"Mikäli lapsi opiskelee täytettyään 18, voi hän vielä saada etävanhemmaltaan koulutusavustusta. Sitä maksetaan usein meneillään oleva oppilaitos loppuun. Koulutusavustussopimus laaditaan samoin kuin elatussopimuskin sosiaalitoimessa ja kiistatapauksissa tuomioistuimessa"
tiedätkö tätä
mies
422152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Ja jos sinäkin lukisit näitä kirjoituksia,
niin se ei olisi uutinen sinullekaan! :))
mahtaa olla lähivanhemman elatusvastuu?? Entä jos lapsi on muuttanut omaan kotiin,kumpi maksaa isä vai äiti vai molemmat??
vanhemmat ovat yhteisvastuussa myös 18v lapsensa koulutuskuluista...
yleensä aika usein etävanhempi laistaa näistä kuluista..
lapsi tosin voi viedä asian oikeuteen..ja voittaa sen taistelun ja saa etävanhempansa maksamaan koulutustukea hänelle
kaikki eivät ole niin sivistyneitä kuin sinä, eivätkä lue tätä chattia työkseen,että teidän kautta vastaukset kaikkeen selviää...koko ajan vaan tätä palstaa lukemalla,päivästä toiseen...Joku voi ihan oikeasti kysyä neuvoa,ja silloin ASIALLINEN vastaus olisi paikallaan,ei vinoilu.Ja p.s,vinoilemaan en tässä kanssasi rupea,ihmettelen vain kaltaisiasi...
Lapsi voi vaatia tukea vain koulutuskulujen osalta ja muut kulut kuuluu täysi-ikäisellä toimeentulotuenpiiriin.
Niinpä lähivanhempana kiltisti maksan lukiolaiseni muutkin kulut. Isänsä pesee kätensä sillä, että maksaa lapsen tilille noin kolmasosan siitä, mikä oli hänen maksamansa elatusmaksu. Tyytyväinen toisaalta olen, että edes sen verran, sillä todella ikävää olisi, jos koulutusavustuksen olisi joutunut riitauttamaan. Rankkaa olisi lapselle isän oikeuteen haastaminen.
Yritin vaan antaa vinkkiä tännekin tietämättömille ,koska tuolla laki-osastolla joku äitsykkä väitti ko.kirjoitustani höpö höpöksi.
Hänellä oli 2 lukiolaista,mutta ei ole älynnyt tällaista tukimuotoa.
Veikkaan vaan,että moni erehtyy luulemaan,että elatusvelvollisuus päättyy lapsen täytettyä 18 v.
Itse makselen ,mikä uutisena sinulle 3:n äiti.Maksan aivan mielelläni! ja saman minkä elatustukenakin.
Palsta elää ja niin pitääkin.Kenellä on aikaa alkaa lukea vuosien takaisia kirjoituksia.Kysäsee tai kommentoi silloin,kun siltä tuntuu.
Ärsyttikö 3:n äitiä nimimerkkini?
ärsyttävän kaikki ....
tuota 3.äitiä en sinua mies ;-)
Vaan tästäkin ko. asiasta on ollut täällä
todella paljon puhetta aivan lähiaikoinakin.
Aihe on tulenarka!
Jos lukee vanhoja samasta aiheesta
kirjoitettuja ketjuja,
niin tappeluksi ja syyttelyksi
ovat kaikki menneet.
Sorry, jos pahoitin mielesi! :)
Jos minulla on tiedotettavaa, tai kysyttävää
uudella palstalla,
tapanani on lukea otsikoita taaksepäin
muutaman sivun verran.
Mutta se onkin vaan minun tapani! ;)
Näenkö tikkojen lentävän ja tauluna miesmaksajan?
-nauraa-
Sillä en usko, että sieltä löytyisi
härän silmää ja minähän en muuhun sihtaa! ;))
*Teroittaa tikkoja tulevia kisoja varten,
kolmen pitäisi hyvin riittää* ;))
Siis onko tämä koulutustuki rinnastettavissa elatusapuun? Jos etävanhempi ei ole esimerkiksi hoitanut elatusapumaksujaan, vaan olen saanut ne kunnalta, niin maksaisiko kunta myös koulutusavustuksen, koska etävanhempi sitä ei taatusti tee?
juttu, sillä ei me eroamattomien vanhempienkaan muksut saada kovinkaan monet vanhemmilta taloudellista tukea, vaikka opiskeltais, enää sen jälkeen kun ollaan täytetty 18. olisipa munkin venhemmat eronneet, niin voisin nytkin elellä faijan piikkiin. opintoja jäljellä vielä monta monituista vuotta ja tässä joutuu itse itsensä elättämään. voi miten tympii! miksi eronneiden lapset saavat kaiken, mutta muut eivät. erotraumoistako ja vanhempien huonosta omatunnosta? entä me eroamattomien lapset, jotka ollaan kestetty perhehelvettiä, kun vanhemmat eivät "meidän vuoksi" (=lasten) koskaan eronneet, vaikka liitto oli täyttä tuskaa?
mieluummin ehkä kuitenkin olen oppinut tulemaan toimeen omillani. ehkä 3-kymppisenä näillä kaikilla eronneitten lellipenskoilla on vähän vaikeampaa, kuin mulla, joka olen 18-vuotiaasta itse itseni elättänyt :).
t.janika 22
Ei vanhempien.. erovanhempienkaan pidä kaikkia opintoa kustantaa
Lähinnä toi tarkoittaaa lukion tai ammattikoulun suorittamista. Jokta käsittääkseni kustantavat myös eroamattaomat vanhemmat lapsilleen.
