kaverini
kans tavalliseen tapaani. aloitin sitten
juttelemaan yhen tyypin kanssa, joka kuulosti
kivalta, ja kaveri sanoi, että juttele vaan sen
kanssa. nooh, mikäs siinä sitten, juteltiin ja
viihdyttiin aika hyvin keskustellen...
antoipa tämä sitten mailiosoitteensa. ja mä aloin
mailaamaan. yllätyksenä jätkä vastas, ja juttu
alko luistaa entistä paremmin.
kun vähän aikaa oltiin mailittu, lähin 3 viikon
reissuun amerikkoihin. matka oli tuskaa, koska
olin totaallisesti ihastunut jätkään...josta
tosin olin vain vuoden vanhan rippikuvan nähnyt!
sain reissusta mailittua jätkälle muutaman
kerran, ja hän tuntui odottavan kovasti mailiani.
nooh, kun sitten päästiin kotiin, alettiin
miettiä, koska voitaisiin tavata. (jätkä asuu 200
kilsan päässä) ja aikaa meni, ennen kuin jätkä
sitten pääsi luokseni. ensi tapaaminen oli
pelottavin. en tiennyt yhtään, miltä jätkä
näytti. tähän mennessä oltiin vain puhuttu
puhelimessa (tosin 2-3 tuntia per päivä) ja
tutustuttu vain niin toisiimme.
kun sitten sain jätkän silmiini, pam! rakastuin!
eka halaaminen oli sellanen jäykkä ja varovainen,
ja juttua ei ihme kyllä tullut yhtään liikaa.
molemmat olitiin helpottuneita... mikään ei menny
paremmin kun eka tapaaminen!
koko päivä sitte oltiin kaksin, juteltiin
kaikesta jne. mentiin sitten vasta keskiyöllä
takas paikkaan, missä jätkä yöpy, ja mä menin
kaverilleni. onnellinen? muuten vaan!
siinä sitten samalla vierailukerralla jätkä jäi
meille 2 yöksi! mikä saattoi olla ihanempaa...ja
parasta, jätkä on nyt jätkäkaverini!
toinen tapaaminen oli mahtava, siitä on nyt päivä
aikaa, kun jätkä lähti kotiinsa...seuraavaa
tapaamista suunnittelemaan...ikävä on nyt jo!
siinä teille chattirakkautta! en ite sitä uskonu
ennen tätä! nyt uskon siihen, eikä me anneta
välimatkan haitata...tottakai se haittaa, mut
tavataan, tai yritetään mahdollisemman usein
tavata!
kellään kokemuksia? mä oon täs suhteessa vaan
huolissani siitä, että jätkä ei jaksa
oottaa...ite jaksan. ja jätkä vakuuttaa
jaksavansa, oikeestaan en nykyään voi luottaa
kehenkään niin paljoo, kuin tähän rakkaaseeni. se
on musta aika mahtavaa!! *heh* nojoo...sanokaapas
omia kokemuksianne ja mielipiteitänne!
Vastaukset 12
Vanhimmat
itse olen samaa asiaa miettinyt pitkään!!!
voiko netin välityksellä rakastua!?
pari kuukautta sitten tapasin miehen chatissa ja
lupaavalta näyttää... tosin juuri tänään tuli
sellainen tunne, että nyt pitää joko nähdä se tai
unohtaa...oon menossa sinne lähelle lomailemaan
ja mietin että uskaltaisko sen tavata...
jaiks! =)
onnea sulle!ihanaa että kuulee tällasia juttuja!
jos se sitte rohkasis muitakin... =)
Enpä usko että tuollainen suhde kauaa kestää...
