RAKKAUS.....

...kerran olevani rakastunut... oltiin oltu
"bestikset" tän jätkän kanssa ja sit alettiin
kimppaan... no seurustelu ei toiminut ja pian
tajusin että rakastin jätkää ainoastaan ystävänä.
yleensä ottaen en usko rakkauteen
ensisilmäyksellä, ihastus muuttuu rakkaudesksi
pitkäaikaisen tutustumisen ja olemisen myötä.

rakkaus on aika vahva sana ainakin minulle
henk.koht. En oikeastaan ole rakastunut koskaan.
Yhteen poikaan olin syvästi ihastunut noin kolme
vuotta(en ihan putkeen ja sekin oli yläasteella).
minusta pitäisi vasta silloin sanoa toiselle
ihmiselle rakastavansa häntä, kun todella
tarkoittaa sitä. voihan sitä sanoa muutenkin
että:"mä rakastan sua" nehän on vain sanoja,
mutta minusta pitäisi myös tuntea samaa, mitä
sanoo. Rakkaus on mysteeri asia. Tää oli vain mun
mielipide asiasta. Älkää leikkikö rakkauden
kanssa. =)

En oo koskaan ollu rakastunu. Kaikki suhteet mitä
mulla on ollu, on ollu aika lyhyitä joten
rakastumiseen asti en oo siis koskaan päässy.
Ulkonäköön ihastutaan, sisimpään rakastutaan.

Ihastunu oon ollu niin monta kertaa ja ihastun
oikeestaan tosi helposti. Ei tartte kuin muutamat
treffit ja jos meidän välillä lentää kipinät niin
ajattelen tätä ihmistä koko ajan. Pelkään sitä
miten helposti ihastun. Vastapuolen ei tarvitse
antaa kuin vähän huomiota ja sanoa muutama kaunis
sana musta niin oon viety.

Mua harmittaa paljon että en oo vielä tavannut
sellasta ihmistä jolle voisin sanoa nuo 3 sanaa
ja todella tarkoittaa niitä: Minä rakastan Sinua.
Mutta vielä joskus...

Minä en ainakaan rakastu yhdessä päivässä, enkä
todellakaan viikon tuttavuuden jälkeen puhuisi
muusta kuin ihastuksesta. Olen jotenkin hitaammin
syttyvää lajia...

Kuukauden-parin treffailun jälkeen ajattelin
rakastavani poikaystävääni, vaikkemme tuolloin
edes seurustelleet. Käytiin vain leffassa tai
kahvilla ja pidettiin vähän kädestä kiinni. Ekan
kerran kun hän oli luonani yötä, jouduin
taistelemaan etten olisi tunnustanut rakkauttani
hänelle. Mulle ei ole aikaisemmin tapahtunut
mitään rakastumista noin äkkiä! Nyt ollaan oltu
puoli vuotta kimpassa ja olen aivan hullun
rakastunut! Itsekin ihmetellyt, että mikä muhun
on mennyt kun ei aiemmin ole ollut tämmöistä...

Exäni kanssa oltiin useampi kuukausi yhdessä
ennen kuin saatoin vilpittömästi sanoa
rakastavani häntä. Seurustelua kesti 1,5 vuotta,
eikä tunne silti ollut mitään verrattuna siihen,
mitä nyt tunnen poikaystävääni kohtaan. Sen
Oikean kai tuntee vaan!?!

Mä rakastin onnettomasti.Jätkä asu toisessa
maassa,monen tuhannen kilometrin päässä,eikä
välittäny musta paskaakaan.Mut wi se mua (ikävä
kyllä)estäny.Joka ikinen ilta itkin vaan
sängyssäni ikävääni.Sitä kesti vuoden.
Mä olin sillon 12.Nyt kaikki,jotka lukee
tän,kelaa,et ei noin pentu voi vielä mitään
rakastaa,joten en kaipaa kommentteja,mut mä itte
tiiän,et rakastin.
Kun saa vastarakkautta,rakkaus on ihanin tunne
maailmassa.Kaikki,mitä kaipaa,on vaan toisen
läheisyys.Riittää,et saa vaan pitää toista
kädestä kiinni ja on jo maailman onnellisin.Tai
jos toinen kattoo sua silmiin,sydän hypähtää.Kun
mä olin rakastunu,(olin ko.henkilön kaa yhes siis
jonkun aikaa)olin koko ajan onnellinen.Ajattelin
vaan,et on joku,kelle kertoa murheensa,joku,joka
odottaa ja välittää,joku,joka tulee pitkänkin
matkan päästä sua tapaamaan.
Rakastaminen on jotain niin kaunista,sillon on
valmis tekemään toisen ihmisen puolesta mitä
vaan..ihan mitä vaan..

Miten minä rakastun..Vastaus on hitaasti ja
huomaamatta =)