Kyllähän vanhemmilla on vastuu lapsistaan myös sen jälkeen kun täyttävät 18v.
mutta joku raja sentäs..
Ps minä olin 16 kun piti pärjätä omillani..
muuttaa opiskelemaan muualle.. eikä vanhemmat enää minua tukeneet.
Mutta ajat muuttuvat..
no yleisesti ottaen kuitenkin eronneiden lapset ovat hemmoellumpia, kuin eroamattomien. en halua ylestää, mutta todella monessa tapausessa. kun vanhemmat eivät halua lasten kärsivän erosta, niin sitä sitten yritetään korvata ja hyvittää ostamalla kaikkea krääsää -tarpeetontakin.
ajat eivät minun nuoruudestani ole vielä kuitenkaan merkittävästi muuttuneet. jos kyse on siis lapsista, jotka ovat juuri nyt n.18-vuotiaita, niin eihän siitä ole, kuin muutama vuosi, kun minä olin tuon ikäinen.
lukion ja ammattikoulun suhteen vanhempien apu on ihan ok, mutta näitähän käydään pääosin alle 18-vuotiaana. lukiohan aloitetn 16-vuotiaana (tai sinä vuonna kun täyttää), ja jos sen käy normaalisti, eli kolmessa vuodessa, niin ei ehdi 19 ikävuotta täyttämään (paitsi keväällä syntyneet), ennen kuin se on ohi.
lukion ja ammattikoulun opiskelukustannuksethan ovat kirjat. itselläni on kokemusta vain lukion kirjoista ja niiden hinta on kova uutena ostettaessa, mutta useimmat ostavatkin ne vähän käytettyinä esim vuoden vanhemmilta ystäviltään (jos painokset eivät ole ehtineet muuttua merkittävästi). uutena ostettuihin lukion kirjoihin mennee ensimmäisen vuonna alle 200€ ja seuraavina kahtena vuotena noin puolet siitä, eli yhteensä maksimissaan 400€ kokonaan uutena ostettuinakin. lapsilisän loppuessa (loppuuko lapsen täyttäessa 16 vai 17?) jokainen sellainen nuori, jonka vanhempien tulotaso ei ylitä tiettyä rajaa, alkaa saada opintotukea. tuo summa ei vielä päätä huimaa lukio- ja ammattikouluopintojen aikaan, mutta kyllä sillä mukavasti vaatteita ostellaan. nuoret käyvät myös yleensä kesätyössä jo yläasteelta asti, eli niistä kesätyörahoista kai normaalisti kustannetaan omia vaatehankintoja.
Vai ostellaan 62 euron (enimmäismäärä mitä alle 20-vuotias lukiolainen saa opintotukea, mikäli vanhempien tulot ovat alhaiset) opintotuella hurjasti vaatteita!
Kovin on Janika sulla kirjoitus mutu-tuntuman pohjalla.
Lukion opintosuunnitelmat tehdään nykyisin yleisesti 3-4 vuodeksi. Meillä lukiolaisen lapsilisä loppui (täytettyään 17 vuotta) ensimmäisen lukio vuoden helmikuussa. Ekalukio vuonna kirjoihin ja hyvään laskimeen, joka pitkän matematiikan ja fysiikan lukijalle piti ostaa kerralla kunnollinen, meni yhteensä 500 euroa. Seuraavina vuosina noin puolet tuosta, joten 400 euron yhteissumma lukionkirjoista on hepreaa.
Ylioppilaskirjoituksetkin maksaa. Perusmaksu on 20 euroa kirjoituskerta ja 21 euroa jokaista kirjoitettua ainetta kohti. Kirjoituskertoja voi nykyisin olla 1-3, siis jo aivan reputtamatta.
Niin ja tarvitsee lukiolainen asunnon ja ruokaa. Harrastukset vievät myös osansa. Sekä koulumatkakustannukset.
Äitinä tiedän, että omat lapseni olivat ennen eroa paljon hemmotellumpia, mitä kaikenlaisiin hankintoihin tulee. Nyt eron perästä ovat oppineet vasta tietämään sen, että "raha ei kasva puussa". Minusta se on erittäin hyödyllinen ja hyvä oppi tulevaa elämää varten. Ihmisen on hyvä tietää, että todellinen onni ei tule rahan, eikä kaikenlaisen mieleen juolahtavan krääsän hankinnalla.