kaukosuhteet ei tule toimimaan.. :/
Heips:)Mäkään en aikasemmin uskonu et mistään
chat-rakkaudest ikinä vois tulla jotain ennenku
mun hyvä ystävä löysi sielt 1,5v.sitte yhe tosi
ihanan pojan ja sit ne tapas ja nyt ne on jo
kihlois;)ollu puol vuotta...Sitäpaitsi välimatkan
voi myös nähdä positiivisena asiana nimittäin
silloin ku sit näkee sit omaa kultaa niin osaa
varmaa arvostaa sit yhdessäoloo ihan
erilailla...Ei kannata välittää mitä muut
ajattelee tärkeintä on itse uskoa:) ;)hyvät
jatkot teille!!!ja kyl se jätkä sua jaksaa
odottaa jos teiät on tarkotettu yhteee:)
se tosiaan on niin, että ne tapaamiset ottaa
erillailla...se oli ihan erillaista tavata exää
joka toinen päivä! nyt joudutaan oleen 2 viikkoo
erossa, mut seuraavaa tapaamista ootetaan sitte
viel enemmän! :)
eikä kyl kukaan voi sanoo, että tää ei kestä! tää
kestää...uskokaa vaan...me sovittiin jätkän kans,
että jos ei onnistu, me laitetaan tää jotenkin
onnistumaan...jätkä kun jo jutteli jotain koulun
vaihtamisesta...heh, vaikka sitä mä en antais sen
tehä... :)
taas täytyy ottaa tää mun kaveri esimerkiksi...
se tapas jätkänsä netissä, välimatkaa on about
150 kilsaa ja ne on ollu yhessä lähes vuojen!
tälle kamulle juttu sopii hyvin mut tiedän että
mä en kestäis... kamu on vieläki ihan lovena
tähän jätkään. pidän peukkuja tälle mun kamulle,
sulle ja kaikille muille kaukosuhteessa
eläville...
Kyllä netin kautta voi tutustua & rakastua.
Chattailusta mulla ei ole kokemusta, mutta
joulukuussa laitoin ilmon deitti.nettiin ja
siihen vastasi nykyinen kihlattuni :)
Ensin mailailtiin, myöhemmin jutskailtiin
puhelimessa ja läyryttiin monta tuntia. Juttu
kyllä luisti tosi rennosti, vaikken ensin uskonut
pystyväni niin avoimesti puhelemaan
tuikituntemattomalle! Lopulta sovittiin sitten
tapaaminen.
Kuvat oli vaihdettu sähköposteissa, joten tiesin
että kundi on ihanan sulonen ja odotin tapaamista
innolla :D Kaiken huipuksi tiesin tyypin
ulkonäöltä, sillä hän oli ollut kamuni kanssa
samassa lukiossa ja he olivat moikkailututtuja.
Kamuni olikin tosi yllättynyt myöhemmin, kun
kuuli kenen kanssa olin ollut sokkotreffeillä.
Ekoilla treffeillä meni monta tuntia, oli
älyttömän mukavaa ja juteltiin kaikesta maan ja
taivaan välillä. Heti synkkasi tosi hyvin ja
ruvettiin treffaileen tiiviimmin. parin kuukauden
tapailun jälkeen ruvettiin "virallisesti"
seurusteleen. Nyt ollaan oltu puoli vuotta
kimpassa ja juuri mentiin kihloihin :) Oon tosi
onnellinen.
Onnea sullekin, kyllä se rakkaus aina välimatkan
voittaa, vaikka kaukosuhde tuokin aina vähän
pulmia tullessaan.
mä tapasin vähän yli 4kk sitten icq:ssa aivan
ihanan jätkän..itse otin yhteyttä tähän
poikaan,ja heti alko juttu luistaa..vaikka tämä
poika olikin alussa tosi ujo,mutta sittenhänkin
alkoi luotaa muhun,ja alko kertoa mulle kaikki
asiat joita vaan tuli mieleen..
vappu oli käännekohta suhteellemme,ku soitin
hänelle,ja tunnustin tunteeni ensi kerran aivan
avoimesti ja sen jälkeen me ollaan oltu
virallisesti yhessä..
välimatkaa meillä on 334km,ja tänä vuonna
nähään...mut ei ihan vielä,ku mä muutan uuten
asuntoon vanhempien kanssa,ja on kaikki
asuntoasiat ovat vielä auki tästä vanhasta
talosta..
mulla ja mun kullalla on ikäeroa 1vuosi 4kk
2päivää
mä täytän syyskuussa 17 ja mun kulta joulukuussa
18
juttelen kultani kanssa joka päivä,ja meillä on
molemmilla toistemme kuvat ja ollaan me
toisillemmekin ostettu kaikkea kivaa..
välillä tulee kamala halu,et pääsis sen toisen
luo,ja sen syliin istumaan..
mutta puhelin soitto tai nettijutustelu
helpottavat ikävää/tuskaa..
