Pikakaverini aloittaa syksyllä opiskelut. Olen
hieman huolissani. Pelkään hänen elämästään
tulevan yhtä suurta opiskelijabilettä, johon
minulla ei ole asiaa eikä sijaa. Pelkään uusien
ystävien vievän hänen kaiken aikansa niin, että
minä jään jonnekin varjoon..Ties vaikka löytyisi
uusi, kauniimpi ja fiksumpi nainenkin opiskelujen
parista.
Omat opinnot ovat jo takana, joten tiedän
millaista meininki on...bileitä/saunailtoja joka
päivä, sähläilyä opiskelukavereiden kesken ja
törkeitä iskuja, joissa kihla/vihkisormuksella ei
ole mitään merkitystä. Nuoret & humalaiset
tekevät niin härskejä pariutumistemppuja ettei
uskoisikaan.
Poikaystävälläni on ikää jo reilusti yli 20, eli
hän on tavallaan "aikuisopiskelija". Suoraan
lukiosta tulleiden opiskelijoiden seura voi tehdä
kaltaisekseen...Hullua, mutta pelkään teinilauman
villitsevän hänet täysin.
Poden huonoa itsetuntoa, ja siksi tällainen
naurettava, outo menettämisen pelko. Muutos
pelottaa, pelkään että hän lipsahtaa
railakkaaseen opiskelijaelämään ja jää sinne
pysyvästi. Pelkään meidän erkaantuvan ja
vieraantuvan toisistamme hänen uuden elämänsä
myötä. Yritän vakuutella itselleni, että meillä
on yhteinen tulevaisuus ja hän rakastaa minua,
eikä kyttää opiskelijabailuissa kurssitovereitaan
sillä silmällä. En vaan silti voi peloilleni
mitään...Apu-va? Mitä voisi tehdä? Tiedän itsekin
olevani naurettava, hysteerinen ja potevani
älytöntä alemmuuskompleksia.
hieman huolissani. Pelkään hänen elämästään
tulevan yhtä suurta opiskelijabilettä, johon
minulla ei ole asiaa eikä sijaa. Pelkään uusien
ystävien vievän hänen kaiken aikansa niin, että
minä jään jonnekin varjoon..Ties vaikka löytyisi
uusi, kauniimpi ja fiksumpi nainenkin opiskelujen
parista.
Omat opinnot ovat jo takana, joten tiedän
millaista meininki on...bileitä/saunailtoja joka
päivä, sähläilyä opiskelukavereiden kesken ja
törkeitä iskuja, joissa kihla/vihkisormuksella ei
ole mitään merkitystä. Nuoret & humalaiset
tekevät niin härskejä pariutumistemppuja ettei
uskoisikaan.
Poikaystävälläni on ikää jo reilusti yli 20, eli
hän on tavallaan "aikuisopiskelija". Suoraan
lukiosta tulleiden opiskelijoiden seura voi tehdä
kaltaisekseen...Hullua, mutta pelkään teinilauman
villitsevän hänet täysin.
Poden huonoa itsetuntoa, ja siksi tällainen
naurettava, outo menettämisen pelko. Muutos
pelottaa, pelkään että hän lipsahtaa
railakkaaseen opiskelijaelämään ja jää sinne
pysyvästi. Pelkään meidän erkaantuvan ja
vieraantuvan toisistamme hänen uuden elämänsä
myötä. Yritän vakuutella itselleni, että meillä
on yhteinen tulevaisuus ja hän rakastaa minua,
eikä kyttää opiskelijabailuissa kurssitovereitaan
sillä silmällä. En vaan silti voi peloilleni
mitään...Apu-va? Mitä voisi tehdä? Tiedän itsekin
olevani naurettava, hysteerinen ja potevani
älytöntä alemmuuskompleksia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mieti omalla kohdallas... jos sun poikakamus ois
jo eläny ton vaiheen, ja sä elät sen vasta nyt
nii pettäisitkö sää tätä poizuu... niinpä et!
ota rauhallisesti, mullaki on ollu tuo
menettämisen pelko, mut vaikka pelkäät
menettäväsi jätkäkamusi, älä ole liian kiinni
hänessä. Tekee suhteellee hyvää olla joskus vähä
erilleen. Mun suhteessa oltiin liian kiinni
toisissa ja se suhde ajautui karikolle.
puhut asiaa, suhteissa ei pitäs liikaa tarrautuu
kiinni toiseen..mut aina kannattaa pitää silmänsä
auki kaikki on mahdollista..