Ja todella vanhemmilla on lain mukaan velvollisuus riippumatta siitä ovatko he eronneet tai eivät kustantaa lapsilleen perusopinnot. Siispä eriarvoisia ei tässä suhteessa ole kummatkaan. Vaikuttaa vain siltä, että eronneet ovat tässä suhteessa valistuneempia ja osaavat vaatia sitä mihin laki velvoittaa. ;) Osaltaan siihen vaikuttaa se, että osaako lähivanhempi pitää puoliaan, jotta etävanhempi ei livistä velvoitteistaan, sillä molempien vanhempien lapsistahan on kysymys, joten kustannukset kuuluvat myös molemmille.
Siispä aivan turhaa olla kade siitä, että kustannuksia vanhempien kesken tasataan koulutusavustuksella. Saman suuruisethan ovat menot, vaikka vanhemmat eivät olisi eronneet. Ero tapauksessa vaan tuo toiselta vanhemmalta tuleva maksu näkyy kerran kuussa tiliotteella.
no joo, kyllä minullekin laskin ostettiin (laaja oppimäärä myös minulla matikasa ja fysiikassa), mutta nyt olikin kyse niistä keskimääräisistä kuluista. se laskimen hinta lienee 100€ (graafinen laskin), funktiolaskin jokaisella lienee jo yläasteelta ja se maksaa noin 20€ (lyhyen matikan lukijoille, joita on reippaasti yli piuolet)
62 eurolla saa vaatteita ihan kivasti kuukaudessa, vai paljonko niitä pitää olla, kun lapsi ei enää kasva tuossa iässä? kyllä yhdet uudet farkut pitäisi riittää kuukautta kohti tai yksi uusi paita ja niillä kesätöistä ansaituilla voi ainakin ostella. enkä sanonut "paljon vaatteita". tarkoitin, että niillä kyllä ostellaan vaatteita. kirjoitukset jäävät siihen lukion loppuvaiheeseen.
tottakai siis jos lähivanhempi joutuu maksamaan opiskelusta, on oikein että myös etävanhempi kantaa oman kortensa kekoon. en minä nyt tuota tarkoittanut.
Oikeita todellisia kuluja ilmoitin. Laskin oli kalliimpi kuin 100 euroa, koska ostettiin samalla sellainen, joka kelpaa lukiota pitemmälle. Kenties sen olisi jostain voinut saada halvemmalla, mutta meillä on tili kirjakauppaan. Sillä tapaa kulut tulevat tasaisesti eri kuukausille, parempi niin kuin suuria summia kerralla. Niitä laskuja sitten riittää kesäkuukausillekin, mutta sitenpä ei tule "menopiikkejä". Noita kustannushuippuja välttääksemme kirjat on myös pitänyt ostaa uusina, jokusta poikkeusta lukuunottamatta.
Meidän lukiolainen ei aivan täyttä 62 euroa saa opintorahaa ja se mitä tulee menee aivan muihin pienempiin juokseviin kuluihin kuin vaatteisiin. Lisäksi kysymyksessä on poika, joten vaatekulut on hänellä minimaaliset verrattuna esim. yläasteikäiseen tyttöön.
Kunnon kesäloman suon lukioikäiselle, koska kouluvuosi on suht rankkaa, eikä sopivia kesätyöpaikkoja ole niin vaan tarjollakaan.
Missään tapauksessa lapseni eivät ole kuitenkaan mitään laiskeliineja. Pari kuukautta ovat tienanneet mainoksia ja ilmaisjakelulehtiä jakamalla jopa parilla jakelualueella samana iltana. Mutta myös harrastukset ovat ihmiselle tärkeitä, joten tienestit menee suurelta osin niihin. Esim. soittoharrastus on siinä vaiheessa ja taidot ovat sitä luokkaa, että tarvitaan niiden mukainen sähkökitara. Samall sen pitää olla niin huipputasoinen, että rahat eivät tuhlaantuisi enää mihinkään "välivaihekitaraan" vaan sillä pärjäisi pitkälle tulevaisuuteen.
Muutenkin on yleensä niin, että sortuessa halpaan vaihtoehtoon, niin se pitemmän päälle tulee kalliimmaksi esim. kenkien kohdalla sen monesti tajuaa.
Niin, kirjoitukset jäävät lukion loppuvaiheeseen, mutta mikäli ne ovat hajotettu kolmeen osaan loppuvaihe kestää puolitoista vuotta.
Niinpä, tiedä häntä mitä tarkoitit, mutta selvästi kirjoitit omana mielipiteenäsi, että eronneitten lapset ovat hemmotellumpia ja minä olen siitä asiasta toista mieltä.