mä uskon,että tää mun juttu kestää,ku me ollaan
mu kullan kanssa niin samallaisia..ja ajtellaan
samalla tavalla melkein kaikista asioista..
ja ihanihanihan pakollista on soittaminen joka
ikinen päivä...ja se tosiaan piristää! tänäänkin,
ku tulin töistä, kulta soitti...puhelua kesti
noin tunnin...nyt jutellaan messengerin
välityksellä!
saan taas illalla uuden soiton...ja ensviikon
loppuna pääsen kultani luokse, koko
viikonlopuksi, onhan siitä sitten taas 2 viikkoa,
kun ollaan viimeks nähty!
tällähetkellä jätkä soittelee, koska omasta
puhelimestani saldo meni aikaa sitten...mihinkäs
muuhunkaan, kun näihin puheluihin... :)
Itselleni netti/kaukorakkaus ei ole ikinä ollut
millään lailla outo asia. Kaverillani
nettirakkaus kesti 1,5v. Itse olen kirjoitellu
mahtavan tytön kanssa toukokuusta ja voin todeta
olevani rakastunut päästä varpaisiin. Kaksi
viikkoa sitten meillä oli ensimmäinen
tapaaminen...sanoisin ettei paremmin olisi voinut
mennä. Kaikki meni niinkuin halusinkin, ellei
jopa paremmin. Oudointa tapaamisessa kuitenkin
oli se, että minua ei jännittänyt tapaaminen
ollenkaan. Luulin kai tuntevani tytön tarpeeksi
hyvin puhelimessa kuulemani perusteella. Asiat
menivät jopa niin hyvin, että päätin mennä
uudelleen tytön luokse seuraavalla viikolla ja
hauskuutta riitti vähintäänkin yhtä paljon kuin
edelliselläkin kerralla. Nyt tyttö on tulossa
kahden viikon kuluttua tänne viikonlopuksi.
Mainittakoon nyt vielä, että välimatkaa on 220km.
Onhan välillämme pitkä välimatka, mutta ei se ole
ainakaan vielä kovinkaan traagisesti haitannut
menoa :) En ole kyllä ikinä ollut näin
rakastunut, ja uskon...ei..tiedän, että meidän
juttu tulee kestämään. Netistä voi todellakin
löytää sen todellisen "oikean".
*huoh*
Ittellänikin on kaikenmoisia kokemuksia
chattirakkauksista. "Todellisin" niistä kesti
vuoden, vaikka välimatkaakin oli reilut 400km.
Nähtiin oikeastaan todella harvoin ja jotenkin
minua ainakin rupesi siinä suhteessa ahdistamaan
se, että tajusin, etten koskaan opi tuntemaan
häntä kunnolla..Ei sitä puhelimen välityksellä
voi oppia toisesta oikein mitään.
Ja sitten myös se, etten loppuvaiheessa tuntenut
enää oloani ns.varatuksi.. :( Kun se toinen ei
koskaan ollut vierellä sillon kun olisin
tarvinnut ja on hyvin hankala ymmärtää toista
pelkän netin ja puhelimen välityksellä.
Kaiken lisäksi tämä jätkä puhui aina siihen
tyyliin, että ollaan aina yhdessä. Ehkä se alkoi
minua pelottamaankin, etten tunne edes koko
ihmistä...ja mitäs sitten jos homma ei toimikaan,
kun ollaan pidempiä aikoja yhdessä. Tietysti aina
silloin kun nähtiin niin kaikki oli aivan
loistavasti, mutta entäs sitten kun toisella on
huonompi päivä. En sano, etteikö niitä riitoja
olisi ihan "tavallisessakin" suhteessa.
Muttah:) Ihmisiä kun on niin erilaisia, ehkä
mulle ei sitten vaan sovi kaukosuhteet. Toivon
sulle ja jätkälles kaikkea hyvää jatkossa ja
antakaa homman mennä omalla painollaan...Liiat
lupaukset vaan satuttaa turhaan..
olenha mä ittekin taas tavallaan kaukosuhteessa,
kun poikakaveri on 200km päässä armeijassa ja
vaan joka toinen viikonloppu kotona. Ja tietysti
on ikävä :) Mut tottakai olen oppinut tuntemaan
hänet ja luottamaan häneen ennen kuin jouduin
näin kauaks hänestä...