Kotimme ilmapiiri on kuitenkin nyt turvallinen, avoin, rauhallinen ja onnellinen, mitä se ei ollut ennen eroa. Mitään erossa "menetettyä" en ole tarvinnut korvata, koska lapset osaavat arvostaa sitä, millaiseksi elämämme olen nykyisellään järjestänyt. Me olemme saaneet emme menettäneet. :)
Ahaa...mutta kun jo bussilippu maksaa 49 euroa kuussa, niin paljonkos saa vaatteita 13 eurolla? Ja jotain kai pitäisi syödäkin?
nää on niitä juttuja, jotka riippuu siitä mistä se roikkuu. pikkukaupungissa ei tarvita bussilippua, kun matkat hoituvat polkupyörällä. ja koulussa on yksi ruokailu per päivä ja sitten ne muut ruuat toki syödään kotona, mutta tämähän on juuri sitä, että vanhempien kuuluu ne ruuat maksaa. nyt oli puhe opiskelurahoista ja siihen liittyvistä kuluista, eikä mistään ruuista. ja voisitte lukea kirjoituksiani hieman tarkemmin, eikä tarttua kiinni kaikkeen epäolennaiseen, jossa en ole tarkottanut yleistää. olette oikeassa. ei lukiolainen tai ammattikoululainen ppärjää vielä omillaan, jos ei käy iltatöissä, niin kuin ei suurin osa käykään. kyllä silloin vanhempien tulee tasata kulut. mutta entä sitten, kun lukio/amis loppuu ja lähdetään jatko-opintoihin? onko näillä eronneilla vanhemmilla sittenkin vielä alatusvelvollisuus yli 20-vuotiaasta nuresta aikuisesta?
Miksi olet noin katkeran kuuloinen? Jos kadehdit eronneiden lapsia, metsään menee. Ainakaan meillä ei ole nuori päässyt rahalla mälläämään, koska olemme olleet tasaisen köyhiä.Elatustukikin on kunnalta, koska isä ei huolehdi elatusvelvoitteistaan eikä ole ollut maisemissa aikoihin. Tämä on taas opettanut tyttärelleni sen, ettei raha kasva puussa. Mitä henkiseen puoleen tulee, yksinhuoltajan lapsi ei ole kasvanut pumpulissa, vaan usein saanut elämänkokemusta paljon. Se on ehkä plussaa tulevaisuudessa, jos koti muuten on ollut turvallinen ja kannustava. Jos taas etävanhempi korvaa rahalla aitoa läsnäoloa, en näe siinä mitään kadehdittavaa, päinvastoin. Luulen, että sellainen lapsi olisi milloin tahansa valmis vaihtamaan rahan vanhempansa aitoon läsnäoloon ja rakkauteen.
Turha kirjoittaa, että sun juttujasi tulkitaan liian epätarkasti, itse teet samaa toisten juttujen suhteen. Kaikki eivät asu pikkukaupungissa ja ei välttämättä matkat ole pikkukaupungeissakaan lyhyviä, jopa voivat olla pitempiä, kun lukioita saattaa olla vain yksi.
Ihminen, opiskelijakin on kokonaisuus, vaikea on rajanveto mikä on opiskelukuluja mikä mitäkin. Minusta niitä on kaikki mitä opiskelija tarvitsee elääkseen.
Sitten kun omani ovat yli 20-vuotiaita toimin heidän kanssaan aivan samalla tavalla kuin mitä toimisin, jos olisin edelleen naimisissa. Mitä isäänsä tunnen niin ei hänenkään käytös muuksi muutu tuona maagisena syntymäpäivänä.
Mulla on tilaa ja lapset saavat asua kotona niin kauan kuin haluavat. Toivottavasti haluavat niin mahdollisimman pitkään. Pyrkimys olisi, että suuria opintolainoja eivät tarvitsisi niskoillensa kerätä. Jos opiskelupaikan saavat kotipaikkakunnalta tuntuu, että ei heillä ole tarvettakaan muuttaa kotoa pois.
Kirjoituksestasi voimme tulkita, että olet lapsellinen kakara, vaikkakin sinun pitäisi olla 22 vuotiaana jo melko hyviä johtopäätöksiä omaava, kriittisesti ja laaja-alaisesti ajatteleva nuori.
Vaikuttaa myös siltä, että olet itse hyvin hemmoiteltu pikkupitäjän pentu ja taidat melko vähän tietää kotisi ulkopuolella olevista asioista.
Oletkohan myös melko huonosti koulusi käynyt ihminen, tai kritiikitön persoona tekstistäsi ja kirjoitusvirheistäsi päätellen ?
Et myöskään osaa hahmottaa ympäristöä ja yhteiskunnallisia, kultturellisia ja sosialipoliittisia piirteitä. Teet myös huonoja sekä vääriä johtopäätöksiä em. asioista.
Varo mielipiteitäsi. Älä koskaan sano, ei koskaan. Mitä, jos itse olisit tulevaisuudessa
2-3 lapsen iältään noin 15- 18 vuotiaiden lasten yksinhuoltaja, ja yhden palkalla eläisi esim. sinä ja 3 lastasi eli 4 henkilöä. Mitä matematiikkaa silloin soveltaisit, lyhyttä vai pitkää ??
Nyky-yhteiskunnassa yleensä vanhemmat toivovat,että omat lapset pärjäisivät heitä paremmin tulevaisuudessa.
Työelämän ja koulutuksen välinen suhde on muuttunut hyvin paljon, ja oleelliseksi yhteiskunnassa pärjäämisen avainasiaksi on tullut koulutus.
Onko oikein, että yksinhuoltajaperheessä vain toinen vanhemmista tukee taloudellisesti nuoren kasvua ja koulutusta kun perusperheessä siitä huolehtii kuitenkin kaksi aikuista ihmistä.
Terveisin
Minna 19 vuotias yksinhuoltaperheen tyttö
kirjoitusvirheeni johtunevat siitä, että flunssan kourissa olen ajautunut tänne tappamaan aikaani (sairaslomalla) ja en jaksa väsyneenä ja kuumeisena keskittyä epäolennaiseen, kuten oikeinkirjoitukseen.
"oletkohan melko huonosti koulusi käynyt,...". olisihan minulla ollut hieman parannetavaa tuon koulun suhteen. kolmella laudaturilla ja neljällä eximialla kuitenkin lukion läpäisin.
pikkupitäjän pentujahan tässä ollaan kaikki. synnyin helsingin kätilöopistolla ja olen asunut ulkomailla noin puolet elämästäni (neljässä eri maassa ja kaikki nuo kaupungt ovat olleet tätä omaa pääkaupunkiamme suurempia).
myönnettäköön, tiulin tänne lähinnä purkamaan omaa vitutustani kaikkeen muuhun. niin kai me kaikki joskus toimimme ja toisten haukkumisestahan tulee aina hyvä mieli (kuten myös sinulle).
ai niin, kijoitusvirheitä muuten löytyi sinunkin tekstistäsi ja eivätkö opettajats ole muistaneet mainita, että persoona-sanaa ei suositella käytettäväksi. omaava-sana ei myöskään ole suositeltava, kuten ei
ja voisit vielä lukea kirjoituksistani sen, että minusta kummankin vahemman kuuluu maksaa yhtä paljon lapsiin liittyvistä kuluista. tuosta alkuperäisestä tekstistä nyt vaan tuli ihan se käsitys, että puhutaan jo lukion/ammattikoulun käyneistä täysi-ikäisistä.
ainakin meidän roamattomien vanhempien kohdalla tilanne on niin, että kouluista ja muista huolimatta vanhempien elatusvelvollisuus päättyy 20 vuoden iässä.
Jotta jaksat. Minnan kirjoitus oli aivan hurjan hyvä. Suomen olot näyttävät siis sulle olevan hepreaa, kuten myös se millaista on olla oikeasti äiti tai isä. Omien lapsien ollessa kysymyksessä noita elatusvelvollisuus lakeja ei tule pohtineeksi ja ajatelleeksi tuolta kantilta, että heipparallaa, heipä hei, kun täytät 20 vuotta.
Omat lapset ovat omia lapsia aina iästä riippumatta ja onnellinen on heidän pärjäämisestään ja kaikenlaista apua minä ainakin tahdon heille antaa, jos tarvitsevat, vaikka olisivat mummoiässä ja minä 100-vuotias. Vaikka voi olla, että sitten osat ovat kääntyneet toisin päin. :)
Sydän hallitsee minua enempi näissä lapsiini suhtautumisessa kuin mitkään lait. Ja toistan vielä sen mitä olen kirjoittanut useamman kerran. Minkäänlaista eroa ei ole suhtautumisessani lapsiini sen takia, että olen eronnut. Koti vaan on riidaton ja onnellinen.
8-vuotiaan lapsen viikonloppuäitipuolena asiat ovatkin osaksi tuttuja,...
kai minä saan tulla tänne viilaamaan pilkkuja siinä missä muutkin? samaa mieltähän noista perimmäisistä asioista olen mnäkin kanssanne.
jos joku käy vittuilemaan ja spekuloimaan henkilökohtaisia asioitani (koulumenestystöni), niin annan kyllä tlla samalla tavalla kirjoitusvirheistä/kielioppivirheistä. se oli asiatonta ja hyvältä se ttui sinusta vain koska joku "löi" ja osui (mutta ei sinua).
no mitä mieltä olet tästä. juttelin juuri muutama päivä sitten 53-vuotiaan naisen kanssa (on omia lapsia ja elämänkokemusta) hänen nuoremman sisarensa "kasvatusmetodeista" tai niiden puuttumisesta. koska tämän äidin oma elämä on ollut vaikeaa ja rankkaa, tahtoo tämä säästää lapsensa elämänsä ajan kaikilta vastoinkäymisiltä (ja siksi, että lapset ovat joutuneet kestämään vanhempiensa avioeron). lapset ovat 9-17-vuotiaat (3kpl) ja kukaan ei oudu mitään tekemään viikkorahansa eteen jne,... onko tämäkään sitä rakkautta?
en ole eri mieltä tässä asiassa. siinä vain, että tarviiko vanhempien kustantaa vaikka korkeakoulussa opiskelean lähes 3-kymppisen lapsensakin opiskelumenot vain siksi, että eronneilla tämä elatusvelvollisuus tuntuu olevan vielä tuolloinkin. siinä pointtini.
ihan pilkunnussimisena voitte ottaa noi aikaisemmat viestini. en niitä vakavastiotettavasi tänne olekaan tarkoittanut. kunhan piti päästä vähän viilaamaan ja höyläämään tässä kotona yksin kiukutellessa.
Kyllä on otsaa tulla tänne yksinhuoltajakakaroita kadehtimaan. Et ole yksinhuoltajaäitisi tai -isäsi kanssa asunut puolet elämästäsi ulkomailla vaan hyvintoimeentulevien vanhempiesi siipien suojassa ja näin saanut oikein hyvät eväät elämään, olisit kiitollinen ja jättäisit typerät kommentit johonkin toiseen keskustelupalstaan.
Väitän, että yksinhuoltajien kakarat saavat oman elämän aloittamiseen ja opiskeluun vähemmän taloudellista tukea vanhemmiltaan kuin perusperheen kasvatit. Myös jatko-opiskelua ajatellen, myös taloudellista apua asuntolainoissa ym.... menoerissä
Usein lapset jäävät naisten hoidettavaksi, monet naiset työskentelevät valitettavasti melko pienipalkkaisissa ammateissa ja säästöön tulevia vuosia varten tuskin jää mitään suuria summia, joilla voisi taloudellisesti omaa lastansa tukea. Muilla tavoilla kyllä, kuten tarjota kattoa ja ruokaa ja rakkautta. Vai onko väärin, että yksinhuoltajakakarat saavat asua kotona. Olisiko mielestäsi oikeudenmukaista ja jopa velvollisuus potkaista ne heti kämpästä ulos kun täyttävät 18 vuotta.
Luuletko tosiaan, ettei yksinhuoltajien kakarat käy opiskelujen rinnalla iltaduunissa, vaan rahaa elämiseen tippuu taivaalta.
Luuletko tosiaan, että heidän alkoholisoitunut tai mahdollisesti työtön isukki rahoittelee heidän yliopisto-opinnot, tai isukki, joka on eron jälkeen perustanut jo uuden perheen ja intressit ovat lisäksi uudessa perheessä ja aikuisessa kakarassa, kuten itselläni.
Useimpien nuorten vanhemmat perusperheissä tukevat lapsiaan ja heidän kouluttamistaan täysi-ikäisyyden jälkeen monia vuosia taloudellisesti. Miksei yksinhuoltajien vanhemmat saa/täydy tukea lapsiaan jos sellainen on tapana perusperheissäkin? Että olet kateellinen ihminen.
On valitettavaa, jos sinun vanhempasi eivät kykene tai eivät halua osallistua sinun elämäsi taloudellisiin kustantamiseen vaan joudut ihan itse nyt omat elinkustannukset omalla työlläsi maksamaan.Tekee hyvää sinulle..
Kyllä moni yksinhuoltajan pentu on elämänsä aikana joutunut jäämään varmasti monia sellaisia asioita vaille, jotka sinun mammasi ja pappasi sinulle tarjosivat kun olit lapsi.
Ainakin mahdollisuuden monikulttuuriseen elämäntapaan ja ympäristöön ulkomailla, jossa sinä olet kulkenut silmät suljettuna ja tulet tänne vielä kadehtimaan.
Suositeltavia palstoja sinulle voisi olla Nuoret,matkailu, kännykät ja julkkikset. Mitä täällä yksinhuoltajapalstalla yleensä roikut.
Minua ei nuorena 22 vuotiaana lapsettomana iloisena sinkkuna todellakaan kiinnostanut yh jutut pätkääkään.
Vaan ne normaalit jutut nuoren aikuisen elämässä, olinhan juuri valmistumassa erinomaisin arvosanoinon supernopeasti opintoni suorittaneena hyvään ammattiin.
Kaikella on aikansa ja paikkansa, elämä kulkee omia ratojaan, joudumme elämässä tilanteisiin joista emme osaa edes uneksia, onneksi.
enpä olisi minäkään sekaantunut millään tavalla minnekään yh-palstoille, ennen kuin poikaystäväni ex-vaimo alkoi himoita rahojani,... muka velvollisuuteni elättää heidän lastaan
hee
Ei auta nikin vaihto, ei. heh
Tavallaan jokainen vanhempi toivoo, että lapselle tulisi mahdollisimman vähän vastoinkäymisiä elämässään. Niitä kuitenkin jokaiselle tulee ja lapselle on hyväksi pienestä pitäen tottua siihen, että kaikki ei aina mene hänen mielensä mukaan. Pikku pettymykset koulivat mieltä elämässä tulevia kovempia kolauksia vastaan. Jos lapsi on liian pumpulissa kasvatettu niin nuo suuremmat tulevat menetykset voivat ollakin hänelle melkein ylitse pääsemöttämiä. Siispä ylisuojelevuutta en kannata.
Nämä kaikki tapaukset näyttävät olevan kovin yksilöllisiä. Omat lapseni kokivat eron helpotuksena, koska olivat jo sen verran isoja (erotessa 12 ja 16), että tajusivat mistä on kysymys. Itsekin olivat isänsä taholta tulevan henkisen väkivallan uhreja, koska kotona ei voinut vapaasti ilmaista itseään, vaan jatkuvasti täytyi olla varuillaan, että tulee väärin ymmärretyksi yms. Ikävä kyllä aika ajoin ja iän lapsille karttuessa lapsiin kohdistuu tuota samaa väkivaltaa edelleen esim. puhelimen kautta.
Mutta ihminen karaistuu ja oppii myös iän karttuessa hyväksymään erinäisiä käytöksiä. Eikä lasten isänkään persoona tule muuttumaan tulevaisuudessakaan. Lapset saavat nykyisin selvitä isänsä kanssa niin, että minä en puutu asiaan, koska olen huomannut, että siitä ei ole mitään hyötyä. Kaikkien kokemuksiensa jälkeen osaavat antaa arvoa kodille, joka tuntuu oikein "turvasatamalta".
Niin tulikin mieleen. Lasten isä on tavallaan esimerkki, mitä liika hemmottelu saa aikaan, sillä kyseessä on tyyppi, joka on perheensä ainut lapsi ja ihka varmasti on saanut aina kaiken vanhemmiltaan, kun pikkuisen on vinahtanut. Eikä ole tarvinnut odotella, koska ei osaa tehdä sitä vielä aikuisenakaan, vaan kaikki mitä mieleen juolahtaa pitäisi saada just sillä sekunnilla muuten temppuilee kuin uhmaikäinen. Vielä nelikymppisenä pyyteli hankintoihinsa rahaa äidiltään ja teki sitä niin kauan kuin tämä oli elossa.
Milloinkaan meillä ei ole ollut lapsille mitään viikkorahasysteemiä. Osa kodin hommista kuuluu heille, en hyväksy "vapaamatkustajia". Olisi hassua, jos työssäkäyvänä passaisin minua jo ruumiillisesti voimakkaampiani. Hyvin olen tyytyväinen nykyiseen työnjakoomme.
Enpä usko, että kustannan enää 3-kymppisenä lasteni opintoja. Omituista on jos joku eronnut tai eroamaton paapoo tuon ikäistä elättämällä hänet. Itse kyllä tiedän tapauksen, että perheessä on 34-vuotias opiskelija tyttö, joka ei ole työelämässä ollut ollenkaan. Eikä kysymyksessä ole avioerolapsonen. Tyttö vaan sairasti parikymppisenä pahan sairauden ja se katkaisi hänen opiskelunsa noin viideksi vuodeksi. Ilmaa siipien alle ei vaan tunnu löytyvän. Kysymyksessä on kuitenkin tavallaan jonkunlainen poikkeustapaus. Säälittävääkin kun todellinen itsenäistymisen halu puuttuu tuon ikäiseltä.
Ps. Hyvä keskusteluhan tästä on tullut, vaikka höyryjä välistä lenteli. Ymmärrettävää on se, että toisinaan jotkut asiat jurppii.
???
Minua taas kiinnosti 22-vuotiaana yh-asiatkin, koska minulla oli silloin jo 2-vuotias tytär. En tosin ollut yh, mutta ihan yhteiskunnallisessa mielessä.
Enkö siis ollut normaali nuori aikuinen?
Ada kirjoittikin:
"nuorena, lapsettomana, sinkkuna"
ei siis kyse ihmisestä jolla on lapsi... :))
(onko musta tullut joku AdA:n suomentaja...
tahi toistaja..)
hih.. :))
Minä olin tuollainen Adan kaltainen huoleton, lapseton iloinen sinkku. Yksinhuoltajien asioista en tiennyt pätkääkään ja todella erilaisia ne olisivat olleet siihen aikaan kuin nykypäivinä.
Oli kyllä hurjan tärkeä vuosi ja paljon sitä on kultani kanssa muisteltu, sillä silloinhan tavattiin eka kerran. Hurjan ihanaa muistella niitä aikoja.
Ulkoiselta olemukseltani olin paljon pienempi melkein vain puolet nykyisestä. :) Ihana tuntea, että kultani tykkää tästä nykyisestökin olemuksestani. Mitä taas sisäiseen olemukseen tulee niin olen huomattavasti rauhoittunut, mutta tullut avoimeksi ja estottomaksi.
Joo ja olin pankissa töissä vakipaikalla. Samana vuonna ostin myös ensimmäisen asuntoni, joten aivan hyvin mulla pyyhki ja itsellistä elämää elin.:)))
Oikein kadehdin teitä huolettomina sinkkuutenne
eläneitä, hih :)
22-vuotiaana, hmm.. ;)
Minä sain toisen lapseni siinä iässä.
Siis neljännen perheeseeni. ;)
Tapasin myös nykyisen miesystäväni ohimennen.
Tunsimme murkkuvuosilta ja vaihdoimme
muutaman sanan. Tai hän muisti minut,
minä en häntä.
(Mutta kuinka olisinkaan voinut muistaa
yhtään mitään, sillä olin juuri päässyt sairaalasta nyytti kainalossa ja vietimme
juhannusjuhlia naapurien kesken grillaillen). ;)
Muuta muistettavaa silloin ei sitten tapahtunutkaan. :)
*Taitaa elää sinkkuelämäänsä nyt,
kun lapset ovat jo isoja, voih* ;))
22 vuotiaana ei ainakaan mukavaa ollut ahdasmielisessä pikkukaupungissa, jossa kaikki kyttäsivät kaikkia ja juoruilivat kaiken saamansa ja keksitynkin tiedon eteenpäin. Koin, että normaali elämä oli kiellettyä, vain kotona olo oli täysin sallittua. Silloin nuorisoa vielä vahdittiin.
Minun muksuni elää pikkukylässä, (n.1000as.)
jossa aivan varmasti kytätään nuorisoa.
Täällä tiedetään tasantarkkaan, kuka juo,
kuka polttaa tupakkaa, kuka on huono koulussa,
kenellä on mikäkin kännykkä ja millainen
talvitakki tai värjätyt hiukset, tai kuka
ei käy mummunsa luona joka päivä ja kuka
taas käy..jne.
Sitten mammat ja mummut, vähän pappatkin
voivottelevat asioita kaupan oven suussa,
pankissa, lääkärin vastaanottotiloissa jne. ;)
Osa nuorista paasaa muuttavansa HETI pois,
kun tulee tilaisuus ja käy kaupungissa
juhlimassa rauhassa. ;)
Osaa asia ei hetkauta puoleen tai toiseen.
Suhtautumiskymysys ;)
Pikkukylä antaa myös turvaa tavallaan. :)
kakskaan vanhempaa sinusta näköjään fiksua tehnyt..
Minä olen elättänyt itseni jo 16-vuotiaasta asti, menin naimisiin ja sain kaksi lasta, mies häipyi siinä vaiheessa.
Varastomiehen palkoilla olen vienyt eteenpäin 20 vuotta kaksi lasta ja vanhan omakotitalon remontteineen, alla on ollut aina joku viimeisiään vetelevä autonrahjus.
Eipä ole lapsiani lellitty, raha on aina ollut tiukalla, mutta paljon on opittu tekemään itse.Rakkautta on pojille aina riittänyt ja pientä sponsoriapuakin, vaikka isältä ei rahaa ole lähtönsä jälkeen saatu perittyä-kunta maksoi minimituen.Miehenpuolen isoäiti vielä kavalsi ukin lapsille jättämän perinnön.
Nytkin toinen pojista asuu luonani, kunnes saa asiansa kuntoon ja mahdollisesti muuttaa eteenpäin.Lellipentu siis, kun äiti elättää...Mutta tuntuu hyvältä, että joku jaksaa olla katkera meidänkin olemisista.Kääntääkseni veistä haavassasi, voin kertoa että lapset ovat aina tervetulleita kotiin, jäämään tai käymään..sillä missä se satama tässä elämässä on jossei kotona...
"no mitä mieltä olet tästä. juttelin juuri muutama päivä sitten 53-vuotiaan naisen kanssa (on omia lapsia ja elämänkokemusta) hänen nuoremman sisarensa "kasvatusmetodeista" tai niiden puuttumisesta. koska tämän äidin oma elämä on ollut vaikeaa ja rankkaa, tahtoo tämä säästää lapsensa elämänsä ajan kaikilta vastoinkäymisiltä (ja siksi, että lapset ovat joutuneet kestämään vanhempiensa avioeron). lapset ovat 9-17-vuotiaat (3kpl) ja kukaan ei oudu mitään tekemään viikkorahansa eteen jne,... onko tämäkään sitä rakkautta?"
Ehkäpä onkin...Mutta kun teitä on ollut kaksi viisasta ja elämänkokenutta päättämässä jonkun muun asioista, niin aivan tunkioltahan tuo on..
Siinä kun pitäis ensin määritellä onko elämänkokemus=viisaus...Sä olet niin hyvä tuomitsemaan muita...ilman parempaa tietoa...
Sä vaan jaksat olla katkera kaikille muille...heräähän jo ja jatka elämääs....vai se kahdeksanvuotiasko sut on noin kitkeräks tehny.Taitaa isi hemmotella lastaan viikonloppuisin?
Juu, poika ilmoitti isälleen, että tässä kuussa on ylimääräisiä koulutukseen liittyviä laskuja. Isän reaktio: lähetti vain 60 euroa, kun tavallisesti on lähettänyt 100.
Aivan kiusallaan tekee tuollaista. Hänen alhainen toiveensa on, että tekisin konkurssin. Hih, enpäs tee uhallakaan, sen verran hyvin osaan ennakoida tulevat laskut ja mitään kummoista en itse kaipaa, vaan kolmikkomme yhteinen eteen päin meno on kaikessa etusijalla.
Huvittaa, miten aikuinen mies käyttäytyy kuin uhmaikäinen pikkulapsi. Varmaan aika vaikeaa omata tuollainen luonne.